torstai 30. kesäkuuta 2011

Aina ei voi voittaa...

...Mut aina joskus kuitenkin voi!!
Kun lähdin Porvoon iltakisaan aksaamaan, lähdin voittamaan! Fiilis oli hyvä jo edeltävänä päivänä. Tein itselleni selväksi, että minä pystyn ihan miten vaan voittamaan ja tekemään nollan; on mulla niin pahuksen hyvä koira ja osaan ohjata ihan hyvin :).
Fiilis jatkui hyvänä myös kisapaikalla, siitä huolimatta, että töistä soitettiin ja valitettiin :( ja siitä huolimatta, että Ink veti multa kirjaimellisesti jalat alta Kokonmäen laskettelu rinteessä :-0
Onnex on fylliä pakarassa niin tuskin mustelmaa kummempaa tulee siitä ilmalennosta, vaikka siinä aineksia toki oli vaiks mihin..
Lähtöviivalle siis asettui "Asenne-Heidi" niin eniten varmana ja rauhallisena, etten muista ikinä olleeni. Mahtava tunne!
Rata lähtikin rullaamaan hyvin. Eka oli siis Allan Mattsonin aksarata ja ainahan hänen radoissaan joku kikkapaikka on, niin tässäkin. Niistä kaikista selvittiin ja me niiiiin liidettiin! <3 Olin sitten niin fiiliksissä ja voimieni tunnossa, että vastoin mitään ennakkosuunnitelmaa huomasin valssaavani ihan himmeeseen paikkaan :-0..? Troy hämmästyi moista koukeroa myös ja tiputti riman.... :´( NIIN mun rima, prkl! Ihan omalla kädellä kiskaisin ales... Pah!
Kaikesta huolimatta samalla hienolla fiiliksellä maaliin asti. Tuntui kuin ois nollan kuitenkin tehny, oli se yks meidän parhaita kisaratoja :))

Hypärille en saannut enää samaa latinkia, ajatukset harhaili eikä fiilis enää kantanutkaan. Hypäri oli profiililtaan aika karsee; pitkiä estevälejä ja koira näki kilsan päähän mihin rata menee ja sit joku hirmu syherö suoran päässä...Jee, jee :o/ En ymmärtänyt radan pointtia lainkaan ja tunne oli kuin ois ferrari lähteny lapasesta motarilla...Ei kivaa. Radan alku oli kinkkinen, siihen keskityin; se onnistui! :)
Aksaradalla ei tullut lainkaan nollia, joten meidän nopein vitonen riitti voittoon :o)
On se ihan mahtava koira!! Katsokaa vaikka tästä!

torstai 9. kesäkuuta 2011

Sukulais-meeting

Toukokuun 30. päivä tavattiin, juuri Suomenmaasta lähtöä tehnyt Inkerin upea isä; Rising Sun Dark Raider. Koira oli omistajineen Suomessa viikon, kouluttamassa frisbeeta ja kouluttautumassa itsekin mitä moninaisemmissa lajeissa. Koiria heillä oli matkassa useita, joista tietysti odotetuin oli Raider! Se oli kyllä ihan kaikkea mitä olin ajatellutkin, ehkä hiukan pienempi kuin oisin luullut. Käytös oli tosi fiksua ja super sosiaalista, niin toisia koiria kuin ihmisiäkin kohtaan :) Mr. Täydellinen siis!

Paikalla oli myös Inkin emo Stella ja siskoista Vea ja Sola. Perhe potretit ja kaikki mahdolliset poseeraukset oli pakko tietty ottaa, eihän sitä tiijä jos tilaisuus ei enää toistu...

Inkeri j iskä :))
Ja pieni isä-tytär hetkikin järjestyi, mutta saattoi kaatua kieli muuriin.. Raider haukkuu vain puolaksi.



Troy oli mukana Inkin henkisenä tukena, onhan se rankka paikka nuorelle neidille kun pitää aikuisuuden kynnyksellä luoda isäsuhde! :-0
Troy löysi värikumppanin (jos ei muuta) Ewan upeasta Astra Jai Ho uroksesta. Näitä poikia ei juuri poseeraaminen kiinnostanut...



Oli todella mukava ja lämminhenkinen tapaaminen. Ewa tuntui heti ihmiseltä jonka on jo ikäänkuin tuntenut kauan ts. helppo ihminen tutustua. Koiria hänellä on paljon ja kasvatteja jo pitkä liuta. Ewan kotisivut: http://www.bordercollie.pl/
Toivon mukaan pääsevät tulemaan uudemman kerran ja silloin pitää järkätä paremmin tapaaminen, niin et on todella aikaa jutella ja tutustua.

If you're brave enough to say "good bye", life will reward you with a new "hello"

Pentukesä alkaa olla ohi.

Pennut ovat lähteneet uusiin koteihinsa, jotka löytyivät osin vanhasta jonosta (Ink x Tough) ja muutama ilmaantui ihanasti ja omistaja kaart...