Onnea ja onnettomuutta.

Huh hei, mitä kaikkea mahtuukaan yhteen pieneen viikkoon!
Turusta palattuamme oli tullut aika viedä Troy tohtorille "lobotomiaan" ( = kastraatio). Toimenpide meni hienosti. Koskapa mieheni tuntee suurta veljessurua tapahtuneesta, hän tarjoutui hakemaan tajuttoman potilaan kotiin. Unta tuntuikin piisaavan vaikka kuinka ja vasta myöhemmin illalla jaksoi Troippa-ruuna jaloilleen. Kun kaulassa ollut kauluri kolahti ekan kerran johkin kulmaan lopetti herra liikkumisen siihen paikkaan. Halvaantuneena kauluskammosta se makas keittiössä hyvän tovin ;). Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi liikkua ja tottui kauluriin, jopa siinä määrin, ettei sen kolina enää lainkaan häirinnyt sitä lainkaan. Niimpäs sitä kolisteltiin huoletta vasemmalle ja oikealle ja eräänä päivänä kauluri oli kuin vappuviuhka, ihan risa :o/. Kaulurin menettettyä henkensä pääsi Troy käsiksi haavaan ja tikkeihin. Ja woe, miten se olikaan latkuttanut !! Ei muuta ku Cothivetiä ja betadineä vuoron perään ja uusi kauluri + kuonokoppa päähän. Kopasta oli luovuttava, kun ei voi juoda se päässä eikä kunnolla läähättää. Troippa on kuitenkin neuvokas ja oletettua ketterämpi kaveri. Se sai nuoltua haavaa kaulurista huolimatta!! =O Nyt sitte antibioottia päälle. Odotan vaan kauhulla mitä tästä viel kehkeytyy.... No, kipeä se ei onneksi tunnu olevan.

Koko kuluneen viikon järkkäilin myös rotuyhdistyksen yhdistysmestaruus tokoja. Voi ahdistus, mitkä kisat! Pokaalit tuli matkikseen liian myöhään, ei ehtineet koskaan kisapaikalle :o(. Kisapäivänä alkoi ensin sataa kaatamalla ja kun se loppui alkoi maailmanlopun tuuli! Vois kerrankin sanoa, että tais olla oikeen haisunäädänkusimyrsky Afrikasta! Toimitsijateltta oli lähdössä lentoon vaikka sitä koitettiin pitää maassa useamman neitokaisen voimin, sama ongelma oli tietty kanttiiniteltan kanssa. Onneksi kisaväki jeesas ja saatiin lentoteltat purettua ja kisa jatkui. Tuubi oli mulla autossa mukana, tarkoitus oli näyttää sitä Sannalle (ELL) koskapa se ontui edellisenä iltana pahasti oikeaa eturannetta. Makuu hoito autossa kuitenkin poisti vamman, mikä ikinä se olikaan?!. Kotiin päästiin; märkinä, paleltuneina ja lopen uupuneina. Henkisesti kenties raskaimmat kisat ikinä... Kyllä kisaaminen on niin paljon helpompaa kuin järkkääminen.


Tiistaina oltiin Troipan kanssa agitreeneissä, viikkotreenit alkoi jo viimeviikolla, jolloin osallistuttiin katsomosta. Meillä on ihan huippu ihana ryhmä ja hyvä vetäjä Eva. Tein harjoitukset matalilla hypyillä, ei siksi että Troy ois kipee, vaan jotta se ei tulisi kipeeksi. Aikas hieno harjoitus oli poispäin kääntö puomille kun itse jäätiin hypyn taakse ja se meni hyvin (jee! Hyvä Jaakko !;) ).
Troippa oli niin vauhtia täynnä, että pois alta. Oli ihan mahtava fiilis ja parasta oli tieto siitä, että kesä on vasta edessäpäin!!
Koko ihana agiliito kesä <3

Aksaa leirin verran.

