Loman lopussa.

Niin se vierähti loma.
Nelisen viikkoa meni kuin siivillä tääl Päijänteen rannalla rakennellen. Paljon askarreltavaa jäi viel Hanskille, joka jää tänne kesäparatiisiin puuhaamaan. Se on kyllä mies joka saa aikaan; juhannuksena oli pelkkä sokkeli nyt on mökki ulkopuolelta likimain valmis! Sisäpuolellakin on hommaa jo hyvin aloiteltu kun olihan niitä sadepäiviäkin tuossa jokunen..

Koirulit on olleet mukana touhussa niin rakennuksella kuin mun mukana marjastamassakin. Kovin kiinnostuneena ne tarkkailee rakennuspuuhia, jopa niinkin tarkkaan,että Hanski epäili niiden pian osaavan talon rakentamisen alkeet ;) Tosin rakentaminen imee mehut niin ihmisistä kuin valvojistakin.

Mustikkaa ja vadelmaa on tääl ihan mielettömästi, kuten aina. Kun en ole voinnut auttaa rakentamisessa olen noukkinut marjoja. Pakkaseen on tänään lähdössä useita kymmeniä litroja superfoodia.

Viimeinen viikonloppu ennen töitä menee JAUn kisojen parissa. Ikävä kyllä olen myös ilmonnut Inkerin...En tiiä oliko kovin fiksua kun ei oo esteitä nähty muuta kuin karsintojen streemissä? Pianhan tuon tietää.

Ihana on ollut tällainen downshifting loma. Hiljaista ja vaatimatonta elämää. Tyttäret ympäri maailmaa ja pärjäävät niin hienosti. Jokupäivä kun tämä mökki valmistuu haluaisin muuttaa tänne, herrankukkaroon ;)

Sysmässä.

Loma alkoi heinäkuun ekana tiistaina ja aikas pian asetuttiin mökille, jota Hanski on jo pitkin kevättä rakennellut ahkeruudella.
Koitan täälä auttaa minkä voin, mutta tokihan minä en mikään rakentaja ole, mut lienee ihan kelpo apunainen ja ruokahuolto kumminkin pelaa.
Kun olin pieni rakensimme Nurmijärvelle talon, pappa rakensi omansa, samoin eno. Talkoilla ne tehtiin; toinen toisiaan auttaen. Ei se ole enää tätä päivää...Pappa oli ahkera talkoolainen, mutta häntä ei enää ole ja enokin on jo ikämies jne.Ei vaan löydy sitä jeesimisen henkeä. Hanskin veli onneksi tuli rungon pystytykseen auttamaan, ammattimies kun on. Muutoin ei ole juurikaan mökkivieraita näkynyt.Paitsi Mari L. kävi testaamassa pikaisesti saunan ja hyväksi haukkui =).  Valmis mökki epäilemättä houkuttelee enämpi. Ymmärrän kyllä. Ja ennen oli ennen ja nyt on nyt jne...Sama hommahan se on yhdistksenkin talkoissa, ei juurikaan ketään kiinnosta. Mut joo, sepä siittä.

No, some pitää ajantasalla maailman tapahtumista täällä syrjäisessä kolkassa ollessa. Esikoinen lähti heti lomani alussa kielimatkalle Englantiin ja pari päivää ensin Pariisissa. Hirveä tuli eroahdistus ja se huoli ja pelko. En tiennyt aiemmin olevani tämän luokan murehtija. Viestit reissunpäältä ovat olleet kuitenkin ihanan positiivisia, joten voinen hengittää vapaammin.. :)
Mari M. toi iloksemme tänne kaksi bortsunarttuaan hoitoon; Splitin ja Hupin. Vanhempi; Hupi oinkin entuudestaan tuttu, Split taasen uusi tuttavuus. Siinä missä Hupi ei koskaan väsy tuomaan heitettävää esinettä (kivi, käpy, keppi, neulanen, you name it!) niin Split ei väsy vahtimaan rantaa ja aaltoja. Se ei myöskään salli Hupin uimista, meidän koirien määräily ei ole tuottanut tulosta. Inkeri kertoi hänelle, että on kuules mein ranta ja ollaan niinko halutaan =D.
Tääl varmaan vierähtää loppulomakin ja taatusti rakennusmerkeissä viikonloppuja pitkälle talveen. Hyvä on ottaakin väliin etäisyyttä jos kohta töihin, niin myös kaikkeen muuhun. Asiat saa huomattavaa perspektiiviä ja tärkeydet korostuu, jonninjoutavuudet katoaa mielestä  kuin saippuakuplat. Ja toki olen suht varma, että vuosikymmenten päästä lapseni saattavat arvostaa tätä lomanviettotapaa huomattavasti enemmän kuin jos olisin kierrellyt ja kerännyt (yrittänyt kerätä!!) merkintöjä kilpailukirjaan ;o).

Hyvää kesää ystävät!
 Rauhaa ja rakkautta!

Mökki takaa.

Hieno piippu!

Mökki edestä eli rannasta päin.

Rakentaja rentoutuu pitämällä uimakoulua koirille.

Mökki jengi.

