torstai 25. heinäkuuta 2013

Loman lopussa.

Niin se vierähti loma.
Nelisen viikkoa meni kuin siivillä tääl Päijänteen rannalla rakennellen. Paljon askarreltavaa jäi viel Hanskille, joka jää tänne kesäparatiisiin puuhaamaan. Se on kyllä mies joka saa aikaan; juhannuksena oli pelkkä sokkeli nyt on mökki ulkopuolelta likimain valmis! Sisäpuolellakin on hommaa jo hyvin aloiteltu kun olihan niitä sadepäiviäkin tuossa jokunen..





Koirulit on olleet mukana touhussa niin rakennuksella kuin mun mukana marjastamassakin. Kovin kiinnostuneena ne tarkkailee rakennuspuuhia, jopa niinkin tarkkaan,että Hanski epäili niiden pian osaavan talon rakentamisen alkeet ;) Tosin rakentaminen imee mehut niin ihmisistä kuin valvojistakin.

Mustikkaa ja vadelmaa on tääl ihan mielettömästi, kuten aina. Kun en ole voinnut auttaa rakentamisessa olen noukkinut marjoja. Pakkaseen on tänään lähdössä useita kymmeniä litroja superfoodia.

Viimeinen viikonloppu ennen töitä menee JAUn kisojen parissa. Ikävä kyllä olen myös ilmonnut Inkerin...En tiiä oliko kovin fiksua kun ei oo esteitä nähty muuta kuin karsintojen streemissä? Pianhan tuon tietää.

Ihana on ollut tällainen downshifting loma. Hiljaista ja vaatimatonta elämää. Tyttäret ympäri maailmaa ja pärjäävät niin hienosti. Jokupäivä kun tämä mökki valmistuu haluaisin muuttaa tänne, herrankukkaroon ;)




lauantai 13. heinäkuuta 2013

Sysmässä.

Loma alkoi heinäkuun ekana tiistaina ja aikas pian asetuttiin mökille, jota Hanski on jo pitkin kevättä rakennellut ahkeruudella.
Koitan täälä auttaa minkä voin, mutta tokihan minä en mikään rakentaja ole, mut lienee ihan kelpo apunainen ja ruokahuolto kumminkin pelaa.
Kun olin pieni rakensimme Nurmijärvelle talon, pappa rakensi omansa, samoin eno. Talkoilla ne tehtiin; toinen toisiaan auttaen. Ei se ole enää tätä päivää...Pappa oli ahkera talkoolainen, mutta häntä ei enää ole ja enokin on jo ikämies jne.Ei vaan löydy sitä jeesimisen henkeä. Hanskin veli onneksi tuli rungon pystytykseen auttamaan, ammattimies kun on. Muutoin ei ole juurikaan mökkivieraita näkynyt.Paitsi Mari L. kävi testaamassa pikaisesti saunan ja hyväksi haukkui =).  Valmis mökki epäilemättä houkuttelee enämpi. Ymmärrän kyllä. Ja ennen oli ennen ja nyt on nyt jne...Sama hommahan se on yhdistksenkin talkoissa, ei juurikaan ketään kiinnosta. Mut joo, sepä siittä.

No, some pitää ajantasalla maailman tapahtumista täällä syrjäisessä kolkassa ollessa. Esikoinen lähti heti lomani alussa kielimatkalle Englantiin ja pari päivää ensin Pariisissa. Hirveä tuli eroahdistus ja se huoli ja pelko. En tiennyt aiemmin olevani tämän luokan murehtija. Viestit reissunpäältä ovat olleet kuitenkin ihanan positiivisia, joten voinen hengittää vapaammin.. :)
Mari M. toi iloksemme tänne kaksi bortsunarttuaan hoitoon; Splitin ja Hupin. Vanhempi; Hupi oinkin entuudestaan tuttu, Split taasen uusi tuttavuus. Siinä missä Hupi ei koskaan väsy tuomaan heitettävää esinettä (kivi, käpy, keppi, neulanen, you name it!) niin Split ei väsy vahtimaan rantaa ja aaltoja. Se ei myöskään salli Hupin uimista, meidän koirien määräily ei ole tuottanut tulosta. Inkeri kertoi hänelle, että on kuules mein ranta ja ollaan niinko halutaan =D.
Tääl varmaan vierähtää loppulomakin ja taatusti rakennusmerkeissä viikonloppuja pitkälle talveen. Hyvä on ottaakin väliin etäisyyttä jos kohta töihin, niin myös kaikkeen muuhun. Asiat saa huomattavaa perspektiiviä ja tärkeydet korostuu, jonninjoutavuudet katoaa mielestä  kuin saippuakuplat. Ja toki olen suht varma, että vuosikymmenten päästä lapseni saattavat arvostaa tätä lomanviettotapaa huomattavasti enemmän kuin jos olisin kierrellyt ja kerännyt (yrittänyt kerätä!!) merkintöjä kilpailukirjaan ;o).

