sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Ja ei muuta ku lisää reeniä

Tänään alkoi formulakausi ja se tietää minulle eräänlaista leskeyttä, ainakin joka toinen viikonloppu ;(. No, mutta silloin voi oikein hyvällä omallatunnolla treenata koirasitä ja koiratätä =D.

Nurmijärvelle suunnattiin Marin ja Ellun kanssa kolmeksi tunniksi. Kaksi eri kuviota treenattiin. Eka tehtiin perusohjaus harjoitteena. Valssipakko oli ekaksi ja sen jälkeen piti todistaa, että siellä missä voi valssata, voi myös leikata. Mulla tais mennä jo jonkun muun tanssin askelin, mutta lopunviimein saatiin Troyn kanssa todella meidän näköinen, ihan loistava pätkä! Ilmaiseks ei tullut ei, mutta mikä fiilis ku onnas :) Ellu sanoi hyvin, että kun alkaa nollaa pukkaamaan jatkuvasti, voi harjoittelun lopettaa. Virheet tarkoittavat vain oppimista. Tämä lohdutti mua ihan eniten.

Toinen treeni oli takaakierto/sylkkärirata. Mulla meni vissiin aikalailla energiat eka harjoituksessa, enkä tahtonut oppia rataa. Tein siis vain puolet. Sekin oli vaikea pätkä, mutta hitto, saatiin me sekin menemään :))))
Ihan loisto treenit! Kiitos Ellu & Mari!

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Wuhuuu!

Tänään oli kevään vikat (meidän osalta)agilityn hallitreenit ryhmässä.
Markku K oli koutsina ja rataa tehtiin, kuis muuten ;). No, parasta kuitenkin se, että L:n muotoisesta vauhtiputkesta tultiin kepeille, jonne ohjaaja sai reilun etumatkan. Päätin, etten jää odottamaan vaan etenen reilusti Troyn edellä. Se ONNISTUI!!! Onnistui vieläpä useampaan kertaan =D. Miten hienoa, edellispäivänä ei viel oikein onnistunut, mutta nyt kylläkin! Se tuntui niin makeelta, saattoi myös näyttää koska treenipoppoosta irtos kunnon aploodit ;).
Lopuksi tehtiin kahden suoran putken ja keppien kuviota, niin että virheestä pihalle. Troylle tämä oli kenties paras palkka ikinä ja onneksi toinen ryhmä tuli halliin, muuten ei tiedä kuin kauan oltais siel pyöritty ;o))). Hehee!

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Aurinko viikon touhuja

Eilen poikkesin Nummisissa Troippasen kanssa. Olin päättänyt ottaa vain hyvänmielen treenit eli jotain pientä ja helppoa josta tulee onnistumisia. Lämmiteltiin sylkkäri kuviolla joka menikin hienosti meiltä molemilta ;). Tauko on tehnyt hyvää! Otin myös pujottelua eri kulmista. Tein myös niin, että jäin itse paikalleni seisomaan ja aika kauas kepeistä. Hyvin pujotteli ihan loppuun saakka. Vedätys tuotti enemmän ongelmia. Etäisyys sivuttaisena ei ollut ongelma. Jätin jopa An itseni ja pujottelun väliin, eikä se alku ihmetyksen jälkeen Troyta haitannut. Siitä oli vaan niin siistii tehdä =D.

