RIP Tuubi

Tuubi eli FI MVA FI TVA EST TVA BH Cabaroo ToBe Or Not To Be s.6.11.2003 nukutettiin armeliaaseen ikiuneen 1.10.2015.

Tuubi on ollut elämäni koira ja merkittävä monella tapaa. Haaveilin sen ostaessani agilityurasta sen kanssa, mutta D/D lonkat eivät sovellu mielestäni niin fyysiseen lajiin. Niinpä tokosta tuli meidän juttu. Tuubi oli lajissa varsin lahjakas ja perfektionisti luonteella kun se hommia teki, oli tulokset hienoja. Luulen, että minulle se oli liiankin hyvä koira.
Aloitimme tokouran heti kun koira täytti 10kk ja sen kanssa etenin tottelevaisuuden kärkikahinoihin tässä maassa. Ei me mitään isoja skaboja voitettu, mutta sen kanssa oli  niin upeeta mennä kehään; aina sai olla ylpeenä. Muilla koirillani en ole yltänyt vastaavaan fiilikseen.
Tuubi oli myös loistava perhekoira; se rakasti kaikkia ja kaikki rakastivat sitä. Se oli kaikessa aina mukana ja sen  kanssa oli äärettömän helppoa liikkua ja olla missä vain. Ainoa kenen kanssa sille tuli ongelmia oli hänen nuorempi velipuolensa Troy. Vaikka ikäeroa oli 4v äityivät niiden välit niin huonoiksi, että lopulta 2012 Tuubi muutti ystäviemme luokse eläkekotiin, aivan lähelle meitä.
Sielä Tuubi ehti viettää neljä rakkauden täyteistä vuotta perheen suuresti rakastamana lemmikkinä.
Hautasin rakkaan ystäväni mökille lauantai aamuna 3.10. tuntien suurta kiitollisuutta siitä, että tämä upea koira osui kohdalleni. En unohda sitä koskaan.

Vanhempien työnäytteitä!

Tulevan pentueen emä Guess agilityn parissa:

https://www.youtube.com/watch?v=FCmJAd6b8I4

Ja Leena paimenessa. (toivottavasti näkyis.. Karmiwan fb-seinä.)

https://www.facebook.com/KarmiwanBordercollies?ref=hl

Elämä jatkuu ja vaihtelee suuntaa.

Meikäläisen hauva-hommat on saaneet pahan kilpailijan kahvakuula urheilusta ja kuntonyrkkeilystä. Millään ei meinaa illat riittää viikossa kaikkeen. Jos jotain haluaa, pitänee jostain luopua...? Ja kun viellä päätin osallistua Girevoy SM veteraaneihin, niin sen tietää missä aika kuluu.
Agilitykisaaminen on jäänyt aikas vähälle, kun treenaaminenkin on ollut minimaalista. Nyt aloitettiin viellä mökillä autotallin rakennus, joten sieltä minua voi etsiä viikonloppuisin; lapioimassa ruokaa betonimyllyn kitaan :) .

Kivaa toki ois kisata ja eritoten pärjätä, mutta kyllä se juna on tainnut mun pysäkin ohittaa. Ja jos/kun lapsilleen haluaa jättää perinnöksi muutakin kuin muutaman vähän täytetyn kisakirjan agilitysta, on asiat pistettävä tärkeysjärjestykseen.
Kisaamista ei koirat osaa kaivata. Niille lauma on tärkein ja hyvä turvallinen yhdessä olo. Eikä kisaamattomuus tarkoita, että niiden kanssa ei tehtäis mitään, mikä lienee yleisin harhaluulo.

Koirarintamalle kuuluu kuitenkin pääsääntöisesti hyvää.
Pink kuvattiin kesällä luustoltaan terveeksi ja se on osoittanut luontaista pätevyyttä paimennuksessa. Agilityssa haasteita piisais....

Inkeri voi hienosti ja sen upeasta jälkikasvusta innostuneena saatan astuttaa sen viellä kerran.

Troy viettää talon miehen elämää ja pyrkii vahtimaan kaalimaataan huolella ;)

Tuubia näin myös kesällä ja se on huonossa jamassa, koska lonkat... Luultavammin Tuubin viimeinen kesä :(

Guess oli hoidossa ja hänestä on kyllä tullut aivan ihana neiti! Säpäkkä ja hieno luonteeltaan.

Guessille kävin katsastamassa myös sulhasen Valmis Lennox aka Leena.

Leena on tullut Suomeen joulukuussa kasvattajaltaan Anni Ritakalliolta paimeneksi koulutettuna. Nyt se on töissä n 80 lampaan tilalla. Näin sen työskentelyä ja se on kyllä huikee! Käsittämätöntä, että se on vasta 2v.
Anni kasvattaa bortsuja Englannissa Valmis sheepdogs-nimellä ja on menestynyt upeasti paimennus kisoissa Leenan emällä Comebye Jazzilla. Annin sivuilta löytyy videoita myös Leenasta 14kk iässä.
Leenan sisaruksista ja vanhemmista löytyy siltä myös tarkempaa tietoa; http://www.valmissheepdogs.com/#!jazz-x-ben/c1l4l
Mikäli kaikki menee hyvin Guess astutetaan kevään juoksusta helmi-maaliskuussa.

Kesä kääntyy syksyyn ja hiljalleen se valo taas häipyy Suomen maasta. Jospa sen kestäis kun odottelee kaikkea uutta tapahtuvaksi!! :)

Talvinen loma.

Pitkästä aikaa jos tätä blogiakin päivittäisi.

