Birk has left the building.

Niin muutti pikkuruinen prinssimme Birk kauas Pohjois-Karjalaan :( .Ikävähän sitä ihmeellistä, aamuvirkkua puolan poikaa tuli.

Viikon yhteiselosta päälimmäisenä mieleen jäi tietynlainen järkevyys. Se ei hösännyt mitään, ei kouhkannut vaan tutustui asioihin taakseen katsomatta, rohkeasti. Joskus se kannatti, joskus tuli turpiin, mutta yhtäkaikki tämä on Birkin tapa kohdata asioita ;). Kun se pääsi sinuiksi matkustamisen kanssa en kuullut siitä juuri mitään ääntä. Ei vinkumista (ekoilla kerroilla siis vinkui autossa), ei haukkumista, ei mitään. Hyvä! Leikkiminenkin sujui, mutta ei lisännyt merkittävästi kierroksia. Huonona puolena on kivien syönti :/. Sitä sai tosissaan vahtia, ettei se niellyt niitä. Vähän väliä kaivoin murikoita sen suusta. Myös kakka maistui, yäks!
Inkeri oli ihan loistava hoito-täti ja paini ja pelas sen kanssa väsymättä :). Troy koitti olla huomaamatta koko natiaista ja se mahtoi tuulettaa kun auton nokka lähti kohti Joensuuta ;D
Birk sai  loistavan kodin Ninkan ja Lassen luota. Innolla odotan millainen nuorukainen hänestä kehittyy.
Tässä muutama kuva viimeviikolta.

Birk has moved to Ninkas. We miss him a lot and his happy and lively character. What clever little guy he is!
I wish him all the best in his life  . Fortunately Ninka is updateing her blog quite often, so we`ll know how he is doing.
Here is some pics from last week.

Troy wasn`t so happy to have a puppy around. Still, he was very patient with him.














       Ink was the best nanny ever! She was was by his side
                                                                                 all the time. How cute is that! :)

Birk

Mun kovin nuoren kasvattajaurani ensimmäinen yritys saada ulkomaanvahvistusta riveihin on nyt saapunut Suomeen.
Birk saapui Puolasta 14.4. Kati W:n ystävällisellä avustuksella. Hän on NeverNeverLand- kennelin kasvatti. Isänä Birkillä on paimennuksessa mainetta ja kunniaa niittänyt Dewi Tweed.
Olen kuullut, että isukki on aika kova kundi, mutta se tukee hyvin sitä ajatusta mikä minulla on omasta ihanteestani tässä rodussa.
Birkin emä on Astra Chili Pepper, jonka isä on niin ikään maineikas paimen Mirk.


Kaikenkaikkiaan tämän pennun hankinta on perustunut enemmän intuitioon kuin mihinkään pitkäaikaiseen sukujen setvimiseen. Se oli vain pakko saada :) Ja kun kaikki on niin helppoa nykyään, niin on pennun hankintakin ulkomailta. Vois sanoa, että Birkin hankinta on hoidettu pitkälti Facebookin välityksellä ;o).
Olen monesti tässä projektin aikana miettinyt; miksi tämä pentu pitää tänne saada...? no, mikään ei elämässä ole sattumaa, niin uskon. Kenties tämäkin "juoni" minulle jossain kohtaa paljastuu.

Birk on nyt ollut vajaan vuorokauden uudessa kotimaassaan ja hän vaikuttaa kaikin puolin reippaalta ja tervepäiseltä pikkumieheltä. Elo täällä "mummolassa" angrybirds-lakanoissa ei kuitenkaan jatku kovin pitkään, vaan Birk jatkaa matkaa Pohjois-Karjalan suuntaan, Kontiolahdelle. Hänelle on luvassa ura paimenena, mikä on varmasti paras mahdollinen ammatinvalinta ;). Kenties muutakin toimintaa tulee kuvioihin...? Birkin elämää ja kehitystä voi käydä kurkkimassa Ninkan blogista.
Eka yö Suomessa on takana. No problem, kun sai kaverin kainalossa nukkua ;o)

Suorittamista?

Juuri kun olen itse miettinyt eri lajien treenaamisen mielekkyyttä elämässäni, puki Inkerin siskon, Vipin omistaja kaiken sanoiksi ja kirjoitti sen hienosti blogiinsa. Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa tämä juttu.