Tänään maneesilla tokotusten parissa. Tokokärpänen on vissiin paleltunut viime aikojen yöpakkasissa, enkä jaksanut kauheesti ottaa mitään vakavaa. Vähän kuitenkin. Troy teki paikallaolot, molemmat hiljaa ja hievahtamatta.
Tuubilla pitkä suora seuruu, jonka jälkeen idarin asennot, ilman neliötä. Kun rutiinit ei tosiaan oikein napanneet, ryhdyttiin Tuubin kanssa tokoleikkeihin. Rakensin tehtäväradan, jossa oli kaikki EVL elementit tyystin sekoitettuna. Oli tosi hauskaa ;) Tuubi tosin on aika tosikko tokon suhteen joskus...Se oli todella järkyttynyt kun piti ohjatun kapula suussa mennä ruutuun ja merkille ;o) ja tehdä metalli suussa kaukoja.
Troyn kanssa seuraamista, myös piiiitkä suora ja liikkeelle lähtöjä, sekä vasenta ympyrää. Lopuksi tein sillekkin pienen temppuradan, josta se oli erityisen riemuissaan. Rata oli juoksupitoinen ja se jos mikä sopii Troipalle. Ennen kotiutumista lähettelin sitä koko maneesin läpi kiertämään kanisteria. Matkaa n. 40m ja se juoksi väsymättä sitä väliä liki kymmenen kertaa! Todella viisas rotu!? Vai onko tää vaan Troyn henk.koht. neroutta...?

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Takaisin hommiin.

Maneesi perjantai tuttuun tapaan.
Oli tarkoitus treenata molempia koiria. Tuubin laitoin ensin autoon, takapenkille. Hain Troyn ja se pentele meinas hypätä auton katolle, luukku kun oli vielä kiinni! Onneksi spoileri esti sen aikeet (mitkä ne ikinä olivatkaan!?). Luukku auki ja Troippa autoon ja välittömästi murinaa Tuubille, kerpeles! No, Troyn treeni reissu oli ennätyksellisen lyhyt, se päättyi siihen paikaan ja koira päätyi niskapers-otteella takaisin tarhaan :o(.
Tuubi oli super iloinen ja niin innokas tekemään töitä pitkästä aikaa. Me tehtiin se viime viikolla tutuksi tullut belgien seuraamiskaavio. Mitä pidemmälle päästiin sitä paremmin meni =D. Tehtiin muutkin liikkeet paitsi hyppy ja tunnari jäi tekemättä.
Oli ihanaa tehdä hommia Tuubin kanssa :) Se oli niin vilpittömän iloinen sairasloman päättymisestä. Vien sen kyllä akupunktioon hoidattamaan tappelun aiheuttamia jumeja, jahka rahaa hiukan kertyis :o/ . Kuukauden päästä sitten kisoihin, jee!
Tsemppiä kaikille Kirkkiksen kisoihin!

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Toipilas eloa.

Tuubi on toipunut kohtuu hyvin vammoistaan. Haavat on kuivuneet ja kolhiintunut itsetuntokin on vissiin aikalailla palautunut paikalleen. Onhan häntä toki hoidettukin ja hellitty. TLC on paras lääke ;) .
Troy sen sijaan... No, maan pinnalle on palautunut sekin kaveri. Nuori herra oli tosiaan käynyt merkkaus reissuilla piha-aidan ulkopuolella ihan omia aikojaan. Naapurin pimut on juoksussa ja Troy katsoi omaavansa joitakin erivapauksia ja tästä syystä varmaan aiheutui myös tappelu. Riiuu-reissustaan se jäi verekseltään kiinni vielä tappelu iltana eli viime keskiviikkona. Siinä kohtaa meni meidän puhevälit tyystin katkolle. Troysta tuli luopio jota ei kukaan ole huomannut eikä huolinnut. Mun sydäntä särki niin katsella Tuubin jäykkää kehoa, ontumista ja kaikkea.
Perjantaina otin Troyn kuitenkin maneesille, Tuubi oli liian kipeä treenattavaksi. Sepolla oli belgien MM-kisojen seuraamiskaavio ja olin liikkurina kun hän teki sen Riffin kanssa. Kaavio oli piiiiiitkä ja hiukan erillainen, joten päätin ottaa sen myös Troyn kanssa. Se jätkä teki elämänsä parhaan seuraamisen, ei ole varmaan ikuna tehnyt noin pitkää, saati vaikeeta, mutta ihan kympillä teki! Palkaksi se sai pienen taputuksen olalle ja "hyvä"-sanan. Mä luulin sen pyörtyvän, niin onnellinen se oli tästä pienestä hyväksynnän eleestä.
Tein vielä ohjatun ja kaukot ja molemmat se teki todella innostuneesti ja super keskittyneesti. Missään kohtaa se ei vinkunut eikä sählännyt omiaan kuten yleensä. Olin todella iloinen, mutta Troylle soin palkaksi sen mitä se sai seuraamisestakin.

