Viikon aksaloru

Keskiviikkona oli Timo Liuhdon vetämät treenit, loistava kuten Liuhtojen aina. Minä en loistanut (taaskaan) mut nyt on otettava niskalenkki itestä ja juostava ja mietittävä palkkaamista jos rimat lentää! No, mut se loru;

Nyt me ei Troipan kanssa kisaamaan mennä,
jos ei akalla jalka nopsemmin lennä!
Hitto, kun pitää ihmetellä sitä ja ihailla tätä,
onhan se selvää, että seuraavalle esteelle tulee jo hätä!
...Treeneissä siis jotain meni hyvin mut paljon oli suttua.
Se aiheutti mun ja kouluttajan otsaan ruttua :o/
No, joskus pitää pohjalla käydä ja viipyä,
jotta voi sitten voimissaan eteenpäin siirtyä ;-)

Lemmenlaakson seikkailu

Kävin tänään koirineni Lemmenlaakson luontopolulla. Se on kyllä ihana paikka! Lähellä kaikkea ja kuitenkin niin jotenkin aarniometsä. Kaunis se on kaikkina vuoden aikoina. Nyt tulikin käytyä eka kerran talvella.
Polut oli auki ja P-paikka tyhjä, joten en ottanut edes hihnoja mukaan kun kellokin oli jo yli neljän.
Retki alkoi vauhdikkaissa merkeissä :).



Ja niin jatkettiin matkaa. Troy kaivoi hankeen tunneleita, kuten aina...



Ja sit Tuubi ja Inkeri vahtii, et mitä löytyy ;-)



Jatkettiin matkaa.
Tultiin "rappus-rotko" alas ja koirat alkoivat tuijottaa mua ihmeissään!?
Tuli siis tunne, että jotain outoa on mun takan...Glups..
Ja olikin!


Meinasin saada slaagin! Tuo afgaani oli hiipinyt mun kantapäille kuin haamu! Kiltti herrasmies oli hän kuitenkin ja laumani otti hänet vastaan ilman suurempia ihmetyksiä.
Troy on tiettykin meidän laumasta se poika, että jos hän "kumartuu nostamaan saippuaa kylppärin lattialta" niin heti on joku kimpussa ;)
Ressukka ruuna!
Troy on kuitenkin täysverinen bitch ja torjui afganistanin hyökkäykset, yksi toisensa jälkeen.


Ja kohteliaaksi osoittautunut "itämaan " mies uskoi näitä singnaaleja :)
Lenkki jatkui siis aiottua isommalla porukalla, rauhallisin mielin. Afgaani sulautui joukkoon kuin sukka jalkaan.


Parkkipaikalla omistaja odotti kadonnutta koiraansa. Frank, oli hän nimeltään. Siis koira.
Omistaja pyyteli hulluna anteeksi, anteeksi, anteeksi! Rauhoittelin miestä, että ei mitään pahoiteltavaa; Frank teki meidän kanssa raikkaan talviretken Lemmenlaaksossa. Lempeä se ei toki saannut niin paljon kuin paikan nimi antais olettaa =D.
Ihana paikka ja "way to go, Frank!"

Jeeee... :(

Kuin voikin sössiiä ihan kaikki kolme starttia?!? :-0
Helposti, kun on kämmäkäsi ohjaaja niin kuin minä...Oih ja voih. Kotimatkan kun kerkes oikein piehtaroida näiden ratojensa ansapaikoissa ja mokakohdissa, niin eipä ole hyvä olo ei...
Agility on silti ihanaa! <3

http://www.youtube.com/watch?v=XS3gC6rBIgI

Toka rata oli aksarata ja kohtuullisen kimurantti noin niinku ykkösten radaksi. Ihan hyvä kuiteskin. Sen kuvasi mulle Kaisa ja se pitäis olla tässä


Vika radalle koitin tsempata, ehkä oli sitten liian kireä jo pipo tai jotain. Ei se niin pahalta näytä kuin tuntui =D
En tiijä miten voin aina niin alisuorittaa kisoissa? Nytkin oli hyvä fiilis kaikinpuolin ja valmistautuminen jokaiseen rataan meni hyvin. Kun ei vaan ni ei :0( Onneksi Troipalle on ihan sama mikä on tulos. Se vaan loikkii ja nauttii ja on AINA yhtä hyvä <3<3<3
http://www.youtube.com/watch?v=qe9mF5yalvs

Kyl tää tästä..

