Vuokratuissa tiloissa

Perjantaina tokotettiin maneesilla. Ihanaa olla jossain missä ei tarvii pelätä liukastuvansa. Tuleehan siel koirat likaiseksi, mut so what.
Tuubilla läpi koko ohjelma, hieno setti taas. Juoksun käännökset oli nyt hyvät. Troy oli ihan yli innokas ja painoi kuin trukki seuraamisessa. Ympyrät vasempaan sai painetta vaimenemaan. Kivaahan se on kun treenit maistuu :). Idarin seisominen hukassa, istumista tarjoaa koko ajan. Helpotin tehtävää ja muistuihan se. Merkki ja ruutu oli hienot. Tunnaria työstettiin enemmän. Vire oli katossa ja nenä kotona :o/ .Troippa ei kuitenkaan palkattomista toistoista masennu vaan vauhti senkun kiihtyy, huokaus... Viimein se alkoi hahmottaa tämän tempun punaisen langan ja oma löytyi, nopeasti tottakai, mutta löytyi.

Lauantaina mentiin Messilään pesueen kanssa laskettelemaan. Tyttäret suksilla ja minä laudalla (suksia en omista). Homma muistui, tauosta huolimatta, hyvin mieleen ja niin lähdettiin isoihin mäkiin. Yllättäen huomasin eksyneeni johonkin lautailioiden hyppri-kumpare-hirvitys-mäkeen ja kun tieto saavutti aivot, oli myöhäistä perua. Tein niin hienon ilmalennon, että se hakee vertaistaan ( ainakin meidän melkein nelkyt-jengissä ;) ). Tästä tuloksena mustunut pakara, kipee selkä, kipee niska, kipee kämmen. Miksen voi tyytyä murtomaahiihtoon järven jäällä?

Messilän reissusta suoraan Nurmijärven hallille agiliitoon. Mäkelän Sari oli koutsina ja teemana kepeille meno. Radan keskellä kepit, päissä rinnakkaiset hypyt ja uloimpana mutkaputki. Ideana opettaa koiraa oppimaan säätelemään vauhtia sopivaksi pujotteluun eri kulmista. Harjoitus oli Troippa "the pujottelijalle" pala pannukakkua. Se ei juuri vauhtia himmaa, täysillä mennään, siitä lähdetään ;). Treenit nostivat Troyn mielialaa entisestään ja se oli ihan pilvissä ;).

Mun mieliala vain laski kun heräsin sunnuntai aamuun. Luulin, että vain pakara sattui pahasti lautalennossa. Koko vartalo huutaa, pahiten selkä... :o( Ei rinteeseen tänään.