Surullista on se, että näinkö kovasti pitää "tylyttää" ennenkuin tapahtuu mitään? Tätäkö tämä elämä nyt ois? No, ainakaan se ei isottele enää Tuubille lainkaan se on parasta. Olen päätynyt kuitenkin siihen ratkaisuun, että Troy kastroidaan ja se tapahtuu ihan pikapuoliin. Jospa elämä siten rauhoittuisi.....

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Veristä silmää ja muita onnettomuuksia.

Silmä josta valui tiistaina mätää ja tihkui verta, kuuluu minulle. Vasen silmä tulehtui ihan yhtäkkiä. Herrajee, mikä kipu! Ihan kuin ois ollu lasimurskaa luomen alla. Silmä oli myös sen näköinen, kuin siinä ois lasinsiruja pyöritetty; verestä punainen. Käynti tohtorilla auttoi. Silmästä ei lasia löytynyt, mellevä tulehdus kylläkin.

Tänään oli ankea kotiin tulo. Kuopus oli tullut kotiin puoli tuntia aijemmin ja oli tapansa mukaan päästänyt koirat ulos. Tänään ne nasahtivatkin tappelemaan oikein kunnolla, heti kun ulos pääsivät (Troy kyyli Tuubia jo aamu ulkoilun aikaan). Luminen piha värjäytyi vereen, joka vuosi Tuubin suupielestä, jonka Troyn kulmuri reijitti >:( . Tuubi oli jopa pienessä shokissa kun tulin kotiin. Ikenet oli vaaleat ja nihkeät ja koira hoippui pitkin seiniä. Lääkäri reissu ja antibiootti ja särkylääke kuurit tuli. Reijät huuhdottiin ja ekat lääkkeet tuli piikkinä.

Nyt on siis perhe hajonnut... Troy asuu terasilla, Tuubi huushållissa. Olen jotenkin musertunut... Miksi koirien ja etenkin urosten pitää olla tollasia :o(. Mitä teen väärin tai jätän tekemättä???
Perkeleen testosteroiinit!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Se siitä kivasta....

Mistähän tämän tilityksen aloittais..? Kenties alusta on hyvä ryhtyä purkuun.
Sunnuntai aamuna herätys oli varhain; valmistin PORSKin toko kisoihin kanttini syömingit, suolaiset & makeat. Tällä kertaa pannareita. Sain ne valmiiksi ennakoitua hitaammin ja juuri ja juuri kisan alkuun kerkesin pannari-lasteineni Kumpumäen tilalle. Alokasluokan ajaksi (12 koirakkoa) istuin Saijan viereen sihteeriksi. Avoimenluokan aikana ajoin kotiin hakemaan Troyn, joka siis oli ilmoitettu VOIttajaan. Otin sen maneesille katsastamaan tilannetta, pienen lenkityksen jälkeen (kymmen kilsan vetohiihto ois ollu varmaan ihan paikalaan tässäkin kohtaa!).

Kanttiinitiskillä oli kahvin ostaja odottamassa rahastajaa ja kun ei muita näkynyt, painelin tiskin taakse Troy mukanani. Ja mitä tekee mun "tottelevaisuus"koira sinne tiskin taakse päästyään? Loikkaa yhdellä valtavalla, vauhdittomalla loikalla siihen pienelle tiskille! Kupit lentelee, samoin pannarit ja kaikki muutkin hörtteet siinä pöydällä ja sen jälkeen lensi mun koira >:( . Järkyttynyt kahvin ostaja saa kahvinsa `talon piikkiin` ja poistuu paikalta kauhistuneen näköisenä (eikä ehkä vähiten pikaisesta kuritustoimista, joiden uhriksi Troy ansioitui).
Episodin jälkeen sain tehdä kaikki kikkeet, jotka psyykkisen valmentautumisen luennolta muistin. Vaiketa oli kääntää asioita positiiviseksi. Verkkokalvoille oli palanut kuva tiskille hyökkäävästä "kivakoirakansalaisesta" =o . Hoin itselleni jotain positiivista mantraa kuitenkin ja sain hilattua itseni pahimmasta suosta.

