Kuitenkin hiukan on seikkailtu Inkin kanssa. Kesäkuun alussa tokon SM karkeloissa Kuopiossa, joissa keskityin lähinnä iloitsemaan muiden onnistumisesta ;). Olin tosi laiskalla treenaamisella liikkeellä, eikä odotukset olleet järin korkealla. Ykköstulos kuitenkin ja ohjaajan piikkiin meni muutamakin piste menetys.
Inkerin super-taitava, huippuunsa treenattu veli Wii sen sijaan korjas koko potin alokasluokassa täysin pistein! Ei ollu iloitku kaukana, ei.Tie vei uudemman kerran Kuopioon kesäkuun lopulla, nyt agirotu ohjelmassa vuosien tauon jälkeen.
Saatiin kunnia osallistua rotuviestiin huipparijoukkueessa, ohjelmassa myös muutama virallinen startti.
Lauantain päivä kisa meni jotenkuten parhaiten. Jarmo Jämsän vauhdikas rata, jolta kuitenkin kielto renkaalta ja yks rima :o/
Siihen tulokset sitten loppuivatkin. Iltaradasta vastasi Salme Mujunen.
Perinteinen Mac Donalds-rata, lopussa muutama kiemura. Ink tosin lähti jo ekalta esteeltä mun selän takaa keskelle kenttää A:n päälle ?!?
Joukkueviesti olikin sitten kaikista nöyryytyksistä suurin. Meille siunaantui ankkuri osuus, eli lähdössä katsottiin kaikkien muiden suorituksia ja taisimme molemmat niistä innostua. Tosin Inkerin innostus sai ihan infernaaliset mitat; Lentävä lähtö oli nimensä mukainen! Mä jäin tyhmänä kääntämään koiraa kakkos esteelle, koira oli jo tehnyt arviolta viisi muuta estettä ja jatkoi tolkutonta tykitystään ihan itekseen :-0
Aikani kalastelin sitä ja viimein sain raivelista kiinni. Sähisin Inkille muutaman terävähkön kirosanan ja kaksi seuraavaa estettä mentiikin ohjauksen mukaan. Sitten se kaahotus taas jatkui ja voih, aih...
Leikkiähän se on joo, mutta oisin voinut kaivautua kymmenen metriä maan alle silkasta häpeästä! Joukkuekuva olisi ehdottomasti pitänyt ottaa ennen tätä kauheutta; en oikein osannut peittää tunteitani kun piti poseerata...Kuva puhuu puolestaan ;o))
Joukkue oli kuitenkin mitä ihanin; naurua ja iloa!! (mikä ei just tässä minusta näy...)
Kotimatka menikin sitten mietiskellessä syntyjä syviä. Melkoisen kepakon sellainen touhu mielensä pahoittajan otsaan kasvatti. Olin ennen Kuopioon lähtöä ilmonnut Inkerin HAU openin iltakisoihin heti maanantaina. Puhelu Mäkelän Taijan kanssa kuitenkin auttoi kirkastamaan omaa asenetta ja osaa tässä leikissä. Lähdin siis Purinalle ainoana tavoitteena pitää koira hanskassa ja keskittyä itse.
Näin kuulkaa tapahtui ja Esa Muotkan radalta asenne tuotti vitosen ja Anne Saviojan radalta (likempänä puoltayötä...) tempastiin virheetön rata ja aikas hyvä vaikka ite sanonkin ;D
Our first clean run in A1 :)) (second course)
Tämä asenne pitää säilyttää; jos se katoaa saan sen takaisin viivähtämällä nanosekunnin Kuopion joukkueradan fiiliksissä ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti