maanantai 23. heinäkuuta 2018

Pentukesä alkaa olla ohi.

Pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa, jotka löytyivät osin vanhasta jonosta (Ink x Tough) ja muutama ilmaantui ihanasti ja omistaja kaarti tuntuu juuri oikealta ja hyvältä, kuten pennutkin.
Tämän pentueen kanssa kerkesin viettää aikaa todella runsaasti. Olin lomalla kun ne olivat 4-7 viikkoisia. Oltiin mökillä ja käytänössä istuin niiden kanssa pihalla aina kun olivat hereillä. Mahtavia, rohkeita seikkailijoita! Ne tutustuivat vaikka minkämoisiin alustoihin ja rymysivät aina siellä missä oli vaikeinta kulkea. Järvenranta ja vesi tulivat tutuksi, tottakai.
Loman loputtua lähtivät pennutkin, Time-tyttöstä lukuunottamatta, jonka vien Saksaan syyskuussa, kun rokotukset on kunnossa. Toivon sydämmestäni kaikille pennuille paljon terveitä vuosia ja onnellista elämää!




Nyt kun on vähän pentu-krapula päällä, ei ole ehkä paras aika miettiä kasvatustyön jatkoa, mietin kumminkin, pitkin matkaa.
Jokunen karikkokin on tullut tässä "uralla" jo vastaan ja silloinkin joutui miettimään harrastamisen mielekyyttä. Sitä jouduin miettimään taas kun pentukyselyihin vastailin. En tiedä mitä oikeasti oletetaan kun pentua hankitaan ja tässä mielestäni harrastuslajeista agility vääristää tätä eniten.
Kysellään vanhempien hyppytekniikkaa, kontaktien suoritusta, kääntyvyyttä jne lista on pitkä. Eikö nämä ole asioita, jotka opetetaan koiralle? Voin toki olla väärässäkin, mutta yhdelläkään omallani agilitytaidot eivät ole olleet tehdasasetuksissa. Myös etsitään vikaa yhdistelmästä; jotain terveysriskiä on pakko löytää! Mitään en ole salannut enkä piilotellut, en nyt enkä aiemmin. Kaiken minkä tiedän olen kertonut, siksi tuntuukin hyvin pahalta kun tullaan kertomaan miksi minun kasvattini ei kelpaa jollekin.
Minä yritän todellakin parhaani, mutta eihän se kaikkia miellytä, eikä tarviikkaan.
Minä myös myin pentuja ekaksi koiraksi ja "lenkkikaveriksi", jolle ei ole räätälöityä tulevaisuuden suunnitelmaa. Pidin ihmisistä ja heidän ajatuksistaan ja ne ohittivat monta aktiivi-aksaajaa, jotka halusivat lisää kalustoa kilpa-talliin. Aika näyttää kuin käy, mutta etusijalla tässä koiran onnellinen elämä, ei tulokset tai mikään kisaaminen ylipäätään. Jos sitten huvittaa, niin se on oikein kiva plussa.
Bordercollie on saanut ihan kummallisen maineen hyperkoirana, jota pitäisi olla jatkuvasti aktivoimassa sinne ja tänne. Jos ei ole viiden lajin valio ei ole BC eikä mikään!
Itse kaipaan kisakentille yhä vähemmän. Nousukiidossa oleva agility on vääristänyt BC jalostuksen ja monen muun rodun kohdalla kasvattajat tuskailevat samaa, mutta ehkä BCn kohdalla vielä enemmän sen ollessa "muotirotu". Halutaan aina vaan pienempiä koiria, aina vaan vikkelämpiä. BC ei ole pieni rotu! Enkä halua olla edesauttamassa jos siitä ryhdytään sellaista vääntämään.

Mut, joo. Ehkä oon aika yksinkin näiden ajatusteni kanssa ja ehkä ajatukset saavat uuden suunnan jos nämä nyt lähteneet pennut osoittautuvat hyviksi kavereiksi. Mut nyt juuri ja tällä hetkellä tuntuu, että "I rest my case".


perjantai 25. toukokuuta 2018

Suklaapalleroiset syntyivät!