Kyllösen Pirkko järkkäs Tuorlassa, Piikkiössä agilityleirin vappuviikonloppuna. Kyseessä on siis jo perinteeksi muodostunut leiri, jolle minä ja Troy osallistuimme ekaa kertaa. Uteliaisuus oli tietty yksi syy kun kouluttajina oli Janita ja Jaakko. Toki täytyy ihan heti kärkeen sanoa, että 2X20min hintaan 70€ on kyllä railakaasti ylihinnoiteltua antiin nähden. Ei voi tietty mitään kirkastumista kenties tuossa ajassa odottaakkaan. Minulla menee aina oma aikani kun tutustun kouluttajan tyyliin ja jännitän aina kutakin jonkin aikaa. Tässä tapauksessa totutteluun meni koko koirakolle varattu treeniaika :(.
Lauantaina Janitan rataa, mukava ja vaikea. Päästiin pätkittäin kahlattua vissiin parikymmentä estettä. Välistä vetoon ja johkii muuhun ohjaus kuvioon meni aikaa paljon, mutta sujui se lopulta.

Illanvietto rantasaunalla oli taattua JAU laatua ja naurulihakset kramppaa vieläkii ;o)).

Kävelytin Kutka-Penaa ja Troippaa Tuorlan ihanissa lehtometsissä. Siellä oli kyllä kauneutta kaikille aisteille! Ihanat metsät heräämässä kesään.
Sunnuntaina sitten Jaakon rataan. Mainittakoon, että Janita, eikä itse Jaakkokaan selvittäneet rataa yhdellä yrityksellä lauantai-iltana. No, joo ne on tietty ihan eri liigassa kuin minä.
Rata oli kinkkinen ja otin tavoitteeksi kymmenen ekaa. Tavoitteeseen ei päästy, tie nousi pystyyn esteellä kuusi. Ekaan kuvioon jäätiinkin sitten saamaan alkeisopetusta poispäin käännöstä... En tiedä harmittiko Jaakkoa enemmän kuin minua. Minä ainakin tunsin itteni helvetin tyhmäksi kun piti tuotakin mennä opettelemaan korkeaan hintaan yli 200km päähän. Kenties se on nyt sen verran muistissa, että osaan sen koiralleni opettaa. Troipalle vasen käännös on tokotaustan vuoksi vaikea ja täytyy se tekniikka opettaa.
Kaikenkaikkiaan mietiskelin sitä ahdistusta jota tunsin, kun en ymmärrä hienoja nyansseja ohjaus kuvioissa. Termejä vilisee joka paikka, saksalaisleikkaukset ja flipflopit, lista on loputon. Itse kaipaisin ihan vaan perusohjausopetusta kikkailun sijaan. En voi opettaa koiralleni tekniikkaa jota en itsekkään hallitse, kun en itseasiassa hallitse ihan perus kuvioitakaan. *huokaus* (iso sellanen) ja ahistus....
Ohessa videon pätkiä Jaakon radalta.

Viikonloppu auringossa.

Aurinko heräsi ja toi kevään eteläiseen Suomeen ihan tosissaan. Perjantai oli jo lämmin päivä, kun ajelin töiden jälkeen pitkin Vantaata ja metsästin viikonlopun agikisojen palkintoja.
Lauantai aamuna varhain siis ylitoimitsemaan JAUn kisoja Haarajoelle. Kisat sujui hyvin ja aurinkoinen sää sai kaikki hyvälle tuulelle.

Kisojen päätyttyä suuntasin Tuubin noudettuani kohti Loviisaa ja valmennusrenkaan leiriä. Olin siis missannut päivän koulutukset ja näyttökokeen. Kokoukseen ja saunaan kerkesin kuitenkin. Illanvietto jäi kohdaltani lyhyeksi; talkootyöt vaativat veronsa ja niin oli pakko hiipiä yöpuulle. Nukahdin varmasti hiukan ennenkuin pää osui tyynyyn ;).
Sunnuntai aamuna kahdeksalta alkoi tokotus Jonten johdolla totuttuun tapaan. Ongelmien ratkaisua jatkettiin. Muutama ihan mielenkiintoinenkin asia tuli esiin, vaan pääsääntöisesti ongelmia puitiin kuulomatkan ulkopuolella ja homma meni kentän reunalla höpötykseksi :o/.
Tuubin kanssa otin luoksetulon, jossa seteki aikamoisen banaanin viime kisassa, mutta nyt se ei sitä tehnyt. Jonten mielestä banaani liittyy pallon jahtaamisen laukaisemaan metsästykseen...Palloa Tuubi ei ole saannut kuukausiin, mutta mielikuva on sitten vissiin tiukassa. Koskapa Tuubi oli vielä aika toipilas, en tohtinut sitä suuremmin rasittaa.


Leiriltä kotiin ja iltasella poikettiin Miljan kanssa Lukumiehen lampolassa katsomassa 86 uuden uutta karitsaa! Kuvasatoa ohessa :).







