Pentu elämää.

Ink ja Pink ovat palanneet kotiin Pirjon luota ja pennun tutustuttaminen meidän elämäämme (ja päinvastoin!) on alkanut.
Pink on hirmu reipas ja rohkea pentu. Monenmoisia asioita on jo yhdessä nähty ja koettu. Ink on tässä tietenkin suurena apuna ja olenkin päässyt monessa asiassa kovin helpolla, luulen.
Mitään sen kummempia ei siis olla viellä tehty koulutuksen suhteen, perus juttuja vaan.

Olen kyllä nauttinut tästä pennusta jotenkin tosi paljon! Siinä missä aijemmin odotin malttamattomana koiran varttuvan, nyt toivoisin tämän pentuajan jatkuvan vielä pitkään!
Pentu on niin liikuttava tutkiessaan maailmaa ja niin hauska :).
Olen kyllä niin ihmeissäni yhäkin, että miten Ink pystyikin tekemään minulle pennun; täysin toiveideni mukaan! Mutta sellainenhan Inkeri on; se ylittää aina mun toiveet ja odotukset kaikessa. Huippu koira ja ihanin ystävä!!
Kuten Inkiä, rakastan sen pentuakin ihan hulluna. Koko perhe on sen kanssa aika pähkinöinä ja se tuo meille niin paljon naurua ja iloa. Joskus kyllä onni potkasee ja mojovasti :). Tapahtumaketjuhan lienee jo käynnistynyt silloin kun aloin haaveilla omasta narttukoirasta, viitisen vuotta sitten.

Edessä on kiireinen loppusyksy töiden osalta ja harmittaa, että se on pois meidän yhteisistä hetkistä ja retkistä koirien kanssa. Toisaalta; rahaa kuluu kahden teinitytön ja kolmen koiran kanssa ihan mukavasti, joten lienee syytä olla siitä kiireestä iloinenkin...
Inkin kanssa on palattu aksatreeneihin ja päästiin  mukaan HAUn Huippis-ryhmään! Alku on ollut oikein lupaavaa ja jatkokin vaikuttaa haastavalta ja mielenkiintoisalta! Ihan parasta!
Kisaamaan on kova hinku, niin tosi ihanalta on tuntunut agiliito mun parhaan kaverin kanssa. Ei oikein adjektiivia löydy kuvailemaan sitä onnen tunnetta kun sain sen radalle takaisin äitiyslomilta .;)

Ohessa muutamat huikeen hienot kuvat, jotka otti Taija Mäkelä.
Kiitos hälle!!