Hyvää kesää ystävät!
 Rauhaa ja rakkautta!

Mökki takaa.

Hieno piippu!

Mökki edestä eli rannasta päin.

Rakentaja rentoutuu pitämällä uimakoulua koirille.

Mökki jengi.

Me oltais valmiina aamu-uinille, missä Troy?

Troy ottaa lomasta kaiken irti ja etenkin tyhjentyneestä pehmeästä tilasta =)

Baywatch Päijänne

Tiskinurkkaus ja kesäkeittiö :)

Korkeanpaikan maalaukset on Hanskin heiniä.

Lauteet on täynnä aina kun sauna lämpee.

Oma ranta, rakkain ranta. Ja paras.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Troy, oman elämänsä Forest Gump.

Eilinen  iltakisa oli vahvistusta sille, minkä olen jo tiennyt jonkin aikaa.
Troyn elämä jatkuu kotikoirana, lenkkikaverina ja satunnaisesti terapia- treenikaverina.

Taija meni sillä eilen kaksi rataa Purinalla, mutta kyllä ei siitä tuu mitään. Sen koiran päässä ei oo yhtään ketään kotona kisatilanteessa. Se ei pysty hallitsemaan käytöstään saati, että pystyis radala toimimaan kuten on opetettu. Koskaan en ole päässyt myöskään treenaamaan sitä koiraa, joka siitä kisatilanteessa tulee.
Vuosi vuodelta on startit vähentyneet ja käytös pahentunut. En tunne sitä koiraa, joka kisapaikalla on! Ja tämä on sama myös tokossa :( Enkä myöskään usko, että on koiralle hyväksi altistaa se moiselle stressille.
Sinänsä ihan pirummoinen sääli; se teknisesti niin taitava koira, ymmärtää jopa mun vajavaista ohjausta, kun yhteisiä kilsoja on niin paljon. Myös tokossa se on tosi pätevä. Treeneissä..
No, tämä se on mikä pitää meidät ihmiset nöyrinä. Kaikki ei mene niinko suunnitellaan ja haaveillaan.
Troippaa on muutama eri kartturi kokeillut ja tulos on ihan sama, että kyse ei tosiaankaan ole minun mistään jännittämisestä tms.
Troyhan on muutenkin aina ollut vähintäänkin erikoinen sesse. Mökillä se istuu 24/7 laturin nokassa ja tuijottaa Päijännettä. odottaa pienintäkin sanaa, joka antaisi luvan hypätä veteen. Vedessä se tekee itselleen pärskeitä joille raivoaa ja ui niiden perässä ympyrää. Tätä jatkuu  tuntikaupalla. Meluhaitan vuoksi sitä ei voi laskea uimaan kuin hetkeksi kerrallaan.
Kotona se on helppo ja huomaamaton koira. Nukkuu WCn lattilla, ei kaipaa seuraa. Lenkkikaverina se on reipas ja väsymätön, fillarin kanssa hengenvaarallinen (Run Forest, Run!). Inkerin kanssa ne on hyvät ystävät ja se sieti pennutkin tosi hyvin, vaikka alkaakin olla jo äkäinen ikämies riekkuvien pentujen kanssa. Niin ja onhan se myös Inkerin toyboy aina juoksujen aikaan... ;)
Komee jätkä se on ja niin terve; koko elämässään ei mitään vikaa ja luusto on priimaa! Piirakin on hoitanut sitä jokusen kerran ja on aina ihmetellyt miten hän ei löydä siitä juuri mitään moitittavaa ;)
Kaikkea ei siis aina voi saada samassa paketissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi rakas perheenjäsen kaikkine viirauksineen; se on hyvin rakas! Ja onhan se mun miehelleni antama häälahja;
- "Life is like a box of chocolate . You never know what you are going to get!"-
Forest Gump
Komia se on!
Joku sanoi U-sanan!!

Vakiopaikka mökkirannassa.

Kukuuu!



Täsmälliset pennut!

 Merri x Erica pennut syntyivät täsmällissti ensimäisenä laskettuna päivänä eli 22.12. ja ovat nyt reippaita viikon ikäisiä pötkylöitä. Sald...