Kisailukin on korkattu!

Viime keskiviikkona tehtiin Eskolan Kaisan kanssa road trip Mikkelin iltakisoihin. Tarjolla oli agirata sekä hyppis. Mitään järjen häivää ei tiettykään ole mennä noin kauas iltasella, mutta ei nyt ollu likempänäkään ja kaikki viikonloput sun muut menee mökin rakentamisessa.
No siis kohti Kalevankangasta sitten!
Tuomarina oli Tuija Kokkonen.
 Minien ja medien radalla alku näytti tosi hurjalta; vino ja ahdas lähestyminen kolmoselle joka oli puomi. Vaikutti myös siltä, että metrit oli kovin lyhkäsiä.. Maksien radalle estekulmia tuosta alusta kuitenkin muutettiin, onneksi!
Rata oli vauhdikas ja tiukkoja kääntöjä sai tehdä. Jostain ihmeestä sain loihdittua itselleni ihan täydellisen keskittymisen, ihan näkökenttäkin kapeni kun mietin vain rataa mielessäni Inkin kanssa läpi. Sisäänheittäjän äänikin tuli kuin jostain seinän takaa. Osaispa aina tuolleen keskittyä!
Tulos oli sen mukainen; ohjasin juuri kuten suunnittelin ja nollahan siitä tuli! Ainoa laatuan siinä kisassa, Sola ja Kaisa tulivat lujaa vitosella toisiksi. Tässä elävää kuvaa radasta;
VITEO
Kyllä voittaminen on vaan ihan sairaan kivaa!!

Hypärit ei lähtökohtaisesti oo mun suosikkeja, kun ei saa koiraa missään kiinni, enkä sit jotenki saannu siihen asennetta...Tai oli sellanen kiireen tuntu ja kiirehdinkin ihan vääris paikoissa. Kun sitten oli jo hylly alla päätin menää kaikki huimat persjättö-systeemit joita olin suunnitellut ja niin meninkin. Ink toimi kuin unelma !
Tänäiltana Purina Open, jihuuu!