tiistai 4. heinäkuuta 2017

Suunnitelmia!

Ja suunnitelmia ne on, ennenkuin oikeasti on jotain tapahtunut. Sen olen tässä lähimenneisyydessä oppinut; suunnitelmatkin on vaihtuneet moneen kertaan eri syistä.

Nyt kuitenkin päädyin Inkin astutuksen suhteen ruotsalaiseen urokseen, joka on Fyhr`s Perfect Tough ja sen sukutaulu on tässä.

Tämä on Alex Fhyrin Caleb x Lass pentueesta, jota olen seurannut jo jonkin aikaa. Hän jätti itselleen yhden uroksen, yksi narttu on Suomessa, Cass Anne Talasmäellä ja Tsekeistä löytyy yksi sisko Aibileen .
Koirat ovat työkoirina, paitsi Aibileen, joka on agilitykoiranakin. Tough on tehnyt myös hiukan agilityä, sen verran että vauhdin tiedetään olevan kova ;) .
 Toughin omistaja Marlene kertoo koirastaan:

"Tough on koira, joka on suurimmaksi osaksi vauhtia!
Hän rakastaa juosta ja mieluiten lujaa! :-)
Sisätiloissa hänellä on hyvä off-painike. Erilaiset pinnat eivät vaikuta koiraan.
Hän on harjoitellut / kilpaillut eri alustoilla ongelmitta.

Hänellä ei myöskään ole ääniarkuutta, ei laukauksille, eikä muille.

Hän ei välitä muista ihmisistä kovin paljon, hän on enemmän yhden naisen koira.
Hän olisi mieluummin kanssani koko ajan, joten hän ei ole ensimmäisenä menossa moikkamaan vieraita.
Toimii hyvin yhdessä muiden koirien, sekä urosten, että narttujen kanssa."

Toughin emä on Alex Fhyrin Lass, koira jonka haluan Karmiwan linjoihin! Alexin sivuilla myös juttua Toughin veljestä Bicistä , kandee lukasta tämäkin.

Ink on mun timantti! Rakas ihana, paras ystäväni.
Faktuaalisesti, se on perusterve narttu jolla on 12 perustervettä jälkeläistä. Sen sisarukset ovat myös terveitä. Se on luonteeltaan iloinen ja sosiaalinen. Suhtatuu työntekoon (agility) suurella intohimolla ja tekee aina parhaansa. Se tekee mieluusti töitä myös vieraalle ohjaajalle. Kotona Ink on kainaloinen ja varsin vaivaton koira. Se tulee toimeen toisten koirien kanssa, eikä provosoi tai provosoidu nujakointiin.



Yhdistelmästä tullee vikkeliä raketteja moneen menoon! Ei ehkä ihan ensimmäiseksi koiraksi paras valinta. Yhdistelmään liittyy myös terveysriskejä epilepsian ja toki myös ODn (lähisuvuissa ei ole) osalta. Näistä vapaita linjoja ei ole olemassa tai ainakaan en löydä. Edellisestä päivityksestäni voi lukea lisää jalostusvalintojen helppoudesta.
Mikäli vauhdikas seikkailu kiinnostaa, niin tässä on specksit kohdallaan!
Odottelen Inkin juoksun alkavan elokuun alkupuolella.
 Se pelaa, joka ei pelkää!
( mustosenheid@gmail.com )



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Jalostuksen sietämätön keveys.