Me oltais valmiina aamu-uinille, missä Troy?

Troy ottaa lomasta kaiken irti ja etenkin tyhjentyneestä pehmeästä tilasta =)

Baywatch Päijänne

Tiskinurkkaus ja kesäkeittiö :)

Korkeanpaikan maalaukset on Hanskin heiniä.

Lauteet on täynnä aina kun sauna lämpee.

Oma ranta, rakkain ranta. Ja paras.

Troy, oman elämänsä Forest Gump.

Eilinen  iltakisa oli vahvistusta sille, minkä olen jo tiennyt jonkin aikaa.
Troyn elämä jatkuu kotikoirana, lenkkikaverina ja satunnaisesti terapia- treenikaverina.

Taija meni sillä eilen kaksi rataa Purinalla, mutta kyllä ei siitä tuu mitään. Sen koiran päässä ei oo yhtään ketään kotona kisatilanteessa. Se ei pysty hallitsemaan käytöstään saati, että pystyis radala toimimaan kuten on opetettu. Koskaan en ole päässyt myöskään treenaamaan sitä koiraa, joka siitä kisatilanteessa tulee.
Vuosi vuodelta on startit vähentyneet ja käytös pahentunut. En tunne sitä koiraa, joka kisapaikalla on! Ja tämä on sama myös tokossa :( Enkä myöskään usko, että on koiralle hyväksi altistaa se moiselle stressille.
Sinänsä ihan pirummoinen sääli; se teknisesti niin taitava koira, ymmärtää jopa mun vajavaista ohjausta, kun yhteisiä kilsoja on niin paljon. Myös tokossa se on tosi pätevä. Treeneissä..
No, tämä se on mikä pitää meidät ihmiset nöyrinä. Kaikki ei mene niinko suunnitellaan ja haaveillaan.
Troippaa on muutama eri kartturi kokeillut ja tulos on ihan sama, että kyse ei tosiaankaan ole minun mistään jännittämisestä tms.
Troyhan on muutenkin aina ollut vähintäänkin erikoinen sesse. Mökillä se istuu 24/7 laturin nokassa ja tuijottaa Päijännettä. odottaa pienintäkin sanaa, joka antaisi luvan hypätä veteen. Vedessä se tekee itselleen pärskeitä joille raivoaa ja ui niiden perässä ympyrää. Tätä jatkuu  tuntikaupalla. Meluhaitan vuoksi sitä ei voi laskea uimaan kuin hetkeksi kerrallaan.
Kotona se on helppo ja huomaamaton koira. Nukkuu WCn lattilla, ei kaipaa seuraa. Lenkkikaverina se on reipas ja väsymätön, fillarin kanssa hengenvaarallinen (Run Forest, Run!). Inkerin kanssa ne on hyvät ystävät ja se sieti pennutkin tosi hyvin, vaikka alkaakin olla jo äkäinen ikämies riekkuvien pentujen kanssa. Niin ja onhan se myös Inkerin toyboy aina juoksujen aikaan... ;)
Komee jätkä se on ja niin terve; koko elämässään ei mitään vikaa ja luusto on priimaa! Piirakin on hoitanut sitä jokusen kerran ja on aina ihmetellyt miten hän ei löydä siitä juuri mitään moitittavaa ;)
Kaikkea ei siis aina voi saada samassa paketissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi rakas perheenjäsen kaikkine viirauksineen; se on hyvin rakas! Ja onhan se mun miehelleni antama häälahja;
- "Life is like a box of chocolate . You never know what you are going to get!"-
Forest Gump

Komia se on!

Joku sanoi U-sanan!!

Vakiopaikka mökkirannassa.

Kukuuu!

Onneks aurinko liikkuu...

Tai eihän se liiku, mut paistaa kumminkin, niin sit ain joskus se osuu risukasaankin!
Jaun kisat oli viikonlopun ajan Tuusulassa. Talkoohommain lomassa sunnuntaina osallistuttiin Inkin kans ekoihin kakkosten geimeihin. Koira-raasu oli buffavahtina jo aamu seitsemästä..

Kakkosille tuomarina Sari Mikkilä ja harjoittelijana Arto...joku. Hypäri oli Sarin käsialaa. Persiilleen meni; ansoja oli peräperään ja esteelle 16 päästiin, ennen kuin Ink sanoi mun jarrutukselle; RÄYH!Ja painui väärälle esteelle. Karmeeta kalastelua se oli kaaharin kanssa jo ennen sitä, että ihan ansaittua tämä.
Seuraavalle radalle kasvoi sellain suuremman kokoluokan kasvihuonekurkku otsaan! Keljutti, kun tollain pikku-piski vie mua kuin kuoriämpäriä sinne ja tänne. Tästä varmasti johtui, että löytyi asenne ja keskittyminen. Ja jumalaare; nolla ja voittokii viel!! Hiemanko siistii =)
Kyllä tosiaan huomaa, että syksyn/talven/kevään treenit akatemialla alkaa kantaa hedelmää. Ois vaan kivaa, että tuon asenteen sais jokaiseen rataan... No, se on päättämis asia ja teen sen! UGH!
Outi Toni räpsi hyviä kuvia;

Arton kans juostaa kilpaa ;)

Täti ja pieni musta kilpasilla.

