Riihimäki retki

Taas ollaan Troipan kanssa paria kisaa kokeneempia ja muuta ei sitten käpälään näistä karkeloista jäänytkään :o/ Hypäri ja aksaradat -> 5 & 10
Eihän ne mitään isoja mokia ole, mutta mokia yhtä kaikki ja se estää kyllä etenemisen luokissa. Toisaalta, mitäs ihmettä me tehtäis jossain kakkosissa kun ei kerta ykkösen radatkaan, useista kisoista huolimatta ota onnistuakseen. Jos laji ei ois niin kovin kiehtova ja mukanaan vievä, vois käydä mielessä heittää hanskat nurkkaan, mut tää taas unohtuu pian ja uudet kisat näköpiiriin ;)
Linkki kisavideoon: http://www.youtube.com/watch?v=u5QpWlbXtwE
Suuret kiitokset siitä Iiris!!

Viimeviikonlopun kisailua.

Oli tosiaan HauHaun kisat Hyvinkäällä viime pyhänä. Sinnehän se agility taas ajatti ;).
Kaksi rataa heti aamusta makseille peräkanaa.
Ekaks oli hypäri, ihan tosi kiva rata, eikä siinä pitänyt olla mitään ihmeellistä. Alkusuoran vauhdissa en ollutkaan tarpeeksi hereillä jarrutuksen kanssa ja niin tuli väärä hyppy Troipan eteen. Ylväästi jatkettiin kuitenkin loppuun asti täpöillä.


Toinen rata oli sitten kontakteilla ja ne eivät tuottaneet ongelmaa. Tiplut aiheutuivat rimasta, joka tuli alas kun Troy ryysi putken jälkeen mun perään ja toinen virhe tuli pituuden viimeisen palikan kaatumisesta tässä loppusuoran alussa . Aika oli kisan nopein, mut kympillä ei tee yhtään mitään :(

Mahtavia ovat nämä Pätysen Jukan ottamat kuvat! Erityisesti pidän vikasta kuvasta, jossa olen ihan kuin oikea aksaaja ;D

Kokemuksia siis taas kotiin tuomisena. Troy toimi taas todella hyvin ja meni juurikin sinne minne ohjasin. Kenties kerran kaikki osaset osuu kohileen....

Kyllä maaliskuiset aurinkopäivät on ihania!!
Ohessa kuvia "salaisen järven" jäältä, jossa ollaan koirain kanssa käyty koko talvi irroittelemassa
;o)




Tää kuva on jotenkii pyörryttävä...? Ihan kuin ois ottettu sellasel erikois objektiivilla, mut ei oo. Pyörryttää silti .


Inkeri-pinkeri, paimentaa ja paimentaa jaksaa, jaksaa... =D
On se vaan hieno piski, my love <3 !

Elämään takaisin.

Hetikohta talviloman kalkkiviivoilla, sairastuin ihan kohtuu rankaan flunssaan tai influenssaan tai johonkin vastaavaan kulkutautiin. Voi, ihme miten voi olla kurja tauti ja olo!
Nielu oli infernaalisen kipeä ja ihan se veti meikäläisen mykäksi kahden päivän ajaksi, jäiks!

Koira ressukat joutuivat siis viikon verran tyytymään takapihaan. Aika kävi arvatenkin pitkäksi ja koskapa hanget on korkeat ei meidän 80cm aidoista näy kuin reilu kymmenen senttiä ;-) Vaikeahan sitä on sitten enää "rajaksi" mieltää ja tyypit on tainneet tutkia naapureiden pihat aika tarkkaan, luulen *punastelee nolona*.
Inkeri viihdytti minua ja itseään sairasloma viikolla, oppien ihan itse uuden tempun. Yks ilta se odotteli ruokaa yhdeksän aikaan, kun se on silloin tapana tarjoilla. Nälkäkin kaihersi ja kun ei akka tajunnut nostaa ruhoaan pedin pohjalta, kantoi Inkeri-pinkeri oman metallisen ruokakupinsa mun luokse sänkyyn :D. Ihan vaan kepeä vinkki ja kyllä se toimi :) No, nyt ne kupit pitää korjata ruokailun jälkeen pois, sillä oppivaisena likkana se kulkis muuten mun perässä, kuppi suussa kaiket illat. Olen vastaavaa "temppua" koittanut pojille opettaa aikoinaan, mut ei ne vaan ole halunneet edes yrittää ottaa mokomia kuppeja kantoon.
Nyt tästä taas täytyy koittaa ponnistaa treeneihin ja kisoihin, jeeee!!

Maailman tapahtumat on kyllä tosin järkyttäneet minua syvästi (Japani) ja monet oman elämän pikku murheet on tuntuneet hävettäviltä. Mut kuka tietää; elämä on nyt ja tässä!

Jos saat toisen mahdollisuuden, tartu siihen kiinni kaksin käsin. Jos se muuttaa elämääsi, anna sen muuttua. Elämä on liian lyhyt katumiseen. Rakasta ihmisiä, jotka kohtelevat sinua hyvin. Unohda ne, jotka eivät. Kaikella on tarkoituksensa. Kukaan ei ole sanonut, että elämä on helppoa, mutta se on elämisen arvoista.