Tänä vuonna oli vakaa tarkoitus astuttaa molemmat koirat; Ink ja Pink.
Pinkin kanssa oli suunnitelmissa lähteä Hollantiin, sulhon kanssa treffit oli sovittu jo viime vuoden puolella. Keväällä sain kuitenkin projektin kannalta surullisen uutisen; sulhasen Lessin serkku (emän puolelta) oli sairastunut epilepsiaan. Kävi vielä ilmi, että sen isän siskolla oli epi-pentue.
Se sitten siitä. Lentoliput on ostettu, mutta nyt siitä tulee vain pitkän viikonlopun lomareissu. Hyvä tietenkin, että asiat tuli julki ennen astutusta!
Inkerille sulhoa etsiessäni olen koittanut sukkuloida epien ja OD-sukujen viidakossa ja voi kyllä rehellisesti sanoa, että tervettä linjaa EI ole. Näiden lisäksi on tottakait pevisat ja sitten pitäis katsoa kaikki muut vitamiinien imeytymisen estävien geenivirheiden osuminen, hammaskiilteenliukeneminen ja mitä kaikkea näitä onkaan. Ja jos nyt näistä sapluunoista menee läpi, on mietittävä ääniarkuuksia ja mahdollisia viirauksia ja luonnetta nyt ylipäätään.
Vaikka ihmiseen ei ehkä pitäisi verrata, teen sen kuitenkin. Jos kriteerit ihmisillä menis samaan suuntaan kuin ne BC jalostuksessa tuntuvat menevän, sukupuutto olisi varmaan tosiasia.
Koirat ei tietenkään maailmasta lopu, ei edes beeceet.
Suuri ongelma juurikin näiden EPI ja OD tapausten osalta on tottakai periytyvyyden mysteeri. Hannes Lohen ryhmä EI OLE löytänyt altistavaa geeniä tai geenivirhettä, vuosien työstä huolimatta. Meillä ei ole kattavaa, luotettavaa tietokantaa sairastuneista ja operoiduista koirista. On olemassa epävirallisia tietokantoja, jotka perustuvat ihmisten omaan aktiivisuuteen ilmoittaa koiransa sinne. Sieltä puuttuu jo Suomen osalta aivan valtava määrä sairastuneita koiria, sama koskee ihan varmasti myös Eurooppalaisia tietokantoja.
Suomen kennelliitolla on lausunta systeemi ODn osalta valmis. Puuttuu toimeenpano. Valmiudet on olleet jo kauan, teot puuttuvat. Sama taho kuitenkin uhkaili minua kurinpitolautakunnalla kun olin viimekesänä tehnyt ODn osalta riskiyhdistelmän! VMP!!!!
Kyllä riittäisi kurinpitolautakunnalla hommia kun alkaisivat marssittaa tuomiolleen riskin ottaneita BC kasvattajia! Ja toistan; OD lausuntojen saaminen koiranettiin on SKLn saamattomuudesta kiinni, kaikki muu on valmiina.
Kestää tietenkin vuosia, että tietokantaan tihkuu edes hiukan riittävä määrä tietoa. EPIn osalta mitään tällaista ei ole lienee edes luvassa. Kasvattajat ovat siis kuulopuheiden ja epävirallisten tietojen varassa ja sitten on viellä kaikki se mitä ei tiedä: ne koirat jotka on hiljaisuudessa operoitu, eikä siitä ole missään mitään tietoa.

Koiran ostajalla on tietysti kovat odotukset aina kun koira hankitaan. Paperit sanoo, että loistava liitäjä pitäisi tulla. Kun näin ei sitten käy on pettymys suuri. Ja sitä se on kasvattajallekin. Minulla on ollut kaksi ihanaa, mutta luustosairasta koiraa ja tiedän sen pettymyksen.
Menemättä sen syvemälle yksittäiseen tapaukseen, totean vain, että juurikaan ikinä en ole tuntenut itseäni niin rikolliseksi ja pahaksi ihmiseksi kuin vastatessani OD syytöksiin. Se oli todella syvästi loukkaavaa.
Tämä on siis se paradoksi jonka kanssa kasvattaja elää; pitäisi tietää kaikki mikä ei ole edes tiedossa ja pystyä takaamaan 100% terve koira ostajalle. Minä en ole tämmöisiä lupauksia koskaan antanut, mutta oletusarvo se on.

OD on räjähtänyt käsiin rodussa. Kasvattajat keskustelevat asiasta kulisseissa vilkkaasti ja onneksi edes se epävirallinen tieto liikkuu, jossain mittakaavassa. Kaikki katseet on siis jalostuksessa vaikka kuulimme kasvattaja luennolla OD olevan monifaktorinen syntysyiltään; siihen on vaikutus myös ympäristöllä ja ravinnolla. Se ohitetaan kaikissa puheissa.
Olen mietinyt usein esim. pitävien tekonurmipohjien tulemista yleisempään käyttöön agilityssä ja tokossa. Se mahdollistaa ympärivuotisen harjoittelun ja pentujakin treenataan halleissa. Vaikka rimat on maassa, treenataan ohjauskuvioita kovassa vauhdissa; jarrutuksia, kiihdytyksiä... Mene ja tiedä.
Mutta kun ollaan tosipaikan edessä on kasvattaja se joka on tuomiolla kun koirasta ei tullutkaan toiveiden täyttäjää.
Omien koirien luustosairauksista oppineena en tee alle vuoden vanhalla koiralla lainkaan agilitya. Eka vuosi opetellaan vain liikkumaan ja oppimaan. Vuoden vanhana koira oppii oikein hyvin agilityn salat. Luusto ja pääkin kestävät lajia silloin jo paremmin. Mutta tämä on vain minun tapani toimia.