Suorastaan voisi luulla, etten yhtikäs mitään tee koirieni kanssa enää, kun ei blogi päivity?!
Jotain on puuhattu kuitenkin, ei vaan tule kirjattua niitä tänne...Laiskuutta vai kiirettä? Mene ja tiedä.

Troyn kanssa on hierottu niitä aksakuvioita Liuhdon Tuulian ja Timon avustuksella kuntoon. Troy oppii asiat nopeasti, minä en ;) Onneksi Troy on maailman kärsivällisin ope ja jaksaa toistaa jotain radan pätkää uudestaan ja uudestaan siis oikeasti m o n t a kertaa. Sunnuntaina koitetaan taas Purina Areenalla miten on opit tarttuneet. Startteja on kolme, joten jos pari ekaa menee lämmittelyyn, niin vielä voi olla toivoa =0).
Inkeri on opetellut nostamaan takajalkojaan; kontakteille, tyynylle, laatikon päälle, pallon päälle jne ja voin pikku hiljaa alkaa vakuuttumaan siitä, että se tietää missä sen takajalat on. Sen lisäksi kahden esteen kuvioita; pakkovalssia, leikkauksia, sylkkäriä ja sen sellaista. Mut siis rimat on maassa. Naksulla olen opettanut pujottelun sisäänmenoa. Se on edistynyt hyvin, siihen nähden miten harvoin sitä on tullut tehtyä.
Ylitin myös itseni ja tekaisin Inkerille villa/fleece takin! Osasinkin ommella kankaita yhteen, vaikkei sitä oo tullu tehtyä kuin joskus nuoruus vuosina. Todiste tässä;




Tokoon en ole juuri kajonnut :( Muutaman perjantaina olen ollut maneesilla, mutta vähemmän kuin koskaan. Koirat tekee ihan hyvin kaikkea, mutta en vaan saa itsestäni irti... Ei löydy motivaatio :0/ Onko siis pakko jos ei huvita? Ei varmaankaan. Tässä pitää ehtiä ja keretä niin paljon kaikkea muutakin. Ja voihan olla, että taasen aktivoidun kun aurinko sulattaa lumet ja joka puolella on hyviä toko-kenttiä! On varmasti alistuttava sille tosiasialle, että minusta on saattanut tulla agility suuntautunut ;-) Ja aivan super ihana laji se onkin! Pidän myös ihmisistä lajin parissa. Se on paljon vähemmän kuppi-kuntautunutta kuin toko ja fiilis on kaikentasoisten välillä hyvä ja kannustava :) Siitä minä pidän. Tokoa siis sitten enemmän kun alkaa huvittamaan.

Jee!! Kisat siis sunnuntaina; 3 starttia, parhautta! Nyt on jo ihana kihinä vatsan pohjassa <3
Ohessa loru jonka tekaisin keskiviikon Tuulian treenien innoittamana ;). Hän käyttää aksa-masennuksen hoitoon kaljaa, kerrotakoon se selvennykseksi :-)

Treenit on taas ohi ja aksa-akalla tuli hiki!
Montakin hyvää pätkää ja onnistuminen oli liki.
Ohjaajan pyllähdys hieman pakaroita vaivas,
mut kyllä se agility vaan on mun & Troyn taivas ♥.
Kiitoksia Tuulia!! En taida tarvita kaljaa ;-)
...Jospa jo sunnuntaina sais kohottaa nolla-radan maljaa!?!

Rimoja,rimoja, rimoja...

JAUn kisat Hyvinkään halissa, ykköset ja kakkoset lauantaina.
Tuomarina Mia Laamanen. Radat oli tosi kivat. Oli aikoja jolloin oisin hyperventiloinnut näistä profiileista, mutta kyllä ne nykyään on jo alkaneet sujua.

