Mökillä koirat kuiten rallatti ja kaahas ittensä kipeiksi ja jumiin järven jäällä ja hankikannolla. Tassut meni rikki ja yön jälkeen ne oli tosi jäykkiä. Nämä oireet tietysti hävisivät levolla, mutta päätin sitten kuitenkin tarkistuttaa tytöt, jotka pahiten oli jumissa. Troy osaa jo varoa moista kaahotusta.
Vein tytöt Orimattilaan Tiina Katajalle, joka on hevosoteopaatti, mutta hoitaa myös jnk verran koiria.
Ink oli vasemmalta puolelta kireä. S-nivel lantiossa oli kaikkein kipein kohta. Hyvin Ink kuitenkin hoitoon vastasi ja jumit aukes.
Pink ei ollut jumissa senkään vertaa vaikka sen meno on joka paikassa aivan kreisiä ja osin jopa hengenvaarallisen näköistä. Tiina kuitenkin kehui, että kroppa tuntui hyvältä, vain pientä pintakireyttä vyötäröllä ja sään kohdalla.
Vaikka mun koirat ei tee agilitya ihan hirveen paljon, liikkuvat ne vauhdikkaasti vapaana keskenään metsissä ja pelloilla ym. Olen potenut huonoa omaatuntoa kun en oo hoidattanut niitä useammin. Tämä poteminen osoittautui täysin turhaksi. Kysyin Tiinalta jatko-hoitoa ja hänen mielestään aikaisintaan syksyllä kannatta tsekata, jos ei mitään ihmeitä tuu eikä silloinkaan ole mikään hätä (mut jos sen omatunnon takia pitää...). Arvostan hänen rehellisyyttään. Olisi siinä ollut ihan rahan teko paikkakin!
Hilluminen saa siis jatkua entiseen malliin :) .
Raasskinko sitten itse mennä hoidattamaan jumissa olevaa kuulaajan kroppaani? En missään nimessä!!
p.s. Guess pihtaa juoksuaan!! Ei mokoma oo vielkään aloittanut ..