Lopput kuvat ihanuuksista täällä

Ekat epikset

Keskiviikko iltana poikettiin Porvoossa kartuttamassa belgien tokomaajoukkueen kisakassaa. Järkkäsivät agility epikset ja me osallistuttiin Troyn kanssa koko rahalla eli neljä rataa.
Starkin Sanna toimi tuomarina ja oli tehnyt mukavan mölliradan, jolla oli hyvä lämmitellä. Lähtö onnistui hienosti, ei varastanut kertaakaan vaikka vinkui äänekkäästi. Kontaktit onnistuivat myös joka ainoa kerta (molemmilla radoilla oli A ja puomi). Kilpailevien rata oli kuulemma hieman muunneltu kakkosten rata. Kepeille oli suljettu lähes 90 asteen kulma, sitä ei olla juuri harjoiteltu, mutta en osannut siitä huolestua kun Troy tykkää pujottelusta niin paljon, niin arvelin sen hakevan myös suljetun. Näin myös tapahtui molemmilla radoilla; todella hyvin haki :). Mulla ei ollut ihan paras keskittyminen eikä meininki päällä ja ohjaus laahas paikoin pahasti. Troy oppi onneksi radan kerrasta, joten tokan kierroksen se meni lähes ilman ohjausta; ohjaaja jolkotti perässä ja ohjaili minne sattui, mut koira meni oikein :-o.
Hassu huomio oli se kuinka jännitti! Oikeesti, en ole juuri näin pieniä pätö-epiksiä tavannut jännittää, mutta sen täytyi johtua porvoolaisyleisöstä ;o). Fiilis oli kuitenkin hieno, eikä uni meinannut tulla kun adrenaliinit vissiin viel virtas.

Kotimatkalla poikkesin katsomaan Bc Hubban uutta pikku-siskoa bc Tatsia, joka olikin aivan ihana pentunen! Lycka till vaan ;)

Tuleva viikonloppu on äksöniä pullollaan. Lauantaina olen vekottimena JAUn kisoissa ja sieltä Loviisaan renkaan leirille. Tuubi on tosin ollut koko viikon sairaslomalla ja kipulääkkeillä. Äsken lenkillä totesin sen olevan myös ihan vinossa ja takapään lihakset on lähteneet... :o/
Pitänee viedä ukkeli akupunktioon.

Savossa.

Kisa matka Pieksämäen karsintakokeeseen alkoi perjantaina, kun lähdettiin Mikkeliin sukulaisiin.
Mukavaa oli olla lähempänä kisapaikkaa, mutta illalla piti höpötellä kuulumisia liian myöhään.
Onneksi koe alkoi EVLn osalta vasta yhdeltätoista.

Paikallaolot meni tällä kertaa Tuubilta hievahtamatta ja molemmista kympit. Suoritusvuoroa odotellessa join tehoa ja yritin herätä ;). Keskittyminen ei siis onnistunut ihan toivomallani tavalla. Tämä kostautui pahiten seuraamisessa. Kaavio oli pullollaan käännöksiä, enkä saanut hyvää otetta liikkeestä. En tiedä mitä saatiin pisteitä, mutta varmaan uran huonoin seuraaminen (kilpailukirjan odottelun jätin paremmin pärjänneille ;) ).
Idari sujui jo paremmin ja keskityin teräviin kulmiin. Luoksetulo oli mielestäni hyvä. Ruudussa hätäilin pysäytystä ja jouduin ohjaamaan uudelleen, ei kuitenkaan nollaa :). Ohjattu ravilla. Hyppynouto oli ok, ravilla palautus. Tunnari hiukan pelotti kun ollut vaikeuksia treeneissä, mutta se menikin hyvin. Ravilla sekin, mutta mieluummin ravilla ja pisteitä kuin nopea nolla ;o). Kaukoissa hiukan tuli eteenpäin, mutta ripeet hyvät vaihdot. Lopputulos oli 8. tila ja 249p. Tuubi oli hyvän tuulinen ja sekeästi se nautti olostaan kehässä, häntä heilui ja se hymyili kokoajan.
Kisan voitti Kati Rho, toiseksi Satsu ja Welmu, kolmanneksi Ansu ja Kentsu, PALJON ONNEA!