Ei siitä tosiaan niin pitkä aika ole kun katselin itsekin pitkin nenänvartta bc:n omistajia jotka ei saaneet mainittavia tuloksia aikaan. Nyt kun moni tekeminen on alkanut maistua puulta tai vähintäänkin pakkopullalta, kuulun itse tuohon ennen ylenkatsomaani ryhmään ;)
Koirani eivät kokeita tai kisoja kaipaa, se on kaikki onneksi vain mun korvien välissä.
Tässä suoritusyhteiskunnassa nämä koiratouhut voisivat hyvin olla henkireikä arjesta ja työkiireistä yms. Mutta kehityssuunta on sellainen, että jos et pyri ja panosta huipulle pääsyyn olet käsittämätön, muiden aikaa tuhlaava sunnuntaiharrastelija.
Omat tavoitteet on siis pidettävä itselleen hyvinä ja uskottavina, olivatpa ne sitten tulostavoitteita tai hauskanpitoa ;).
Pohdintaa siis herätti tuo Kirsin kirjoitus. Kiitos siitä!

Kevättä!

Elellään jo maaliskuuta, pian siirrytään kesäaikaan eli valoa kohti mennään :)
Talvi on koiratouhujen osalta sujunut aksaa treenaillessa.
Troyn kanssa teen nykyään hyvänmielen terapia-aksaa; se on niin taitava ja luotettava! Mutta vain treeneissä :/ . Kisatilanteeseen se on oppinut ottamaan liian hullun mielentilan pystyäkseen toteuttamaan kaikkia ohjauksia. Jos tehdään kolme starttia, saattaa kolmas onnistua jotenkin. Jos radat on samaan ratapohjaan tehtyjä se saattaa suuressa viisaudessaan lähteä suorittamaan edellistä rataa ihan omatoimisesti :-o
Saattaa olla, että kokeilen sille "lainakuskia", että saan selville johtuuko kaikki hulluus minusta tai onko se tapa?

Inkerin kanssa olenkin sitten suuremmissa vaikeuksissa; se on sairaan nopea etenemään ja reagoimaan! Mun pitäis tehdä kaikki ohjaukset niinko eilen, jotta ehtisin. Se on myös tosi kuumakalle, joten palkkaamisen kanssa joutuu olemaan tarkkana; taistelu on siitä ihan parasta, mutta riski sen överiksi menosta on ihan nurkan takana, joten taistelua vain rajoitetusti ettei tulis "aivopieruja" tai ettei sen tunnetila aksakentällä kuumuis enää tästä.

Siinä on siis pähkinöitä purtavaksi kyllin. Toko-kärpästäkin oon koittanut herätellä henkiin, vähän aikaa se räpisteli, mut mihin lienee taas hävis ;)

Ens kuussa olis tarkoitus saada maahan mun eka sijoituspentu; Puolassa asuva pentu yhdistelmästä Dewi Tweed x Astra Chili Pepper. Pentu muuttaa saavuttuaan pohjois-Karjalaan lammas- ja aksahommiin, mikä on ihan paras mahdollinen vaihtoehto. Ihan ei oo helppoa kaikkea järkkäillä, mutta kunhan saa kaiken pakettiin on sitä taas kokemusta rikkaampi (ja rahallisesti rutkasti köyhempi!).
Kuvassa kyseinen pentua 2 viikon ikäisenä.

