Elämään takaisin.

Hetikohta talviloman kalkkiviivoilla, sairastuin ihan kohtuu rankaan flunssaan tai influenssaan tai johonkin vastaavaan kulkutautiin. Voi, ihme miten voi olla kurja tauti ja olo!
Nielu oli infernaalisen kipeä ja ihan se veti meikäläisen mykäksi kahden päivän ajaksi, jäiks!

Koira ressukat joutuivat siis viikon verran tyytymään takapihaan. Aika kävi arvatenkin pitkäksi ja koskapa hanget on korkeat ei meidän 80cm aidoista näy kuin reilu kymmenen senttiä ;-) Vaikeahan sitä on sitten enää "rajaksi" mieltää ja tyypit on tainneet tutkia naapureiden pihat aika tarkkaan, luulen *punastelee nolona*.
Inkeri viihdytti minua ja itseään sairasloma viikolla, oppien ihan itse uuden tempun. Yks ilta se odotteli ruokaa yhdeksän aikaan, kun se on silloin tapana tarjoilla. Nälkäkin kaihersi ja kun ei akka tajunnut nostaa ruhoaan pedin pohjalta, kantoi Inkeri-pinkeri oman metallisen ruokakupinsa mun luokse sänkyyn :D. Ihan vaan kepeä vinkki ja kyllä se toimi :) No, nyt ne kupit pitää korjata ruokailun jälkeen pois, sillä oppivaisena likkana se kulkis muuten mun perässä, kuppi suussa kaiket illat. Olen vastaavaa "temppua" koittanut pojille opettaa aikoinaan, mut ei ne vaan ole halunneet edes yrittää ottaa mokomia kuppeja kantoon.
Nyt tästä taas täytyy koittaa ponnistaa treeneihin ja kisoihin, jeeee!!

Maailman tapahtumat on kyllä tosin järkyttäneet minua syvästi (Japani) ja monet oman elämän pikku murheet on tuntuneet hävettäviltä. Mut kuka tietää; elämä on nyt ja tässä!

Jos saat toisen mahdollisuuden, tartu siihen kiinni kaksin käsin. Jos se muuttaa elämääsi, anna sen muuttua. Elämä on liian lyhyt katumiseen. Rakasta ihmisiä, jotka kohtelevat sinua hyvin. Unohda ne, jotka eivät. Kaikella on tarkoituksensa. Kukaan ei ole sanonut, että elämä on helppoa, mutta se on elämisen arvoista.