maanantai 23. heinäkuuta 2018

Pentukesä alkaa olla ohi.

Pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa, jotka löytyivät osin vanhasta jonosta (Ink x Tough) ja muutama ilmaantui ihanasti ja omistaja kaarti tuntuu juuri oikealta ja hyvältä, kuten pennutkin.
Tämän pentueen kanssa kerkesin viettää aikaa todella runsaasti. Olin lomalla kun ne olivat 4-7 viikkoisia. Oltiin mökillä ja käytänössä istuin niiden kanssa pihalla aina kun olivat hereillä. Mahtavia, rohkeita seikkailijoita! Ne tutustuivat vaikka minkämoisiin alustoihin ja rymysivät aina siellä missä oli vaikeinta kulkea. Järvenranta ja vesi tulivat tutuksi, tottakai.
Loman loputtua lähtivät pennutkin, Time-tyttöstä lukuunottamatta, jonka vien Saksaan syyskuussa, kun rokotukset on kunnossa. Toivon sydämmestäni kaikille pennuille paljon terveitä vuosia ja onnellista elämää!




Nyt kun on vähän pentu-krapula päällä, ei ole ehkä paras aika miettiä kasvatustyön jatkoa, mietin kumminkin, pitkin matkaa.
Jokunen karikkokin on tullut tässä "uralla" jo vastaan ja silloinkin joutui miettimään harrastamisen mielekyyttä. Sitä jouduin miettimään taas kun pentukyselyihin vastailin. En tiedä mitä oikeasti oletetaan kun pentua hankitaan ja tässä mielestäni harrastuslajeista agility vääristää tätä eniten.
Kysellään vanhempien hyppytekniikkaa, kontaktien suoritusta, kääntyvyyttä jne lista on pitkä. Eikö nämä ole asioita, jotka opetetaan koiralle? Voin toki olla väärässäkin, mutta yhdelläkään omallani agilitytaidot eivät ole olleet tehdasasetuksissa. Myös etsitään vikaa yhdistelmästä; jotain terveysriskiä on pakko löytää! Mitään en ole salannut enkä piilotellut, en nyt enkä aiemmin. Kaiken minkä tiedän olen kertonut, siksi tuntuukin hyvin pahalta kun tullaan kertomaan miksi minun kasvattini ei kelpaa jollekin.
Minä yritän todellakin parhaani, mutta eihän se kaikkia miellytä, eikä tarviikkaan.
Minä myös myin pentuja ekaksi koiraksi ja "lenkkikaveriksi", jolle ei ole räätälöityä tulevaisuuden suunnitelmaa. Pidin ihmisistä ja heidän ajatuksistaan ja ne ohittivat monta aktiivi-aksaajaa, jotka halusivat lisää kalustoa kilpa-talliin. Aika näyttää kuin käy, mutta etusijalla tässä koiran onnellinen elämä, ei tulokset tai mikään kisaaminen ylipäätään. Jos sitten huvittaa, niin se on oikein kiva plussa.
Bordercollie on saanut ihan kummallisen maineen hyperkoirana, jota pitäisi olla jatkuvasti aktivoimassa sinne ja tänne. Jos ei ole viiden lajin valio ei ole BC eikä mikään!
Itse kaipaan kisakentille yhä vähemmän. Nousukiidossa oleva agility on vääristänyt BC jalostuksen ja monen muun rodun kohdalla kasvattajat tuskailevat samaa, mutta ehkä BCn kohdalla vielä enemmän sen ollessa "muotirotu". Halutaan aina vaan pienempiä koiria, aina vaan vikkelämpiä. BC ei ole pieni rotu! Enkä halua olla edesauttamassa jos siitä ryhdytään sellaista vääntämään.

Mut, joo. Ehkä oon aika yksinkin näiden ajatusteni kanssa ja ehkä ajatukset saavat uuden suunnan jos nämä nyt lähteneet pennut osoittautuvat hyviksi kavereiksi. Mut nyt juuri ja tällä hetkellä tuntuu, että "I rest my case".


Täsmälliset pennut!

 Merri x Erica pennut syntyivät täsmällissti ensimäisenä laskettuna päivänä eli 22.12. ja ovat nyt reippaita viikon ikäisiä pötkylöitä. Sald...