Jatkoin Mikkelin vierailua vielä. Sunnutaina poikkesin katsomaan MAHin agility kisoja. Paikalla olikin paljon tuttuja, naapurista ja vähän kauempaakin ja tietysti Mikkelin omia agility kasvoja :).
Paljon onnea Marikalla ja Kimmolle viikonlopun onnistumisista, ois pitänyt vaan varata sunnutaillekkin niitä lihapullia täysi satsi ;o) !
Pois lähtiessä poikettiin appiukon luona. Tein tyhmän ratkaisun, vieraskoreus syistä jätin kuraiset koirat autoon. Varmaan oli joku koiran ulkoiluttja menny ohi auton ja muuta ei tarvittu; tappelu oli tosiasia. Väkivaltaa ei oltu säästelty ja jälki oli taas sen mukaista. Kotimatkan Tuubi oli mun jalkatilassa edessä ja mä itkin ja kirosin itseäni ja näitä hormoonihiiriä.
Kerpeles sentään !! >:(

Kevättä ilmassa.

Pääsiäinen tuli ja meni.
Oltiin mökillä perheen kanssa. Koirat oli yhtä hymyä kun ne tajusivat mihin tultiin :). Troippaa tietty harmitti jäätynyt järvi, ei päässyt hyppimään laiturilta veteen. Pientä lohtua soi kuitenkin pulahtamista varten tehty avanto. Pulahti sinne Troykin, mutta vain kerran. Pärskeitä se kuitenkin tehtaili avannolla ahkeraan.
Toki muitakin aktiviteetteja löytyi. Hanski istui pilkillä ahkerasti ja kun Troy oli mukana ei sohjokauhaa tarvinnut lainkaan. Troippa putsas pilkki reijät kalastus kuntoon. Uusi ura?


Leppoisia ja rentoja hetkiä siis vietettiin. Tuubin kanssa vähän muisteltiin tokoliikkeitä järven jäällä, oli aikas reteen kokoinen kenttä ;). Kevään merkkejä nähtiin paljonkin, eka sammakko jopa! Päijänteen vakio asukitkin olivat palanneet etelän matkalta.

Kevät tuo tullessaan taas paljon touhuja. Kaikenmoista tapahtumaa ja niiden järjestelyä...Koska mä opin sanomaan ei? En vissiin ikinä. Lusikka on taas niin monessa sopassa, että huh!
Troy ei olekkaan joutunut luopumaan sukukalleuksistaan. Ensin jouduin itse siirtämään operaatio ajankohtaa parikertaa ja nyt lääkäri soitti olevansa kipeänä; ei voi leikata. No, arvelin tämän olevan jokin merkki. no, pitäköön pallinsa ainkin syksyyn. Edessä on ihana agiliitokesä ja nyt kisataan, eikä odotella doping varoaikoja ;o).

Ja kura lentää.

Kevät on täällä ja rapa roiskuu. Huushållin puhtaanapito alkaa olla mission impossible, Tuubista irtoo karvaa varmaan enemmän kuin hyvä villaisesta lampaasta! Paskoja pitäis pihalta noukkia... Montakohan kottari kuormaa...? Naapuri oli saavuttanut neljän kärryn haamurajan, siivottuaan osan pihasta. Kyllä meilläkin varmaan pari kärryä löytyy ;o). Kuitenkin, ihanaa kun luvassa on kevättä ja kesää!

Torstaina Troy treenaili agiliitosta. Otettiin perusohjaus juttuja, ihan muutamalla hypyllä. Jenkkikäännöstä palauteltiin myös mieleen. Kontakteja vahvistin. Pitäis saada itsenäisemmäksi. Keppikulmia harjoiteltiin myös. Ei ihan viel 90asteen avo onnistu, mut kunhan reenataan ni onnaa.

Perjantaina kahdentunnin treenit Kumpparilla. Mukana myös Mirva ja Nilla koirineen. Päätettiin ottaa kisamaiset treenit, yksi koira kerralaan maneesissa. Troy teki paikallaolot ekassa ryhmässä, ok. Tuubi teki EVLn liikkeet. Treenin puute näkyi taas yliyrityksenä ja huonona keskittymisenä. mm. tunnarissa se toi ihan vaan sen ekan joka osui kohille. Uudelleen lähetys ja se palautti ensin otetun paikalleen ;o) ja otti nyt nenän käyttöön ja löysi oman.
Ei ollut hurraamista Tuubin suorituksessa ei, mutta peiliin voi katsoa rva Mustonen....