Inkeri arvostelee navigointia ;)

Kontaktista ei luisteta!

Täti ohjaa ja Ink kääntyy!

Vois vaikka luulla, että palikka kaatui...Mut ei !

Yhes koos maaliin :)

Ja ihana Sari otti tän viel videollekin!!

Takaisin maassa taas.

Oiskin ollu ihan liikaa jos ois useamman päivän mennyt hyvin..
Purinalla kolmosia epistelemässä. Noooh, se meni puolenvälin kohdalla kikatteluksi ja joutui siinä tuomarin kanssakin palaveeraamaan kesken radan ;D

Tänään viikottaisessa akatemian treenissä. Jouni oli paikalla ja juhannuksen rata. Persilleen meni, noin pääosin. Putken ohituksia läksykirjaan ja jälleen kerran omat liikkeelle lähdöt. Ink oli tulta ja tappuraa kuumasta kelistä huolimatta. No, se on aina =). Minä en vaan pystynyt oikein keskittymään olennaiseen.

Viikonloppuna ekat kakkosen kisat, jos koittais vaikka ihan tosissaan keskittyä niihin ja siin välissä ihaniin tyttäriin ja kaikkeen mikä elämässä on ihan oikeasti tärkeetä!

Iloa ja valoa, love & peace ;o)

Bye, bye ykköset!

Niin se sit napsahti kohilleen ja nyt ollaan sit niin kakkosluokkalaisii, että!!
Purinan ilta/yökisoissa siis oltiin ja keli oli suorastaan trooppinen. Koiria arvatenkin hirmu määrä.
 Tämähän tarkoitti myös paljon tuttuja ja juttuja ;).

Esan rata oli sisällä ja se oli tosi kiva. Ohjata sai kumminkin, että ei mikään itsestään selvyys. Tän vuoden agilityn Suomen mestaria Raisaa kun haastattelin, omin häneltä hienon ajatuksen, jonka hän sanoi itselleen ennen voitokasta finaalirataa; "Tuossa radassa ei ole mitään mitä me ei osattais!"
Hirmu hyvä mantra ja sillä mentiin taas. Esan radalta kumminkin yks rima alas, mutta nollien puutteessa sillä pääs kolmanneksi!
Viteoo.

Ulkona odotteli Saviojan Anne ratoineen. Kiva rata sekin, alku oli vaan sellanen puoliympyrä juttu, joka Inkillä helposti leviää naapuripitäjän puolelle.. Tein siihen yksinkertaisimman keksimäni ratkaisun ja se toimi! Kaarratti se kyllä, mut löysi oikeille esteille kumminkin. Loppu oli aika helppoa, mut maltoin ohjata huolellisesti kaikki ja NOLLA!  Kolmansia oltiin tälläkin radalla.
Serti kakkosiin siis saatiin ja pianhan jo onkin ekat startit sielkin. Mutta ei silkään ole mitään mitä ei osattais =) !

Pätysen Jukan kuva.

Kisailukin on korkattu!

Viime keskiviikkona tehtiin Eskolan Kaisan kanssa road trip Mikkelin iltakisoihin. Tarjolla oli agirata sekä hyppis. Mitään järjen häivää ei tiettykään ole mennä noin kauas iltasella, mutta ei nyt ollu likempänäkään ja kaikki viikonloput sun muut menee mökin rakentamisessa.
No siis kohti Kalevankangasta sitten!
Tuomarina oli Tuija Kokkonen.
 Minien ja medien radalla alku näytti tosi hurjalta; vino ja ahdas lähestyminen kolmoselle joka oli puomi. Vaikutti myös siltä, että metrit oli kovin lyhkäsiä.. Maksien radalle estekulmia tuosta alusta kuitenkin muutettiin, onneksi!
Rata oli vauhdikas ja tiukkoja kääntöjä sai tehdä. Jostain ihmeestä sain loihdittua itselleni ihan täydellisen keskittymisen, ihan näkökenttäkin kapeni kun mietin vain rataa mielessäni Inkin kanssa läpi. Sisäänheittäjän äänikin tuli kuin jostain seinän takaa. Osaispa aina tuolleen keskittyä!
Tulos oli sen mukainen; ohjasin juuri kuten suunnittelin ja nollahan siitä tuli! Ainoa laatuan siinä kisassa, Sola ja Kaisa tulivat lujaa vitosella toisiksi. Tässä elävää kuvaa radasta;
VITEO
Kyllä voittaminen on vaan ihan sairaan kivaa!!

Hypärit ei lähtökohtaisesti oo mun suosikkeja, kun ei saa koiraa missään kiinni, enkä sit jotenki saannu siihen asennetta...Tai oli sellanen kiireen tuntu ja kiirehdinkin ihan vääris paikoissa. Kun sitten oli jo hylly alla päätin menää kaikki huimat persjättö-systeemit joita olin suunnitellut ja niin meninkin. Ink toimi kuin unelma !
Tänäiltana Purina Open, jihuuu!