En tarkoita sen suuremmin mitään toko pohjustuksia, en varsinkaan mitään agility juttuja.
Ihan perus arkitottelevaisuutta.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että koiralle on tärkeää heti pennusta oppia kolmen sanan merkitys:
1. TÄNNE! Tule luokse viipymättä, heti ja niin lujaa kuin pääset.
2. ODOTA! Odotta paikallasi.
3. EI! Lopeta heti se mitä olet tekemässä!
Näiden ymmärtävä koira on jo varsin kelpo ja helppo kaveri arjessa. Luoksetuloa alan opetella pennun kanssa ihan heti ja päivittäin ja paljon! Odota-käskyä meillä joutuu tottelemaan monessa paikkaa; ulos menessä, sisään tulessa, ruokailun yhteydessä, autoon mennessä, sieltä tullessa jne. En myöskään omista koirakaltereita autossani, joten koirat oppivat varhain, että vaikka luukku on auki autosta ei lähdetä ennenkuin odota-käsky on muuksi muutettu.
EI!-käskyn opettaminen onkin sitten se mikä herättää paljon tunteita tänäpäivänä. On tullut trendiksi koiran-kuin lapsen kasvatuksessakin, että EIsanaa ei käytetä lainkaan! Mitään ei kielletä vaan tarjotaan vaihtoehtoja!? No, joo mutta kyllä ei toimi koirilla. En ole ainakaan yhtään näin koulutettua koiraa nähnyt joka ois hanskassa. Koira, etenkin fiksu BC oppii kyllä käymään kauppaa käytöksellään ja tämmöinen vaihtoehtojen tarjoaminen on sille ihana seikkailu, tottelevaista se ei siitä tee. Jos koira on esim. ekaa kertaa lampailla ja päättää, että noi on syötävää ja minä paloittelen ja syön ne! EI-käskyn merkityksettömyys tilanteessa on kyllä helkkarin hankala. Vaihtoedotkaan ei siinä mielentilassa juurikaan kiinnosta.
EI-käsky tehdään raameiltaan niin suureksi jo pennusta asti, että sanalla on ihan oikeasti merkitys! Liian usein näen/kuulen kun hoetaan eieiei ja se ei tarkoita koiralle yhtään mitään. EI!-käskyn osaaminen voi jopa pelastaa koiran hengen! Sen osaaminen helpottaa myös hyvin paljon ei toivotun käytöksen karsimista. Tästä asiasta puhuttiin kerran pitkään tokon valmennusrenkaan leirillä kun kouluttajana oli nyt jo edesmennyt Jon Eklöf. Hän on erittäin menestynyt toko kisaaja ja kouluttaja. Usein leireillä juttu palasi kuitenkin perusteisiin ja Jontte kertoi, että ensimmäinen asia jonka pentu hänelle tullessaan oppii on EI!-käsky. Koirilla on erinomainen taipumus muistaa ensimäiseksi opetettuja asioita. Kyllä minä myös panostan alussa näiden kolmen sanan opettamiseen ja etenkin o p p i m i s e e n kuin jonkun agility esteen suorituksen opetukseen.
Eräs asia jota Jontte aina leireillä ihmetteli; hän koulutti siellä Suomen toko-huippuja ja lähes jokaisen koira (bordercollieita miltei kaikki) vetivät hihnassa kuin huskyt! Se on asia jota myöskään minä en voi sietää, enkä ymmärrä! Hihnassa kulkeminen on niin helppo opettaa pienelle pennulle. Omille koirille olen aina myös opettanut taakse!-käskyn, jolloin ne kävelevät takanani. Ei sivulla vaan takana. Tämä toimii erinomaisesti esimerkiksi kun pitää ohittaa räyhääviä koiria; minä määrittelen mitä vauhtia mennään ja miten vastaantulija kohdataan. Jos koira kiskoo hihnanpäässä on se tietysti silloin se joka päättää mm nämä asiat ja yleensä tulos ei ole toivottu. Minä myös puollustan koiriani, mikäli vastaantuleva koira päättää tulla iholle. Koskaan se ei ole koirieni tehtävä.
Olen siis aika vanhanaikainen mitä koulutukseen/kasvatukseen tulee, niin lasten kuin koirienkin osalta. Tämä ei ole yhtäkuin väkivaltainen! Olen yrittänyt ymmärtää kaikenmoisia koulukuntia, mutta kun kohtaan niiden hedelmiä tuolla kentällä niin käsitys omasta tavasta ja sen vahvuuksista vain kasvaa. Lapsetkin on selvinneet kotikasvatuksesta hengissä ja ovat korkeakouluopintojen poluilla. Koiriani voin reilusti sanoa hyvin käyttäytyviksi, niin hihnassa kuin vapaanakin, porukassa ja yksin, urokset kuin nartutkin. Koirieni käytöstä minun ei ikinä, missään tilanteessa tarvitse arvailla tai pelätä. Muiden käytöstä kyllä joutuu arvailemaan ja joskus pelkäämäänkin.
Tiedän tämän aiheen herättävän paljon tunnetta, mutta mielipiteeni ovat rakentuneet kokemuksesta ja useamman koiran kouluttamisesta alusta loppuun.