Pink synnytti ekan pentueensa 23.-24.5. välisenä yönä.
Kokemus oli sille hämmentävä kaikkine esituntemuksineen. Se ei juurikaan petaillut, mutta yritti kovasti piiloutua. Rauhottui lopulta kun istuin sen seurana pentulaatikossa.Yhdentoista tienoilla alkoi synnytys ja sitä kesti  yhteen yöllä. Pentuja tulla pulpahteli tasaisin välein. Ekojen kahden kanssa Pink ei osannut ryhtyä mihinkään toimeen, niinpä minä otin ne kalvoista, kuivasin ja katkoin napanuorat. Vasta kun ne olivat nisillä Pink tuntui heräävän tapahtumaan. Seuraavat kuusi se hoiti kuin vanha tekijä.
Pennut ovat kaikki ruskeavalkoisia ja aika nuukasti joillakin on valkoista. Kaikki painoivat hieman yli 300g. Ei yhtään jättiä, ei yhtään kirppua, tasainen pentue joista 5 urosta ja kolme narttua.
 Nyt on maito lähtenyt kunnolla tulemaan ja kasvaminen voi alkaa!



maanantai 21. toukokuuta 2018

H-hetki lähestyy!

Ollaan siirrytty viikolle 21 ja pennut syntynevät tällä viikolla, loppuviikosta varmaan.
Käytin Pinkin rtg kuvissa ja niissä paljastui, että hedelmöitys on tapahtunut vasta tokan astutumisen jälkeen joitakin päiviä. Niimpä tuo laskettu aika siirtyi viikolla. Pink on aikamoisen kokoinen. Rtg kuvista ei saanut 100% varmuutta lukumäärästä, koska huonosti ne näkyi. Arvio oli kuitenkin 6 tai enemmän. Jännitys tiivistyy, enkä malta odottaa pikku biibereiden näkemistä :)

Tässä Pink kun vuorokausia oli 55


Mikäli kaikki menee hyvin niin muutama pentunen on ehkä viel kotia vailla!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Pink & Samurai

Pink aloittikin juoksunsa paljon odotettua aikaisemmin, juuri kun Samurai oli lähtenyt Itävaltaan lumivyöry juttuihin. Viikossa juoksu kehittyikin juuri sopivaksi ja kun menimme Pinkin kanssa Samuraita ja Karoliinaa vastaan lentokentältä 18.3. oli homma pienen tutustumisen jälkeen selvä.
Käydään vielä tiistaina 20.3. Raisiossa ja sitten vaan jännätään, että onnistuiko :D

Edit 16.4.2018

Vyötäröön on Pinkillä ilmestynyt sen verran lisää leveyttä, että uskallan väittää sen olevan tiine.









perjantai 2. helmikuuta 2018

Pentue 2018

Karmiwan Jagska jäi siis ainokaisena Inkin pentuna meille. Se toimittaa tärkeää terapiakoiran virkaa. Jalostukseen hänestä ei liene ole, kun kumpikaan kives ei ole laskeutunut, ei edes tunnu ja hän on nyt 10vkoa. Mutta elämää on toki ilman kiveksiäkin!

Pink on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. Koska se tulee, on vähän mysteeri. Inkillä ja Pinkillä juoksut on menneet täysin synkassa, nyt Ink on steriloitu, joten jää nähtäväksi miten se vaikuttaa Pinkin hormoneihin. Oletan kuitenkin, että toukokuussa vois olla aika.

Pink on kaunis, kevyt rakenteinen, sporttinen ja nartuksi suht korkea (55cm) antamatta kuitenkaan isoa vaikutelmaa. Se rakastaa juosta ja saattaa juosta ihan omaksi huvikseen pitkiä pätkiä ja lujaa! Se on ketterä, vikkelä ja taipuvainen agilityssä. Mitkään käännökset tai muut temput eivät ole ongelma. Kisaamme agilityn ykkösissä ja jahtaamme viimeistä nollaa kakkosiin. Tokoa ollaan treenattu alokkaan verran. Tokouran esteenä on piippaus, jota Pinkillä ikävä kyllä esiintyy kun sitä; jännittää, pitkästyttää, kun se odottaa jne. Ominaisuus josta en niin välitä, mutta en ole jaksanut ryhtyä tarpeeksi tarmokkaasti kitkemäänkään. Semminkin kun se toko ei oikein jaksa minua kiinnostaa kilpailumielessä enää. Paimennustakin on kokeiltu muutaman kerran ja ihan noheva on Pink myös siinä.


Luonteeltaan Pink on pehmeä ja ohjaajaherkkää sorttia. Se haluaa kovasti mielyttää ja epäonnistumiset se ottaa raskaasti. Tosin nyt 4 vuotiaana se toipuu niistä jo paljon paremmin kuin nuorempana. Hän on perheen herkkäsielu. Hyvin avoin ja rakastaa ihmisiä ja tulee toimeen koirien kanssa, vaikkakin suhtautuu vieraisiin koiriin välinpitämättömästi.
Kotona Pink on helppo ja huomaamaton ja viihtyisi sylissä suurimman osan aikaa, mutta tyytyy kyllä muihinkin ratkaisuihin. Pink on oman narttuni pentu ja meillä kotona syntynyt.