Lomaa :)

Ihana viikko 9 saapui viimein kera auringon ja alkoi talviloma!!
Alkuviikosta käytiin Mikkelissä kokoonpanolla minä, Sara ja Ink. Inkeri-pinkeri kohtasi ekaa kertaa elämässään vasikoita ja sonnejakin. Sitä hirvitti ne! Ihan yhtä paljon se ois halunnut luikkia pakoon määkiviä uuhia. Aikamme ihmeteltiin elukoita, niin rauhoittuihan se sitten ;) Kukosta ja kanoista se oli paljon kiinnostuneempi. Toivon mukaan kevään paimennukset kuitenkin onnistuu, ettei Inkeri nyt vaan vaihtais lääniä kun näkee lammaslauman...
Eilen sitten kiiruusti pois Mikkelistä, että ennättää Timon aksa-treeniin illalla. Kannatti kiirehtiä, sillä ihan loistavan hyvän asenteen sain päälle ja kaikki vain sujui ihan tosi hienosti! Jopa ne ainaiset murheet eli välistävedot, ne meni kuin tanssi. Mentiin useampaan otteeseen, että ei ollut siis ihan pelkkää tuuria :D
Tänään ohjelmassa kuntosalia (sillä aikaa vois aurinko löytää tiensä esiin) ja sitten piiiiitkä kävely jossain.
Ihanuutta!


Eilinen harrasteloru on tässä:

Oi, miten hienosti tänään me liidetiin aksaa!
On pitkästä aikaa onnistunut olo,kyllä tästä kannattaa maksaa :))
Tänään oli hereillä mun sisäinen "Niinu",
eikä tullut esteille lainkaan niin kiiru.
Viel vähän mulle kuntosalia ja umpihanki juoksua
...niin eiköhän ala nollaradat jo nenään tuoksua :D

Viikon aksaloru

Keskiviikkona oli Timo Liuhdon vetämät treenit, loistava kuten Liuhtojen aina. Minä en loistanut (taaskaan) mut nyt on otettava niskalenkki itestä ja juostava ja mietittävä palkkaamista jos rimat lentää! No, mut se loru;

Nyt me ei Troipan kanssa kisaamaan mennä,
jos ei akalla jalka nopsemmin lennä!
Hitto, kun pitää ihmetellä sitä ja ihailla tätä,
onhan se selvää, että seuraavalle esteelle tulee jo hätä!
...Treeneissä siis jotain meni hyvin mut paljon oli suttua.
Se aiheutti mun ja kouluttajan otsaan ruttua :o/
No, joskus pitää pohjalla käydä ja viipyä,
jotta voi sitten voimissaan eteenpäin siirtyä ;-)

Lemmenlaakson seikkailu

Kävin tänään koirineni Lemmenlaakson luontopolulla. Se on kyllä ihana paikka! Lähellä kaikkea ja kuitenkin niin jotenkin aarniometsä. Kaunis se on kaikkina vuoden aikoina. Nyt tulikin käytyä eka kerran talvella.
Polut oli auki ja P-paikka tyhjä, joten en ottanut edes hihnoja mukaan kun kellokin oli jo yli neljän.
Retki alkoi vauhdikkaissa merkeissä :).



Ja niin jatkettiin matkaa. Troy kaivoi hankeen tunneleita, kuten aina...



Ja sit Tuubi ja Inkeri vahtii, et mitä löytyy ;-)



Jatkettiin matkaa.
Tultiin "rappus-rotko" alas ja koirat alkoivat tuijottaa mua ihmeissään!?
Tuli siis tunne, että jotain outoa on mun takan...Glups..
Ja olikin!


Meinasin saada slaagin! Tuo afgaani oli hiipinyt mun kantapäille kuin haamu! Kiltti herrasmies oli hän kuitenkin ja laumani otti hänet vastaan ilman suurempia ihmetyksiä.
Troy on tiettykin meidän laumasta se poika, että jos hän "kumartuu nostamaan saippuaa kylppärin lattialta" niin heti on joku kimpussa ;)
Ressukka ruuna!
Troy on kuitenkin täysverinen bitch ja torjui afganistanin hyökkäykset, yksi toisensa jälkeen.


Ja kohteliaaksi osoittautunut "itämaan " mies uskoi näitä singnaaleja :)
Lenkki jatkui siis aiottua isommalla porukalla, rauhallisin mielin. Afgaani sulautui joukkoon kuin sukka jalkaan.


Parkkipaikalla omistaja odotti kadonnutta koiraansa. Frank, oli hän nimeltään. Siis koira.
Omistaja pyyteli hulluna anteeksi, anteeksi, anteeksi! Rauhoittelin miestä, että ei mitään pahoiteltavaa; Frank teki meidän kanssa raikkaan talviretken Lemmenlaaksossa. Lempeä se ei toki saannut niin paljon kuin paikan nimi antais olettaa =D.
Ihana paikka ja "way to go, Frank!"