sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Onerva.wmv



Onerva ihana orava, poistui elämästämme yhtä nopeasti kuin siihen tulla tupsahtikin.
Eilen 31.5. vietiin se ulkoilemaan ja niin se häipyi Pornaisten lähiöluontoon, taakseen katsomatta.
Kuinka voikaan isohko talo tuntua tyhjältä ilman pientä jyrsijää! Kuinka on paljon tylsempää tulla töistä kotiin, kun se ilopilleri ei odotakaan täällä... :`( Ikiuna en ois uskonu, mutta niin vain itkin silmät turvoksiin orava-ikävääni, enkä ollut ainoa tässä perheessä. Ollaan kuitenkin tosi kiitollisia, että saatiin kunnia pitää Onervaa vieraanamme reilut kaksi viikkoa.
En unohda sitä pikku-pörröhäntää koskaan!

Onko vaikeaa....?

Lajeista kyllä haasteisin saattaa mulle olla tuo agility. Ei meinaa onnistua taas minkään tekeminen tositilanteessa :(.
Takana Stadi Gamesien toinen päivä ja osallistuttiin vain tähän sunnuntaihin -> hypäri ja aksarata.
Hypärillä päätin olla rauhallinen ja ohjata huolella. En tainnut olla, koskapa rimoja lenteli ihan kiitettävästi :(. Harmi ettei tullu kuvattua, olis mielenkiintoisaa tietää mistä johtui tuo kaikki?!
Treeneissä rimat pysyy aikalailla, mut kun kisoissa lämpönupit kilahtaa kaakkoon niin rimatkin on herkässä.
Sveitsiläimiehen tuomaroima agilityrata oli helpohko ja s i l t i pystyin nanosekunniksi eksymään :-0. Käänsin koiraa oikeaan suuntaan hypyn päällä -> rima alas ymmärrettävistä syistä ja sitten tuli tehtyä persjättö pahaan paikkaan ja Troippa otti jonkuu ihan väärän esteen.
Tuntuu ihan niin tosi, tosi tyhmältä kun oon tuhlannu sievoisesti rahaa opetukseen ja tulos on anyhow yhtä surkee :(. Vika on siis vain ja ainoastaan minussa, sen tiedän. Troy ois vaikka jo missä jos sitä osais ohjata... Näiden faktojen ymmärtäminen ei kylläkään helpota oloani lainkaan.





Jospa siis pieni miettimis-treenimistauko ja jos sitten taas koittais voittaa itsensä...? Siihen saakka taidan keskittyä oravan kasvatukseen; se on kyllä niin valloittava kaveri! Se saa tällaisen masentavan kisapäivänkin jälkeen mut helposti hymyilemään touhuillaan ;o)

torstai 19. toukokuuta 2011

Kurremaista eloa!

Koiratkin on toki touhuilleet, mutta kyllä tämän viikon tapaus on ehdottomasti Onerva-orava ;)
Työpaikkani asiakkaat olivat ottaneet talteen kaksi hyvin pikkuista orava-vauvaa alkuviikosta. He luovuttivat ipanat minulle ilomielin, sillä kellään ei ollut tietoa/taitoa pikkuisia hoitaa. Emollehan ne ois pitänyt jättää, mutta vahinko oli jo tapahtunut :(. Poikaset saivat nimikseen Sanerva ja Onerva. Ikävä kyllä Sanerva ei selvinnyt kovinkaan kauan ja menehtyi. Hautasimme hänet juhlallisin menoin omppupuun alle.
Onerva sen sijaan on alkanut tarttua elämään kaikilla pitkillä kynsillään! Se on saanut ruiskulla kaurakermaa ja leipää. Ollaan kerätty myös luonnosta oksaa ja muuta tarjolle. Myös mustikat ovat sen suurta herkkua ;)). Onneksi mulla oli tallessa matelijaharrastuksen ajoilta lämpömatto. Nyt kun Sanerva ei ole siskoaan lämmittämässä, se kellii huovutetussa käärössä, huovutusvillan seassa ja tämän alla se lämpömatto, kyl tarkenee! Ja kaikki tämä on meidän tyhjässä 600litran akvaariossa. Ihana otus se on ja piristyy päivä päivältä, että ilmeisesti olemme onnistuneet sen hoidossa ainakin toistaiseksi. Ohessa kuvia Onervan elämästä :o)



Aksakisoja ei ole Järvenpään kisojen jälkeen meillä ollut. Töitä on ollut ihan liikaa, niin että muutamat treenitkin on mennyt sivusuun :o/.
Tulevana viikonloppuna on kuitenkin tiivispaketti luvassa, eli JAUn leiri 1-2luokkalaisille, jeeee! Kaksi päivää tiukkaa treeniä!!
Kesäkuukin lähestyy kovaa vauhtia ja se tarkoittaa, että kauan odotettu Kiteen leiri odottaa =).
Kiteelle lähtee juurikin vuoden täyttänyt Inkeri, kehittämään paimennus taitojaan, jännää!
Tässä vielä kuva synttärisankarista 3.5.2011



sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Jeee!! Valoa tunnelissa!

Jaun kisat äitienpäivänä ja tuomaroimassa Pertti Siimes.
Tosi mukavat profiilit oli hänellä ja sellaset kivat, että uskaltauduin pikkuisen kikkailemaankin ;o).
Osasin kerrankin olla riittävän rauhallinen, en vissiin suuremmin ryysännyt mihinkään joten nolla sieltä tulla tupsahti ja toisiks nopein aika!
Kisavideo löytyy täältä. Kiitos Sinille kuvauksesta :)

Hypäri ei sitten niin hyvin mennytkään...Sen lisäksi, että kolmos rima tuli alas, jätin koiran putkesta tultaessa selän taakse ja viuh, se oli ottanut ainakin yhden vapaavalintaisen hypyn :(.
Mut näin äkkiseltään yksi nolla riittä paremmin kuin hyvin! Nyt on taas uskoa hieman tähän tekemiseen.
Muutama kuva vielä palkintojen jaosta:

maanantai 2. toukokuuta 2011

Ei tuuria.



Kisattiin pääsiäisenä HAUn kisois pari rataa. Rimat taas lenteli. Nyt ne oli alkupään hyppyjä eli kiire mun perään on liian kova ja silloin ei hypätä kunnolla :(. Muutenhan radat oli hienot.
Viimeviikolla pääsin osallistumaan kahtena iltana Liuhtojen treeniin, mikä oli ihan loistava juttu. Samalla tuli huomattua, ettei meillä ole rima ongelmaa lainkaan jos oma ohjaukseni on tarkkaa ja rauhallista ja jos "vilkku" on ajoissa päällä.
Vappukisailut jäivät siis tänä vuonna väliin, mutta äitienpäivänä jo odottaa uudet kisat :).

Vuosi 2018

Vuosi on vajaan kuukauden kuluttua taputeltu ja uusi on edessä. Kulunut vuosi on ollut henkilökohtaisesti erittäin vaikea ja raskas, kun se...