Hypäri oli ensin, se ohessa.
.
Menin vitoselle vastaan, onneksi Troyn voi jättää vaik miten kauas ja 99,9% prosentin varmuudella se suorittaa puhtaasti kaikki eteen tulevat esteet. Näin tapahtui nytkin ja vaudilla tultiin. Jarru unohtui minulta tai sen ajoitus ja koskapa jarru tuli hypyn päällä tuli 8. rima alas tais tulla myös 9 :(. Ennen hyppyä 16 en kertonut yhtään mihin rata jatkuu ja Troy loikkas hirmu loikan johonkin toiseen lääniin, takas tullessa 17 rima alas. Tulos siis 15.

Aksarata alkoi samantyyppisellä suoralla.


Troy matkaan taas itsenäisesti, minä olin puomilla vastassa. Nopea, hyvä kontakti ja rata sujuikin hyvin ja suunnitelman mukaan. A:n kontaktilta karkas, joten muutaman episkisan tarvis tämän asian teroittamiseen. Olisi pitänyt alkaa ennakoimaan kääntöä loppusuoralle ennen pussia, meni pitkäksi ja kun ryntäsi mun perään tuli tokavika rima alas :´( Tulos 5.
Aika taas huima, jotain -21 :))
Summa summarum: Ihan superkoira taas, kerrassaan upea!! Joka ikinen pudotus mun piikkiin. On se vaan herkkä laji; niin lähellä ja juuri niin kaukana on ne nollat.

Ja taas sitä mennään!

Kauan ei agiholic jaksa taukoa kisoista pitää, uudenvuoden päivänä Hyvinkäällä kisat-> sinne siis kävi tie.
Onneksi lähdin aattoillan bileistä jo ajoissa nukkumaan vintille, niinpä olin reippaana hereillä ja aamulenkillä jo varhain.
Hyvinkäällä odotti pariskunta Huittisen- radat. Ekana Annen rata, joka oli profiililtaan kiva. Ei mikään kaahotus rata, vaan ihan tekniikkaakin vaativa pätkä.
Troy oli arvatenkin vauhtia täynnä, vaikka olikin ennen rataa esitellyt kaverilleen bcu Tarmolle miten lumessa edetään pupujussin lailla ja miten sinne sukelletaan ;-).

Jännitti jonkin verran kun vuoro läheni, koska oli päättänyt pitää Troippaa vapaana koko odottelu/valmistautumisajan. Syystä siitä, että se saa ihan kummia vahvistuksia viirauksileen jos se saa hihnassa kiskoa mut radalle. Silloin se on ikäänkuin sitä mieltä, että hän on se joka tässä vie ja tuo akka vaan vikisee. No, näinhän asia hyvin pitkälti onkin, mutta koska en treeneissäkään pidä sitä kytkettynä arvelin kokeilla tätä. Se kyllä auttoi, Troy oli p a l j o n enemmän kuulolla kokoajan.
Rata meni suunnitelman mukaan ja tein jopa jaakotuksen, kun kerrankin tutustuessani oivalsin, että "hei, tässä voi sen tehä!". Olen iloinen, että tein, oma liike ei vaan ollu hyvä rima siitä alas :(.
Maalin sillä vitosella (kerrankin en masentunut, vaan täpöillä loppuun asti). Nollaa ei tehnyt tällä kertaa kukaan muukaan ja Troyn -21,00 aika riitti voittoon!!

Harri sen sijaan oli sijoittanut radalleen pöydän, mikä hiukan aiheutti sydämmnen tykytystä. Lämppäri kentällä kokeilin pöytää ja se sujui hyvin, joten en huolestunut. Radan alku sen sijaan aiheutti murheita jo tutustumisessa; hirmunen vauhti suora ja suorasta putkesta 90 astetta (Ei visiin ihan niin jyrkästi.. ;) )vasemmalle hyppykuvioon... :o/ Itse ratasuorituksessa, jota jännitin ihan hulluna, tämä vaikea alku meni ihan ok, mutta kun suora putki tultiin takaisin ja taas piti kääntää 90 astetta, ei se matkojen päästä onnistunutkaan ja Troy liukui pussikankaan päälle ->HYL :(
Tässä Harrin rata. Pussi ja keinu siis vaihtoivat paikkaa medi ja maxi radoilla.
Tehtiin se pöytä kuitenkin treenin vuoksi ja onnas hyvin, jee!

