torstai 17. helmikuuta 2011

Viikon aksaloru

Keskiviikkona oli Timo Liuhdon vetämät treenit, loistava kuten Liuhtojen aina. Minä en loistanut (taaskaan) mut nyt on otettava niskalenkki itestä ja juostava ja mietittävä palkkaamista jos rimat lentää! No, mut se loru;


Nyt me ei Troipan kanssa kisaamaan mennä,
jos ei akalla jalka nopsemmin lennä!
Hitto, kun pitää ihmetellä sitä ja ihailla tätä,
onhan se selvää, että seuraavalle esteelle tulee jo hätä!
...Treeneissä siis jotain meni hyvin mut paljon oli suttua.
Se aiheutti mun ja kouluttajan otsaan ruttua :o/
No, joskus pitää pohjalla käydä ja viipyä,
jotta voi sitten voimissaan eteenpäin siirtyä ;-)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Lemmenlaakson seikkailu

Kävin tänään koirineni Lemmenlaakson luontopolulla. Se on kyllä ihana paikka! Lähellä kaikkea ja kuitenkin niin jotenkin aarniometsä. Kaunis se on kaikkina vuoden aikoina. Nyt tulikin käytyä eka kerran talvella.
Polut oli auki ja P-paikka tyhjä, joten en ottanut edes hihnoja mukaan kun kellokin oli jo yli neljän.
Retki alkoi vauhdikkaissa merkeissä :).



Ja niin jatkettiin matkaa. Troy kaivoi hankeen tunneleita, kuten aina...



Ja sit Tuubi ja Inkeri vahtii, et mitä löytyy ;-)



Jatkettiin matkaa.
Tultiin "rappus-rotko" alas ja koirat alkoivat tuijottaa mua ihmeissään!?
Tuli siis tunne, että jotain outoa on mun takan...Glups..
Ja olikin!


Meinasin saada slaagin! Tuo afgaani oli hiipinyt mun kantapäille kuin haamu! Kiltti herrasmies oli hän kuitenkin ja laumani otti hänet vastaan ilman suurempia ihmetyksiä.
Troy on tiettykin meidän laumasta se poika, että jos hän "kumartuu nostamaan saippuaa kylppärin lattialta" niin heti on joku kimpussa ;)
Ressukka ruuna!
Troy on kuitenkin täysverinen bitch ja torjui afganistanin hyökkäykset, yksi toisensa jälkeen.


Ja kohteliaaksi osoittautunut "itämaan " mies uskoi näitä singnaaleja :)
Lenkki jatkui siis aiottua isommalla porukalla, rauhallisin mielin. Afgaani sulautui joukkoon kuin sukka jalkaan.


Parkkipaikalla omistaja odotti kadonnutta koiraansa. Frank, oli hän nimeltään. Siis koira.
Omistaja pyyteli hulluna anteeksi, anteeksi, anteeksi! Rauhoittelin miestä, että ei mitään pahoiteltavaa; Frank teki meidän kanssa raikkaan talviretken Lemmenlaaksossa. Lempeä se ei toki saannut niin paljon kuin paikan nimi antais olettaa =D.
Ihana paikka ja "way to go, Frank!"

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Jeeee... :(

Kuin voikin sössiiä ihan kaikki kolme starttia?!? :-0
Helposti, kun on kämmäkäsi ohjaaja niin kuin minä...Oih ja voih. Kotimatkan kun kerkes oikein piehtaroida näiden ratojensa ansapaikoissa ja mokakohdissa, niin eipä ole hyvä olo ei...
Agility on silti ihanaa! <3

http://www.youtube.com/watch?v=XS3gC6rBIgI

Toka rata oli aksarata ja kohtuullisen kimurantti noin niinku ykkösten radaksi. Ihan hyvä kuiteskin. Sen kuvasi mulle Kaisa ja se pitäis olla tässä


Vika radalle koitin tsempata, ehkä oli sitten liian kireä jo pipo tai jotain. Ei se niin pahalta näytä kuin tuntui =D
En tiijä miten voin aina niin alisuorittaa kisoissa? Nytkin oli hyvä fiilis kaikinpuolin ja valmistautuminen jokaiseen rataan meni hyvin. Kun ei vaan ni ei :0( Onneksi Troipalle on ihan sama mikä on tulos. Se vaan loikkii ja nauttii ja on AINA yhtä hyvä <3<3<3
http://www.youtube.com/watch?v=qe9mF5yalvs

perjantai 4. helmikuuta 2011

Kyl tää tästä..