Inkillä vois viellä yhden pentueen tehdä. Sillä on kaksi pentuetta 12 jälkeläistä. Kaikki terveitä. Kaikki rakastettuja perheenjäseniä ennenkaikkea! Toiveissa olisi viellä yksi sellainen setti.
Pinkin osalta homma on jäissä. En ole löytänyt mitään mitä uskaltaisin ajatella. Toivottavasti jotain kuitenkin löytyy.
Tuonti uros saapuu Suomeen heinäkuussa. Ihan lottokuponki on sekin, säkki päässä ostettu. Ei voi muuta kuin toivoa, että menis kaikki hyvin, yhtä hyvin voi olla menemättä. Edellinen tuontiuros saapui Suomeen kivesvikaisena. Myyjä sanoi; voivoi. Ei latiakaan takaisin. Oiskohan kurinpitolautakunta halunut häntäkin torua? :D

Tämmöistä tää on; hullun hommaa!
 Ihanne on kuitenkin olemassa omassa päässä ja se auttaa jatkamaan.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Vihdoin toimintaa!

Koko alkuvuosi on ollut hiljaiseloa koirarintamalla. En ole juuri muuta niiden kanssa tehnyt kuin lenkkejä, pitkiä sellaisia.
Tyttäreni sairastui vakavasti ja se on vienyt kaiken huomion ja ajan. Muutama hyvä ystävä on kuitenkin aktivoinut mun koiria aksan osalta, kun itse en ole pystynyt. Yhdessä kohtaa elämä kutistui niin pieneksi, että koirat oli hajasijoitettuna ympäriinsä ystäville. Koirat on hyvin sopeutuvaisia, eikä ainakaan mun koirat oo ottaneet mitenkään itteensä näistä kyläily reissuista.

Lauantaina 4.3. ilmosin sitten uhkarohkeena Pinkin omiin JAUn kisoihin. Treenasin pari kertaa ja se tuntui tosi hyvälle! Oli aikuistunut tai jotain?
Tehtiin kaikki kolme rataa, jotka oli Anne Saviojan käsialaa. Tosi kivat radat!
Heti ekasta radasta oli ihan mahtava yhteyden tunne Pinkin kanssa! Ei tullut yhtään paniikkia, eikä mitään pelasteluita. Kahdella radalla kepittely mokia ja keskimmäiseltä radalta NOLLA!!
Itkuhan minulta pääsi jo ekan radan jälkeen, silkasta ilosta ja onnesta ja siitä melkein maagisesta yhteydestä mun rakkaaseen herkkäsieluun! Ihanaa oli juhlia onnistumista seurakavereiden ympäröimänä ja hetkeksi unohtaa ihan kaikki huolet! Kaikki radat tehtiin samalla meiningillä, yhdessä. Mulle ei merkannut mokat yhtään mitään, toi tunne oli jotain niin upeeta!
Koko Muste-Sämpylä pentue on ollu hitaasti kypsyvää sorttia ja mä veikkaan, että tämä tunne ei ois voinutkaan tulla yhtään aikaisemmin. Nyt oli tarpeeksi tunteja ja kilsoja takana. Eikä voi sanoa, että ois treenin ansioo, kun ei juuri viimeaikoina treenailtu, mutta varmasti meidän suhde on nyt sillä tasolla, että tämmöistä voi tapahtua niillä taidoilla mitä meillä on. Niin tai näin; olen super tyytyväinen!!
Nythän tästä syttyi oikeen agility kiima; että mihin seuraavaksi ja pitäiskö oikeen treenakin! Haluisin kyllä olla pitkään ykkösissä ratojen ja fiiliksen vuoksi.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Niin ne suunnitelmat muuttuu...

Karmiwan pentue suunnitelmat tälle keväälle ovat peruuntuneet perheessä tapahtuneen sairastapauksen vuoksi.
Inkin astuttamista Astra Benjillä harkitsen myöhemmin uudestaan.
Å-pennut ovat ehtineet 6kk ikään! Hienoja nuoria heistä onkin varttunut.
Ikävä kyllä kahdella uroksella ilmeni OCD olkapäisssä. Toisella muutos oli lievä ja hoitui lääkityksellä. Toivottavasti terveysongelmat pentueen kohdalla loppuvat tähän.
Karmiwan`s planned litter for this spring has been deleted due sever illness in my family. I will concider Inks mateing with Astra Benji later.
Å-litter is now 6months and they are wonderful youngsters!
Unfortunately two male puppies has been effected with OCD , other one with more lenient changes. I trully hope these were the last of health concerns with this litter.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Suunnitelmia tulevalle vuodelle.