Pink on luustoltaan täysin terve. Sen sisarus parvesta on kuvattu terveeksi 4/5. Samoin sen vanhemmat ovat terveitä. OCD riski on silti olemassa isä linjassa. EPI koiria ei tietääkseni ole lähisuvussa.
Vaikka Pink on ihana ja minulle täydellinen, tiedostan sen puutteet ja niitä korjaa erinomaisesti Karoliina Finnilän upea Felltop Samurai
Tässä Kerrontaa Samuraista omistajansa sanoin:

Minulle tuli tarve löytää itselleni reipas, rohkea ja kovalla työasenteella varustettu koira pelastuskoiratoimintaan. Olin tykästynyt Samurain emän Chilin luonteeseen, joka ei liian herkästi ottanut nokkiinsa tai provosoitunut muista koirista. Samurain isä Sammy puolestaan osoitti avoimuutta ja hyvää koulutettavuutta nuoresta iästään huolimatta. Vaikka Chili ja Sammy työskentelivät sekä kilpailivat paimennuksessa ilman muuta harrastusnäyttöä, olin vakuuttunut tästä pentueesta voivan tulla hyviä pentuja myös minun tarpeeseen. Olin suunnattoman iloinen, kun sain yhden näistä omakseni!
Samurai on osoittautunut juuri sellaiseksi jota siitä toivoin. Luonteen puolesta Samurain vahvuutena pidän sen avoimuutta niin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan. En muista kertaa, että olisin joutunut Samurain kanssa suurempaan selkkaukseen edes samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Tämän ominaisuuden itse arvostan korkealle, koska pelastuskoiran kanssa joutuu useasti yllättäviin tilanteisiin. Sam on ollutkin varma koira ottaa mukaan erilaisiin paikkoihin.
Toisena vahvuutena pidän sen itsenäisyyttä ja korkeaa taistelutahtoa. Tämän avulla on ollut helppo kouluttaa koiralle sitkeyttä vaativia tehtäviä ilman pelkoa, että koiran motivaatio loppuisi edes useamman tunnin jälkeen.
Samurai on päälajissaan pelastuskoiratoiminnassa viranomaistarkastuksen suorittanut hälytyskoira mukana Vapepan hälytyksissä. Sen vahvin osaaminen löytyy henkilöhausta, jossa sillä on kansalliset ja kansainväliset kokeet suoritettuna. Muista pelastuskoiralajeista Samurain kanssa olen suorittanut a-kokeet jäljeltä, raunioilta ja lumivyöryetsinnästä.







Pelastuskoiratoiminnan lisäksi Samurain kanssa olen paimentanut, josta sillä on koulutustunnus PAIM1 ja perusratatunnus PPR1. Tokon puolelta löytyy 1-tulos AVOimesta luokasta.Kesän 2017 lopulla  aloitimme vesipelastuksen, jossa ehdimme suorittaa soveltuvuuskokeen.Kooltaan Samurai on raamikas mutta tasapainoinenkoira, joka ei edes kovemmalla tuulella lennä. Se on noin 60 cm ja painoa 25 kg. 

Samurai on myös dnatestattu terveeksi ja on CEA  terve. Samurailla on 11 jälkeläistä joista 5 kuvattu. En ole kuullut mitään OCD tapauksia näistä. Samurain isällä ja Pinkin emän siskolla on yksi pentue ja siinä oli aikalailla selkävaivoja. Toivottavasti tämä sukupolvi välissä poistaa tuon ongelman. Ainakaan en ole kuullut muita selkä ongelmaisia. Näiden selkävaivojen kanssa täytyy kuitenkin muistaa, että niiden esintyyminen _jollakin_ sukulaisella ei sulje pois terveeksi kuvatun koiran käyttöä! Tässä vielä kennelliiton jalostustoimikunnan ohje LTV tuloksia koskien:

  LTV-muutosten yleisyydestä eri roduissa ei juurikaan ole vielä tietoa. Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta suosittelee jättämään oireilevat koirat pois jalostuksesta. Kaikkia oireettomia koiria voi käyttää, mutta LTV1–LTV4 -tuloksen saaneet koirat suositellaan yhdistämään vain LTV0-koirien kanssa. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi, jotta LTV-muutosten periytymisestä ja merkityksestä saadaan lisää tietoa.

Pink ja Samurai on kummatkin kuvattu luustoltaan täysin terveiksi!