Voittaja luokka alkoi. Paikallaoloon valmistauduttaessa Troy oli todella levoton. Pää pyöri kuin turistilla ja hirvitti jättää se sinne riviin. Palattiin piilosta ja sielä se yhä oli, leukakin oli laskeutunut maahan. Toisella käskyllä vasta perusasentoon 8p. Oli tasaisen varmasti piipittänyt koko ajan!!! Prkl!!!
Oltiin ekana suoritus vuorossa ja aloitettiin aika pian. Seuraaminen oli levoton, ei Troyn parasta missään nimessä. Liike alkoi hitaalla ja Troy keuli. Parani kylläkin loppua kohden, kun muisti aika ajoin mitä oltiin tekemässä 9p. Istuminen oli hyvä 10p. Luoksetulon stopit on olleet paaaljon paremmatkin, nyt hiukan sitkeät 9p. Ruutuun meno oli hieno, mutta lopussa kaahas näyttävästi mun ohi, melkein ulos kehästäkin, ennenkuin taas muisti mitä oli tekemässä 8p. Hyppynouto ei tuottanut ongelmaa, vaikka pelästyinkin "luun"mallista kalikkaa (Troy saattaa alkaa kaluamaan niitä päistä!) nyt kuitenkin hieno suoritus 10p. Metalli meni vauhdilla 10p. Tunnari onnistui ja oikea nousi. Sen Troy palauttikin hienosti ja räkäs mun eteen maahan 7p. Kaukoissa kasvoi järjettömät juuret maahan. Siellä se pysyi eikä liikahtanutkaan. Korvat oli luimussa kun se kuunteli yleisöä selkänsä takana. Yhden kerran se nousi hikisesti seisomaan, mutta lysähti pian takaisin makaamaan, eikä suorittanut enää ainuttakaan liikettä. Tämä siis nolla.Koknaisvaikutus 8 , joten loppusaldona 242p ja II tulos.
Enkä vissiin maininnut vielä taputksiin reakoimishillumisia?! Koira ei ollut läsnä lainkaan, parempi ois ollut jos en ois ollut minäkään.

Jonkun verran on tullut ajatustyötä tehtyä ja tiedän jo nyt tämän valvottavan minua ensi yön. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että Troy siirtyy tokon osalta samaan treeni systeemiin kuin Tuubi eli treenaa kuten kisaat. Jospas se poikisi sen puuttuvan kekittymisen ja työskentelyn jota haluan. Ja kentie enemmän sitä läsnäoloakin?

Masentavaa päivää piristi hiukan iltapäivä retki Hanskin ja Miljan kanssa Tuusulanjärven jäälle ulkoilemaan, ihanaan auringon paisteeseen. Molemmat tokokoirat pääsivät mukaan tuulettamaan itseään kimaltavilla hangilla.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Kivaa!!


Hienot aksa treenit lauantai aamuna. Jotenkin aamu ajankohtanakin sopii mulle niin paljon paremmin. Juostiin ripeetä hölkää ympäri Karhunkorpea ensin puolituntia. Liukasta oli, ei kuitenkaan kaatumisia.
Itse treeni oli minulle ja Troylle aika helppo. Tälä kertaa en kuitenkaan suhtautunut siihen mitenkään yliolkaisesti, se on kostautunut joka kerta.
Parasta radassa oli, että voipi olla, että tajusin mitä "putkijarrutus" tarkoittaa. Lopuksi oli vielä hyvä pakkovalssi/twist kuvio, jota olisin mieluusti hinkannut enemmänkin. Aika oli kuitenkin lopussa, joten jää omalle vastuulle tämä.
Iltapäivällä Troy pääsi vielä Hanskin kanssa vetohiihtoon ja veti hienosti kymmenisen kilsaa :)