Pian on 2016 taputeltu pakettiin ja uusi ajanjakso alkakoon.
Loppu vuosi on jälleen niin kiirettä työrintamalla, että pyörryttää, mutta onneksi se helpottaa heti pyhien jälkeen.
Agilitya on ehditty kuitenkin hieman harrastella; Ink on starttaillut Tomi Sahramon ohjastamana, tosin vielä ei ihan askelmerkit ole täydellisesti osuneet, mutta kyllä ne on mahtava pari!
Miksi sitten lainakuski? Ensin olin itse kipeänä ja Tomin ja Inkin meno on niin vaivatonta, että onhan se katsottava mihin se johtaa. Sen mihin minun ohjaukset johtaa, on jo tiedossa...

Sekä Inkille, että Pinkille on suunnitteilla pentue ensi vuodelle; Inkille sen viimeinen alku vuoteen  ja Pinkille sen ensimmäinen loppu vuoteen.
Inkin sulhasvalinta on vielä hieman auki, tuontiuros kuitenkin. Pink lähtee sitten aikanaan sulhastelemaan ulkomaille, mikäli kaikki menee hyvin. Jännittävää!! Ihanaa kun paljon hauskaa mitä odottaa!

Guessin ja Leenan Å-pennut ovat hyvin kotiutuneet uusien omistajiensa luokse ja palaute on ollut hyvin positiivista! Toivotaan, että ovat terveitäkin ja säästyvät tapaturmilta. Bc on aina bc!





sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tahroja paperilla ..

Karmiwan Å-pentue on kuuden viikon ikäinen ja meno on sen mukaista!
Vauhti on kovaa ja enää ei nukuta niin paljon, aikaa kuluu sisarusten kanssa nujuamiseen ja ympäristöön tutustumiseen. Kasvattajan rooli äityi tässä muutamana päivänä aika rankaksi kun , pennut saivat jostain ripulin ja niitä tahroja oli! Vähän muuallakin kuin paperilla :D Masut rahottuivat kuitenkin pian.
Torstaina kävi paikallinen ihana ell Sannukka suorittamassa sirutuksen ja tarkastuksen. Kaikki oli oikein hienosti ja pentue sai kiitettävän arvosanan! Merle urokselta ei tässä vaiheessa löytynyt toista kivestä, muuten kaikki priimaa.
Ensi viikolla ohjelmassa autoilua ja silmäpeilaus Porvoossa. Vauhdikkaita hetkiä varmaan luvassa siis ;)

Vieraita on käynnyt runsaasti ja pennut on tullut kyllä sosiaalistettua hyvin. Myös erilaisten alustojen kokeilut on aloitettu. Pidän tästä pentueesta ihan valtavasti ja hetken jo vakavasti harkitsin pitäväni yhden nartuista. Järki kuitenkin sanoo, että ei näitä voi pitää enempää kuin mihin aika riittää ja nyt kolme koiraa on riittävästi. Kaikille toki on oma hyvä koti jo odottamassa.

Projekti lähestyy vääjämättä loppuaan ja ikävä nostaa jo nyt päätään...

Puppies are all ready 6 weeks! They have their microchips now and health check done. What a great litter it is! I hope a lot of healthy years to them and joyful life with their new owners, as they shall leave in two weeks. Miss them all ready!!



kolme alinta kuvaa; Saara Kattainen.





maanantai 18. heinäkuuta 2016

Viikko vierähti pupsielämää.

Viikon ikä on pian Å-pennuilla saavutettu. Ne kasvaa niin, että rutina kuuluu ja ovat hyvin tyytyväisiä ja hiljaisia 😍.
Guess hoivaa niitä äärettömän huolellisesti ja tuijottaa myrkyllisesti perheen muita koiria, jotka uteliaina käyvät kuikuilemassa pentu huoneen ovella.
Pentukyselyjä tuli yhdistelmästä todella paljon. Kaikki kyselyt olivat hyviä, harrastavia ja kokeneita ihmisiä. Kivasti on joukossa minulle entuudestaan tuttuja ihmisiä. Onko se sitten uhka vai mahdollisuus , tiedä häntä.
En halua pitää kysyjiä 'löysässä hirressä' yhtään pidempään ja olen valinnut sen porukan joille pentu menee.Heille olen jo asiasta ilmoittanut. Muille isoiso kiitos osoittamastanne mielenkiinnosta!
Puppies are growing fast. They are very strong and happy with their lives (so far 😉). Guess is excellent mother and she is taking such a good care of them 😍.

Suunnitelmia!

Ja suunnitelmia ne on, ennenkuin oikeasti on jotain tapahtunut. Sen olen tässä lähimenneisyydessä oppinut; suunnitelmatkin on vaihtuneet mon...