  Ja ihan riskitöntä yhdistelmää ei olekaan terveyden osalta. Tämä on kuitenkin eriomaisen kivalta tuntuva yhdistelmä. Toivotaan parasta ja montaa pentua!

Kevään kuluessa siis, kun Pink suvaitsee juoksun aloittaa, matkaamme Raision suuntaan Samuraita tapaamaan!
 Odotettavissa on energisiä kavereita moneen menoon! Ulkonäöllisesti lyhytkarvaisia ja ruskeavalkoisia ;)

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Taistelu-Jaska

Vihdoin Inkin lämmöt laskivat 65 vrk astutuksesta. Aamulla mittauksen jälkeen mentiin vielä hyvälle lenkille.
Valvoin Inkin laatikon luona ja aamuyön tunteina avautuminen alkoi. Se kesti aamupäivän. Ink alkoi ponnistukset ja pieni määrä vettäkin meni. Ponnistelut jatkuivat, välillä liikuttelin Inkiä ihan reippaasti. Lopulta Ink ei jaksanut enää, se vapisi ja nukkkui. Vatsan peitteiden läpi tuntui pentu, joka ei vaan liikkunut kohti synnytyskanavaa vaikka Ink oli tehnyt töitä ihan olan takaa.
Oli aika lähteä eläinlääkärille. Onneksi asema on muutaman sadanmetrin päässä. Leikkaus päätös tulikin aika pian kun yhtään pentua ei tuntunut kanavassa.


Pian hoitaja kantoi käsiini kirkuvan, mustan urospennun, painoltaan 360g. Sitä kuivaillessa koitin kuunnella seuraavan pennun kirkumista, mutta hoitaja tulikin pian kertomaan, että toinen pentu oli kuollut. Se ei ollut kehittynyt normaalisti, vaan sillä oli ns. ankanpää, se oli yli puolet pienempi ja suolet tulivat ulos sen aukinaisesta mahasta. Se oli pysynyt hengissä istukan avulla, mutta ilmeisesti oli kuollut synnytyksen käynnistyttyä. Oli siis erinomaisen oikea päätös leikata. Tämä olisi pitkittyessään voinnut olla koko kolmikon loppu! 


Nyt on kuitenkin pirteä pentu ja hyvin toipuva, huolehtiva emo. Se on paljon vähemmän kuin minä tai moni muu innokas odotti. Kaikkea voi kuitenkin eteen tulla tässä kasvatus-harrastuksessa, nyt tuli eteen tämäkin. Kun ei elämä ole liikaa viimeaikoina muutoinkaan hymyillyt, tuntui tämä kyllä kovin raskaalta. Harmittaa etenkin se, kun oli niin kovin monta järkevää ja mukavaa pennun odottajaa joille oisin oman kaverin mieluusti suonut.
"Kaikella on tarkoituksensa"- on se yksi väsynyt latteus, mutta kyllä kait näin on tässäkin. Voi olla, että on mun voimavaroille mitoitettua tämä pentue koko. Tyttäreni on vakavsti sairas ja hoidan häntä kotona. Ehkä  meille kaikille parempi on nyt näin.
Uusi tulokas ristittiin hyvin pian Taistelu-Jaskaksi ja jos se hengissä sinnittelee ja kun rekataan, tulee sen nimeksi Karmiwan Jag Ska.  Toivon kaikesta sydämmestäni, että se pysyy terveenä ja tuo paljon iloa kasvaessaan!

Ink ei enää pentuja tee, ikäkin tulee vastaan ja sektion yhteydessä lähti kohtukin.
Seuraava Karmiwan pentue on siis Pinkin heiniä, luultavasti jo kevään juoksusta. Alustavasti on ollut puhetta astuttaa se upealla Felltop Samurailla. Toivotaan suunnitelmien onnistuvan ja kaiken menevän hyvin!


maanantai 13. marraskuuta 2017

Vrk 56 röntgen

Ink läpivalaistiin tänään ja lukuisten innokkaiden kyselijöiden suruksi pentuja näkyi vain kaksi  .
Toinen jää luultavasti kotiin ja toinen on luvattu jo ystävälle, niin ei juuri kodin etsijöitä jää. Pienenpieni optio voi olla, että valtavan kakkasuolen takana piilottelisi yksi.
Pinkin pentuja sitten vaan odottamaan ensi kesään, mikäli se linja kiinnostelee ja puhuttelee.

Pentukesä alkaa olla ohi.

Pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa, jotka löytyivät osin vanhasta jonosta (Ink x Tough) ja muutama ilmaantui ihanasti ja omistaja kaart...