sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Toka yritelmä.

No niin, toinen yritelmä tokon erkoisvoittajaa on takanapäin ja edessä on työntäyteinen harjoittelukausi. Ei siis hyvin mennyt, ei. Harmittaa eniten koska nyt alkaa ulkokausi ja silloin ei oikein voi Troyn kanssa kisata. No, lokakuun maneesikisaan on aikaa, joten voidaan treenata rauhassa.
Tänään Kumpumäellä tuomarina Pörsti ja liikkurina Koskelan Ari, mistä johtunee, että liikejärjestys oli sama kuin maajoukkuekarsinnassa edellislauantaina.

Paikalla istuminen 10p.
Paikalla makaaminen 8p. Naapurin käskyllä maahan :(
Metalli 10p. Lemppari liike ja saatiin kierrokset päälle heti alkuun...
Tunnari 0p. Kaahotti kapuloille, oma peittyi jarrutus-turpeeseen, niillä kierroksilla ei pysty etsimään; toi jonkun muun. :(((((
Kaukot 0p. Vaistosi otsaan kasvaneen kepin ja päätti olla tekemättä mitään, niin ei ainakaan mokaa :((((((.
Ruutu 9p. Vauhti merkille ei riittänyt ihan loppuun saakka...? Muuten ok.
Idari 8,5p Painoi seuraamisessa ja istui vajaasti, mut kaikki asennot ja se oli hienoa!
Ohjattu 10p. Taas sama merkki kuin ruutuun ja arpa antoi ruudun puoleisen kapulan. Tätä on nyt treenattu, onneksi onnistui!
Seuraaminen 8,5p. Alkuun oli turhan tiivistä ja muutama sitkeä istuminen.
Tästä tulee siis kakkostulos...taas.
Hommaa piisaa siis.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Back in business :)

Tänä sunnuntaina siis piiiiitkästä aikaa agilitykisoissa. Kisat oli Hyvinkäällä, JAUn "kotikisat".
Makseille oli ekana Mika Moilasen hypäri ja jos mua ei ihan oksettanut jännityksestä aikaisemmin, niin nähtyäni radan näin todella kävi.
Rata alkoi suoraan kentän kulmasta kulmaan; hyppy-hyppy-suoraputki-hyppy- mutkaputki-kepit.
Tämähän on mukavaa jos voi juosta koiran kanssa rintarinnan. Näin ei ole meillä, ei. Tämä johtuu siis minun hitaudestani. Radalla oli varsin taajaan näitä vauhtisuoria ja vielä toinenkin suora putki! Onneksi Troipan voi kuitenkin jättää kohtuu kauas. Jännittämisestä huolimatta, olo oli kohtuu rauhallinen kun menin radalle (rescue-remedyä meni aika paljon...).
Menin kolmosen ja nelosen väliin. Siitäpä se tykitys sitten alkoi, lujaa mentiin MUTTA; mentiin yhdessä! Ehdin sinne minne halusinkin ehtiä, jalat toimi kun annoin toimia :)) Vauhdin huumassa tuli virheitä, joista en missään kohtaa lannistunut. Tunne oli ihan mahtava! Me oltiin yhdessä ja onnistuttiin yhdessä, käsittämättömän hyvä olo :) Kauhuskenaarioni oli, että saisin hyvästellä Troyn sen kolmosputken jälkeen. Näin ei käynyt ja mulla pysyi homma hanskassa.

Agirata oli Jarmo Jämsän paljon kiemuraisempi rata, jossa oli monta vaikeaa kohtaa (hyppykulmia ois pitänyt pystyä ennakoimaan enemmän ja paremmin). Tästä selvittiin kolmella riman tiputuksella, joihin olen itse syypää. Siltikin vain vahvistui se tunne, että me olimme yhdessä tekemässä sitä juttua ja Troy ymmärsi opastusta ja minä ymmärsin opastaa ;o).
On kannattanut siis pohtia asioita ja treenata niin ahkerasti kuin se nyt talvisaikaan on ollut mahdollista. Olen pikku hiljaa saavuttamassa tilan, jolloin voin sanoa tuntevani Troyn ;o) Mahtavuutta!

Täsmälliset pennut!

 Merri x Erica pennut syntyivät täsmällissti ensimäisenä laskettuna päivänä eli 22.12. ja ovat nyt reippaita viikon ikäisiä pötkylöitä. Sald...