Rimoja,rimoja, rimoja...

JAUn kisat Hyvinkään halissa, ykköset ja kakkoset lauantaina.
Tuomarina Mia Laamanen. Radat oli tosi kivat. Oli aikoja jolloin oisin hyperventiloinnut näistä profiileista, mutta kyllä ne nykyään on jo alkaneet sujua.

Hypäri oli ensin, se ohessa.
.
Menin vitoselle vastaan, onneksi Troyn voi jättää vaik miten kauas ja 99,9% prosentin varmuudella se suorittaa puhtaasti kaikki eteen tulevat esteet. Näin tapahtui nytkin ja vaudilla tultiin. Jarru unohtui minulta tai sen ajoitus ja koskapa jarru tuli hypyn päällä tuli 8. rima alas tais tulla myös 9 :(. Ennen hyppyä 16 en kertonut yhtään mihin rata jatkuu ja Troy loikkas hirmu loikan johonkin toiseen lääniin, takas tullessa 17 rima alas. Tulos siis 15.

Aksarata alkoi samantyyppisellä suoralla.


Troy matkaan taas itsenäisesti, minä olin puomilla vastassa. Nopea, hyvä kontakti ja rata sujuikin hyvin ja suunnitelman mukaan. A:n kontaktilta karkas, joten muutaman episkisan tarvis tämän asian teroittamiseen. Olisi pitänyt alkaa ennakoimaan kääntöä loppusuoralle ennen pussia, meni pitkäksi ja kun ryntäsi mun perään tuli tokavika rima alas :´( Tulos 5.
Aika taas huima, jotain -21 :))
Summa summarum: Ihan superkoira taas, kerrassaan upea!! Joka ikinen pudotus mun piikkiin. On se vaan herkkä laji; niin lähellä ja juuri niin kaukana on ne nollat.

Ja taas sitä mennään!

Kauan ei agiholic jaksa taukoa kisoista pitää, uudenvuoden päivänä Hyvinkäällä kisat-> sinne siis kävi tie.
Onneksi lähdin aattoillan bileistä jo ajoissa nukkumaan vintille, niinpä olin reippaana hereillä ja aamulenkillä jo varhain.
Hyvinkäällä odotti pariskunta Huittisen- radat. Ekana Annen rata, joka oli profiililtaan kiva. Ei mikään kaahotus rata, vaan ihan tekniikkaakin vaativa pätkä.
Troy oli arvatenkin vauhtia täynnä, vaikka olikin ennen rataa esitellyt kaverilleen bcu Tarmolle miten lumessa edetään pupujussin lailla ja miten sinne sukelletaan ;-).

Jännitti jonkin verran kun vuoro läheni, koska oli päättänyt pitää Troippaa vapaana koko odottelu/valmistautumisajan. Syystä siitä, että se saa ihan kummia vahvistuksia viirauksileen jos se saa hihnassa kiskoa mut radalle. Silloin se on ikäänkuin sitä mieltä, että hän on se joka tässä vie ja tuo akka vaan vikisee. No, näinhän asia hyvin pitkälti onkin, mutta koska en treeneissäkään pidä sitä kytkettynä arvelin kokeilla tätä. Se kyllä auttoi, Troy oli p a l j o n enemmän kuulolla kokoajan.
Rata meni suunnitelman mukaan ja tein jopa jaakotuksen, kun kerrankin tutustuessani oivalsin, että "hei, tässä voi sen tehä!". Olen iloinen, että tein, oma liike ei vaan ollu hyvä rima siitä alas :(.
Maalin sillä vitosella (kerrankin en masentunut, vaan täpöillä loppuun asti). Nollaa ei tehnyt tällä kertaa kukaan muukaan ja Troyn -21,00 aika riitti voittoon!!

Harri sen sijaan oli sijoittanut radalleen pöydän, mikä hiukan aiheutti sydämmnen tykytystä. Lämppäri kentällä kokeilin pöytää ja se sujui hyvin, joten en huolestunut. Radan alku sen sijaan aiheutti murheita jo tutustumisessa; hirmunen vauhti suora ja suorasta putkesta 90 astetta (Ei visiin ihan niin jyrkästi.. ;) )vasemmalle hyppykuvioon... :o/ Itse ratasuorituksessa, jota jännitin ihan hulluna, tämä vaikea alku meni ihan ok, mutta kun suora putki tultiin takaisin ja taas piti kääntää 90 astetta, ei se matkojen päästä onnistunutkaan ja Troy liukui pussikankaan päälle ->HYL :(
Tässä Harrin rata. Pussi ja keinu siis vaihtoivat paikkaa medi ja maxi radoilla.
Tehtiin se pöytä kuitenkin treenin vuoksi ja onnas hyvin, jee!

Hienosti siis alkoi aksavuosi, olen todella tyytyväinen! Nyt pitäis keskittyä hiukan myös siihen tokoon...Koe lähestyy...Huuui.