Vuosi 2020

 Vuosi on melkeimpä vierähtänyt edellisestä päivityksestä, kuten näköjään tapana nykyään.

Tämä vuosi oli meille vain ja ainoastaan paimennusta. Ollaan Jaskan kanssa oltu Leena Jussilan vakio asiakkaita jo yli vuoden ja jatkuu yhä. Paimennus on siitä vekkuli laji, että välillä edistytään isolla loikalla ja sitten, syystä tai toisesta, tulee takapakkia reilusti. Leuka rintaa ja aloita alusta.  Meille näin kävi kevät talvella, jolloin kehitys oli huimaa ja olin todella luottavainen kun laidunkausi alkoi. SItten käytiin muutamassa vieraamassa paikassa treenaamassa ja yhtäkkiä oltiinkin lähtöruudussa! On tosi vaikea sanoa, mikä sen aiheutti. Peilistä toki taitaa syypää löytyä, koska osaamattomuuttani olen varmaan vienyt Jaskaa liian vaikeisiin tilanteisiin sen osaamis- ja kokemustasoon nähden. Sittemmin olen oppinut myös nauttimaan mietintämyssyn vetämisestä syvälle päähän, kun joutuu miettimään keinoja edetä ja toisaalta keinoja välttää tapahtumien uusiutuminen.

Kalajoella Loiskuttamassa!

Vaikea paikka meille oli ensimmäiset kisat Pohjanmaalla ja Perttelissä. Olosuhteet Kälkäjän pelloilla eivät ihan vastanneet sitä mitä olin kisoissa nähnyt ja lampaat olivat ihmiseen liimautuvia. Sielä ajoimme 4 virallista rataa ja yhden epävirallisen. Yhteistuloksissa taidettiin olla kuudensia tai seitsemänsiä. Tulostaso kuitenkin laski kokoajan turnauksen edetessä ja aloimme molemmat jännittää nostoja, jotka menivät perselleen joka kerta. Sen olen oppinut, että jos nosto ei mene hyvin on todennäköistä, että koko rata menee reisille.

 Perttelissä kisattiin nuorten koirien mestikset ykkös-ja kakkosluokissa. Ennen radalle menoa ei jännittänyt yhtään, mutta tolpalla olikin yhtäkkiä suu rutikuiva ja pää tyystin tyhjä ajatuksista tai suunnitelmasta. Saatiin raavittua taas kasaan johkin porukan puoliväliin oikeuttava pistemäärä kahdessa päivässä, mutta Jaskalla oli vaikeeta.

Näiden kinkereiden jälkiraivaustöitä on ollut riittämiin. Piti palauttaa koiran itseluottamus edes jollekin tasolle, että uskaltaisi kohdata eläimet yksin, hakukaaren päässä ja nostaa ne liikkeelle rauhallisesti. Toistoja ja takaisinpäin paluuta oli taas tehtävä ja paljon. Nyt tilanne vaikuttaa parantuneen suht siedettävälle tasolle ja ja stoppi nostossa onnistuu ja nätti nosto. Ainakin "kotona" Leenalla.

Viikon päästä mennään uudemman kerran Pertteliin, tällä kertaa perusrata tilaisuuteen. Jaskalla on tarvittavat taidot radan hyväksytysti suorittamiseen, kunhan minä muistaisin pitää pääni kasassa ja tukea sitä niin hyvin kuin vain voin!

Kasvattipentu Taavi oli meillä reilun vuoden päivät. Se ei ollut onnellinen meillä, lähinnä johtuen Inkin ja Pinkin vihamielisestä ja alistavasta asenteesta sitä kohtaan. Se tunsi varmasti olevansa ulkopuolinen aina, eikä meidän mujat vaan suostuneet hyväksymään sitä. Mitään tappelua ei ollut, koska Taavi on niin super-kiltti. Enemmänkin se oli henkistä väkivaltaa. Taavi löysi kuitenkin täydellisen kodin mun ystävän luota ja on saanut hurjasti lisää itseluottamusta ja ilon elämään! Ihan parasta on nähdä sitä rentona ja onnellisena!

Myös Pink on lähtenyt uuteen kotiin ja asustelee Järvenpäässä nuoren Essin kaverina. He harrastavat monenmoista ja agilitykin on vahvasti suunnitelmissa. Pink on niin onnellinen jakamattomasta huomista ja harrastusten palaamisesta sen elämään!

Leenalta ostin kesällä narttu pennun kutkuttavasta yhdistelmästä Leenan Nero x Kemi Kim. Narttukin on siis Leenan. Se on Anja Lehtiön Kemi Keeshan sisko ja kiihkeä pirulainen, jolla on vauhtia ja eläinfiilistä. Nero on taitonsa vakuuttanut useissa kisoissa ja ihanalla olemuksellaan. Minulle tullut pentu tästä yhdistelmästä Hani, menehtyi kolmisen viikkoa luovutuksesta, maksashuntiin. Leena tarjosi minulle itselleen jättämäänsä narttua ja lyhyen mietinnän jälkeen Lulu päätyi meille! Se on varsin timakka likka ja vauhtia piisaa! Se on rohkea ja varsin järkevä pentu vaikka tuntuu, ettei siinä vauhdissa ehdi mitään ajatella! Lampailla se on käynnyt muutaman kerran ja vaikutta erittäin lupaavalata.

Taavin kasvattajan Katja Suontaustan kanssa päädyimme yhteis-pentuprojektiin ja astuttamaan Taavin emän Keijon (Erica) Karjapaimenen Merrillä. Astutus on tapahtunut ja pennut syntynevät jouluviikolla. Kirjoitan tästä projektista kuitenkin ihan oman tarinan, jossa enemmän tarinaa koirien taustoista ja siitä miten tähän päädyttiin.