Hienosti siis alkoi aksavuosi, olen todella tyytyväinen! Nyt pitäis keskittyä hiukan myös siihen tokoon...Koe lähestyy...Huuui.

Joulun odotusta.

Tai en tiijä odotanko sitä joulua nyt niin kovasti...Ihan väsy ja poikki olen, kun aattoa kohden työt vaan kiivastuu ja on ihan hullun kiire. Joulu ajoittuu tänä vuonna ikävästi viikonloppuun ja kun olen aaton töissä, joten ei ole vapaata normaalia viikkovapaita enempää :o/ .

No, koira asioistahan tänne on tapana kirjoitella. Niitä siis.

Tämä vuosi kuluin sanalla sanoen Inkerin ja agilityn huumassa ;).
Troyn kanssa otettiin parit tokokokeet alkuvuodesta ja niin on tarkoitus tulevanakin kevät talvena tehdä. Jos sais niitä EVL ykkösiä sen minimin kasaan... Ne kaksi koetta jotka käytiin, oli ihan kelpo suorituksia; kasista kymppiin pisteitä, mutta sitten joku nolla... Ekassa se oli ohjattu ja pisteet jäi 6 pisteen päähän ykkösestä. Tokassa meni nollille tunnari, joka sitten aiheutti nollan myös kaukkareissa. Tänä vuonna koitetaan siis saada paketti kasaan.
Aksassa ollaan menty eteenpäin (vihdoinkin!) mielestäni ihan reilusti. Nyt rataan tutustuminen ei enää aiheuta paniikkiahdistusta; "me ei selvitä tästä ja tästä...." Tiedän, että selvitään miltei mistä vaan ja se on niin hieno tunne :)) Laji on herkkä ja onnistumiset ovat juuri niin lähellä kuin ovat kaukanakin; yksi nolla plakkarissa ensi vuoteen. Kevään jatkuvat Liuhtojen treenit, jotka ovat olleet todella antoisia meille. Olen aina keskiviikko treenien jälkeen niin tohkeissani, etten meinaa unta saada ;-).

Kevät kului Inkeriä ootellessa; Stellan tiinehtyminen, synnytys ja sitten se katras. Ink sieltä meille valikoitui jo päivänä nro 1. Parempaa pentua ei vois meikäläinen itselleen toivoa! Virtaa piisaa ja aina on oppilas valmiina jos suvaitsen hänelle jotakin opettaa. Jos mitään ei tapahdu, ei pikku-akka myöskään kiipeile seinille. Rauhoittumisen taito on löytynyt!
Hanskin selkä leikattiin marraskuun alussa ja siitä lähtien on Ink (kera poikien) saannut suorittaa lähihoitajan tärkeää virkaa, se jopa nukkui Hanskin vieressä! :-O (meillä siis ei aikaisemmin ole koirilla ollut asiaa makkariin!)
Hanskin fysikaalinen kuntoutus on ollut myös koirien kontolla ja kävelylenkit on olleet välillä jopa kolmituntisia!! Kuntoa on siis kasvattettu; koirien ja isännän... Emännällä on vielä vähän vaiheessa ;o)
Ink jatkaa tottelevaisuus -ja agilityopintojaan tulevana vuonna ahkerasti. Aksa tietenkin alkaa todenteolla vasta kun lonkka yms kuvaukset on suoritettu. Hyvää aikaa siis keskittyä tokoiluun. Ja verraton oppilas se on. Niin nopea hoksaamaan asioita, että nyt joutuu Heidikin hiukan suunnittelemaan mitä aikaa opettaa ja miten.

Tuubi on ollut vuorotteluvapaalla kuluneen vuoden ja siirtynee siitä sujuvasti eläkeputkeen :D.
Se on onnellinen kun saa silloin tällöin pätevöityä tokotreenissä ja muutoin olla vaan.




Kaikille kavereille, ystäville tutuille;



PARAHINTA JOULUN AIKAA JA MENESTYSTÄ VUODELLE 2011!!

Kiitos Katjalle tonttulakeista :)