Suorastaan voisi luulla, etten yhtikäs mitään tee koirieni kanssa enää, kun ei blogi päivity?!
Jotain on puuhattu kuitenkin, ei vaan tule kirjattua niitä tänne...Laiskuutta vai kiirettä? Mene ja tiedä.

Troyn kanssa on hierottu niitä aksakuvioita Liuhdon Tuulian ja Timon avustuksella kuntoon. Troy oppii asiat nopeasti, minä en ;) Onneksi Troy on maailman kärsivällisin ope ja jaksaa toistaa jotain radan pätkää uudestaan ja uudestaan siis oikeasti m o n t a kertaa. Sunnuntaina koitetaan taas Purina Areenalla miten on opit tarttuneet. Startteja on kolme, joten jos pari ekaa menee lämmittelyyn, niin vielä voi olla toivoa =0).
Inkeri on opetellut nostamaan takajalkojaan; kontakteille, tyynylle, laatikon päälle, pallon päälle jne ja voin pikku hiljaa alkaa vakuuttumaan siitä, että se tietää missä sen takajalat on. Sen lisäksi kahden esteen kuvioita; pakkovalssia, leikkauksia, sylkkäriä ja sen sellaista. Mut siis rimat on maassa. Naksulla olen opettanut pujottelun sisäänmenoa. Se on edistynyt hyvin, siihen nähden miten harvoin sitä on tullut tehtyä.
Ylitin myös itseni ja tekaisin Inkerille villa/fleece takin! Osasinkin ommella kankaita yhteen, vaikkei sitä oo tullu tehtyä kuin joskus nuoruus vuosina. Todiste tässä;




Tokoon en ole juuri kajonnut :( Muutaman perjantaina olen ollut maneesilla, mutta vähemmän kuin koskaan. Koirat tekee ihan hyvin kaikkea, mutta en vaan saa itsestäni irti... Ei löydy motivaatio :0/ Onko siis pakko jos ei huvita? Ei varmaankaan. Tässä pitää ehtiä ja keretä niin paljon kaikkea muutakin. Ja voihan olla, että taasen aktivoidun kun aurinko sulattaa lumet ja joka puolella on hyviä toko-kenttiä! On varmasti alistuttava sille tosiasialle, että minusta on saattanut tulla agility suuntautunut ;-) Ja aivan super ihana laji se onkin! Pidän myös ihmisistä lajin parissa. Se on paljon vähemmän kuppi-kuntautunutta kuin toko ja fiilis on kaikentasoisten välillä hyvä ja kannustava :) Siitä minä pidän. Tokoa siis sitten enemmän kun alkaa huvittamaan.

Jee!! Kisat siis sunnuntaina; 3 starttia, parhautta! Nyt on jo ihana kihinä vatsan pohjassa <3
Ohessa loru jonka tekaisin keskiviikon Tuulian treenien innoittamana ;). Hän käyttää aksa-masennuksen hoitoon kaljaa, kerrotakoon se selvennykseksi :-)
Treenit on taas ohi ja aksa-akalla tuli hiki!
Montakin hyvää pätkää ja onnistuminen oli liki.
Ohjaajan pyllähdys hieman pakaroita vaivas,
mut kyllä se agility vaan on mun & Troyn taivas ♥.
Kiitoksia Tuulia!! En taida tarvita kaljaa ;-)
...Jospa jo sunnuntaina sais kohottaa nolla-radan maljaa!?!


Täsmälliset pennut!

 Merri x Erica pennut syntyivät täsmällissti ensimäisenä laskettuna päivänä eli 22.12. ja ovat nyt reippaita viikon ikäisiä pötkylöitä. Sald...