Bye, bye ykköset!

Niin se sit napsahti kohilleen ja nyt ollaan sit niin kakkosluokkalaisii, että!!
Purinan ilta/yökisoissa siis oltiin ja keli oli suorastaan trooppinen. Koiria arvatenkin hirmu määrä.
 Tämähän tarkoitti myös paljon tuttuja ja juttuja ;).

Esan rata oli sisällä ja se oli tosi kiva. Ohjata sai kumminkin, että ei mikään itsestään selvyys. Tän vuoden agilityn Suomen mestaria Raisaa kun haastattelin, omin häneltä hienon ajatuksen, jonka hän sanoi itselleen ennen voitokasta finaalirataa; "Tuossa radassa ei ole mitään mitä me ei osattais!"
Hirmu hyvä mantra ja sillä mentiin taas. Esan radalta kumminkin yks rima alas, mutta nollien puutteessa sillä pääs kolmanneksi!
Viteoo.

Ulkona odotteli Saviojan Anne ratoineen. Kiva rata sekin, alku oli vaan sellanen puoliympyrä juttu, joka Inkillä helposti leviää naapuripitäjän puolelle.. Tein siihen yksinkertaisimman keksimäni ratkaisun ja se toimi! Kaarratti se kyllä, mut löysi oikeille esteille kumminkin. Loppu oli aika helppoa, mut maltoin ohjata huolellisesti kaikki ja NOLLA!  Kolmansia oltiin tälläkin radalla.
Serti kakkosiin siis saatiin ja pianhan jo onkin ekat startit sielkin. Mutta ei silkään ole mitään mitä ei osattais =) !

Pätysen Jukan kuva.