Agilitykuva; J.Pätynen

torstai 5. maaliskuuta 2009

Fysikaalinen

Troy sai eilen elämänsä ekan hieronnan.
Mitään erityistä vikaa siinä tietääkseni ei ollut, kausihuoltoa vain. Vuoden vanhana käytin sen osteopaatilla, joka ei löytänyt siitä minkäänmoista vinoutumaa :). Tilanne oli säilynyt hyvänä edelleen. Ei mitään erityistä. Kireyttä takareisissä, luultavasti vetohiihdon aiheuttamaa. Fyssari ihaili myös Troipan suurensuuria reisilihaksia, lähentäjiä eritoten ;o) Kyllähän niillä pateilla pääsee! Tiukkoihin kohtiin tuli laaseria, muuten vaan huolellinen hieronta, johon Troy vastasi todella hyvin.
Sain hyviä jumppa/venytysohjeita ja uusinta sovittiin kiivaamman treenikauden alkupuolelle elikkäs toukokuulle.

Liitodepistä on siis haudattu tokon voimin ja toivoa sopis, että Troy tekis ne loistavat kaukkarit ja tunnarin joita se on nyt esittänyt. Toki paketti voi aina vuotaa jostain muualta, mutta luottavaisin mielin tässä ollaan :o).

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Kisat.

Tänään Oltiin Troyn kanssa kisaamassa Purinalla kahden radan verran.
Onnistumisia ja hyvää fiilistä en ole viime aikoina juurikaan saavuttanut ja tämä tietysti näkyy kisatilanteessa :(.
Eka rata oli Savikon, oikein mukava kuvio. Tutustuminen oli hyvä ja samoin keskittyminen. Troy hääri ja kiljui ihan eniten vuoroa ootellessa. Starttiin se jäi myös jännittyneenä kuin jousi ja kuulin selkäni takaa kuinka se kiljas. Sillä samaisella sekunilla se päätti myös aloittaa radan eli taas se varasti!! Ja tätä on harjoiteltu, eilen viimeksi; toisto, toisto, toisto, palkka, palkka, palkka jne. Kisatilanteessa se näköjään on päättänyt vaan voivansa olla röyhkeä ja lähteä kun huvittaa. Sain onneksi tilanteen hanskaan ja rata alkoi hienosti. Puomille ohjasin huonosti (eli en lainkaan) ja koira meni loogisesti Alle :(. Tehtiin kuitenkin loppuun ja Troy loiskautti hurjan keinun, koska taaskaan en tehnyt mitään. Diipadaapaa sitten loput.
Toinen rata oli Laamasen. Ainoastaan numerointi radalla muuttui. Mua vitutti ihan eniten edellisen radan karkaaminen ja mietin sitä ja miten pahaksi se voisi mennä ja muuta. En siis juurikaan keskittynyt tutustumiseen. Päätin, että jos Troy karkaa lähdössä se menee autoon samantien. Lähdössä annoin supertiukan odottamiskäskyn ja se pysyi! Olin tästä jopa hieman yllättynyt ja tietysti iloinen ja niinpä rata lähti käsistä. Kun pujottelukin kusahti otin vain yhden onnistuneen hypyn ja kehuin siitä ja poistuttiin.
Jos oli paska fiilis ennen kisaa, ei se juurikaan parantunut. Eka rata oli kyllä kohtuullinen, mutta näköjään mun herne on sellainen, että on liki mahdoton keskittyä moneen asiaan yhtäaikaa, HUOH!
Mutta eipä siinä mitään, me jatketaan harjoituksia, on se hyvä jotta treenattavaa löytyy ;o)
Todellakin;"Money for nothing" :)


Kiitos kameran käytöstä Sepän Hannalle :)

Pentukesä alkaa olla ohi.

Pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa, jotka löytyivät osin vanhasta jonosta (Ink x Tough) ja muutama ilmaantui ihanasti ja omistaja kaart...