Muutosten marraskuu

Kuukausi vaihtui meillä varsin synkissä tunnelmissa...
Kaikki me ihmiset olimme poissa kotoa ja pojat takapihalla ja Ink sisällä. Jokin oli laukaissut tilanteen ja Troy oli löylyttänyt vanhan Tuubi-rassun aika pahanpäiväisesti :´(
Henkinen kidutus on saattanut jatkua itse fyysistä ottelua pidempään ja Tuubi oli lyöty. Tappelun jälkeisenä vuorokautena sen yleiskunto romahti ja se mm. tiputti lähes kaiken upean karvansa :-0
Olin todella järkyttynyt ja pettynyt. Näitä nahinoita on jokunen ollut, aina silloin kun minä olen poissa, mutta tämä oli pahin. Tuubi oli ruhjeilla, haavoilla ja mustelmilla. Ja surullinen. Se sai ystävältäni reiki-hoitoa ja myös reilusti särkylääkettä.
Itkua riitti koko päivän, kun mietin mitä pitäisi tehdä ja jokainen mieleen tulevan vaihtoehdon toteutus tuntui varsin tuskaisalta. Lopulta päädyin kuitenkin antamaan Tuubin hyvälle ystävä perheellemme, ihan meidän lähelle, koirattomaan kotiin. Päätös teki Tuubille hyvää; stressi valtataistelusta hellitti ja toipuminen on edennyt pikavauhtia. Meille päätös ei toki ollut helppo, mutta eihän tämä näinkään voinnut jatkua :(

Tuubi on minulle aina se one and only, mun paras ystävä! 6.11. Sunnuntaina se täyttää 9v.
Onnea Tuubi ja kiitos kaikista näistä vuosista kanssasi.

Kisailua

Muutamat aksa-kinkerit on jälleen takana.
Viime lauantaina oltiin Lohjalla koittamassa Savikon Sepon ratoja peräti kolmen startin verran. Eka menee yleens aina päälimmäisten höyryjen päästöön ja kolmas on melkeimpä paras, näin oli nytkin. Eka rata kaahotettiin heti alkuunsa hyllyksi ja toka sekä kolmas päättyivät parin riman pudotukseen ja/tai kieltoon, joten kymppejä tuli. Kymppi on kuitekii ihan kelvollinen numero koulussa tai tokossa, miksei agilityssä? ;)
Inkeri oli lenkkikaverina mukana. Se on kyllä niin ihana koira kisapaikoilla, että oikein odotan sen kans reissaamista! Siinä missä Troy mouhoaa niin, että räkä lentää ja silmissä sumenee niin Ink istuu ja katselee tapahtumia hipihiljaa ja tyynesti. Sekin pääsi toki lämppäesteille ja silloin se on tulta ja tappuraa. Täydellistä! Toivon mukaan aina jatkossakin :)).

Sunnuntaina kisattiin JAUn seuramestaruudet ja osanotto tais olla ihan ennätyksellinen (olin kuulevinani, et ois ollu viitisenkymmentä osallistujaa..???) Kiva päivä oli ja huumorilla mentiin, kuten näissä riennoissa pitääkin.

Inkeri osallistui siis elämänsä ihka ekaan kisaan mölli-maksi luokassa. Esitys oli varsin vauhdikas ja osin jopa vaarallinen, mutta ainakin kontaktit toimii, huimasta vauhdista huolimatta :)
Video Inkin debyytistä t ä s s ä.
Troy osallistui kovatasoiseen maksi-kilpailevat sarjaan, joka osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Ajauduin samaan miinaan kuin moni muukin ja vedin koiran omalla liikeellä pois putkesta (johon siis piti mennä) suoraan A:lle (jonne ei pitän mennä, mut monet meni...)
Muutoin ei voi kuin olla vain tyytyväinen suoritukseen, ihan oli kelpo esitys ;) V i d e o i n t i.

Nyt vaikuttaa siltä, että edessä ois jonkin mittainen kisatauko, kun alkaa keikkaduunit, mutta eiköhän sitä taas jossain välissä ehdi jotakin. Nyt on myös pakko keskittyä Inkeriin ja hänen kanssaan tokoon ja agilityyn.

Tokoa..?

Nonni, ja nyt on pienenpieni tokokärpäsen purema saatu.
Löysin metallikapulan kun siivoilin paikkoja ja piti heti kokeilla osaako Ink sen vielä. Pentuna se oli mestarinoutaja, materiaalista riippumatta.
Yritys onnistui yli odotusten! Kokeilin uudestaan ja edelleen loistavasti meni!
Ei siis muuta kuin liike nauhalle, että voipi leuhkia kuin hyvin menee. No, siihen se onnistuminen sitten loppuikin,, mutta hauska pätkä saatiin aikaseksi :D
Pitänee jatkaa harjoituksia kun alku oli kuitenkin ihan toiveita herättävä ;)
Video on T Ä S S Ä