Kevät on lähtenyt käyntiin hyvin  (kelien puolesta) jo kertaalleen, kunnes tuli mun lomaviikko ja takatalvi. No, mulla on lämmin mökki ja netflix täys katsomatonta matskua.

Kasvatit on aloittaneet vuoden ripeästi kisaillen tokossa ja agilityssa. Tulokset on kyllä upeita, hiljaiseks vetää; kaksi tytöistä on jo kolmosissa agilityssa ja sertiä ja tuplaa on  kerätty ja toko-uratkin on nousujohteisia! Upeeta!
Inkerin kanssa on treenattu kyl koko talvi, kisatulokset ei saa kuitenkaan hihkumaan riemusta. Vihelsin sitten pelin poikki ja Taija sai mun kovaan kalloon taottua muutaman  agilityn lainalaisuuden. Sen työn tuloksista toivottavasti pääsen jossain kohtaa nauttimaan. Kunnianhimo lajia kohtaan on laantunut aikalailla, monestakin eri syystä.
Alkuvuodesta perustin oman toiminimen lähinnä kahvakuulakoulutuksia varten ja se osa elämää vaatii aikaa tällä hetkellä. Siinä myös rahamylly käy ajoittain myös toiseen suuntaan, eli saatan tienatakin jotain. Myös tulokset kuulaamisen ja nyrkkeilyn saralla on jotenkin palkitsevampia tällä hetkellä kuin vaikka aksassa. Olen myös aikasemminkin todennut agilityn hintojen karanneen mun ulottumattomiin. Harvoin kun sitten raaskii kisata ei hyllyrivistö juurikaan motivoi... mut koitetaan jotain viel siinäkin saada aikaseksi.

Pink on kasvanut hienoksi nuoreksi neidiksi! Villi vilperi se on ja mulla on ollut vaikeuksia saada ruokaa tarttumaan sen kiireiseen kroppaan. Tokon perusteita hinkataan, edistytään ja pakitetaan. Agility on tullut tutuksi enimmäkseen katsomon puolelta, mutta kyllä hän jo muutaman esteenkin osaa. Sen hän on katsellessaan oppinut, että kovaa pitää mennä!

Jännä kesä edessä kun Pink ja sen sisarukset tulevat kuvausikään. Kasvatti tapaamisessa palmusunnuntaina olikin kivasti Inkin jälkeläisiä molemmista pentueista. Kyl on erilaiset pentueet !! Pojat Tronic-pentueesta ovat tosi komeita ja vahvoja, jotenkin jo hyvin valmiin oloisia. Pink oli ainoa honkkeli-varsa porukassa.

Nuoresta iästään huolimatta on pentue herättänyt huomiota ja Pinkilläkin on jo pentujono ja samaa kuulin muiltakin. Hassua jotenkin, kun ne on vasta ihan babyjä.
Karmiwat taas ovat duunareita viimesen päälle ja niiden haastavahko luonne vaati omistajilta paljon. Palkintona on kuitenkin huikeita tuloksia kun kaiken saa kanavoitua oikein.

Pentusuunnitelmiakin pitäisi tehdä Guessin osalta ja ehkä myös jollekin Karmiwalle. Uroksen löytäminen on vaan jotenkin yli-vaikeeta. Tieto lisää tuskaa jne..
Totuus on, että 100% tervettä linjaa ei ole olemassakaan, ei Suomessa eikä ulkomaillakaan. Riskien minimointiahan se siis lopen on. Eräs viisas ystäväni sanoi hyvin, että pitää muistaa koirien selviytymisstrategia; ne lisääntyy tehokkaasti siksi, että vahvimmat selviytyisi. Joukkoon näin ollen mahtuu myös sairaita yksilöitä ja se kuuluu asiaan, näin tapahtuisi myös luonnon valinnassa. Niiden kanssa on vain elettävä, kukaan ei lie tahallaan jalosta sairautta.
 Mut joo, nää on ikuisuusjuttuja ja perin arkoja aiheita, sen sain tuta kun kerran  aikaisemmin kirjoitin jotain terveystutkimuksista...

Yhtäkaikki; nautin ihanista koiristani, muista harrastuksista ja koitan pitää pipon sopivan löysällä niin harrasteissa kuin jalostuksessakin. Kummassakin kun on se totuus, että yhtä ainoaa oikeaa ei ole.

Mahtavaa matkaa kohti kesää ja valoa!!

Vanha vuosi pakettiin.

2014 on pian yksi helmi lisää vuosien helminauhassa.
Vuosi on ollut hyvä kyllä, ainakin mitä koiraharrastamiseen tulee. Vaihdoin seuraa JAUsta HAUhun. Treenimatkat piteni ehkä, mut treenit on sen arvoiset kyllä!
Troy nousi Heikin kans kolmosiin ja kohta pian perässä myös Ink. Molemmat on saaneet myös ekat ykköset kolmosissa.
Wappuna Ink astutettiin upealla Double J Samsamillä ja se teki leasing-pennut Tronic-kenneliin. Kuusi kappaletta tälläkin kertaa 2n ja 4u. Kotiin jäi ruskea rakkauspapunen Pink.

Inkin ekat pennut ovat alouitelleet kisauraansa, kuka enemmän ja toiset vähemmän. Jokatapauksessa on ihanaa, että ne kaikki ovat hyvin aktiivissa kodeissa ja niiden kanssa harrastetaan. Se on ihan parasta!
Hyviä harrastuskavereita tuntuvat olevan; tuloksiakin on jo saatu aikaan.

Ink on palanut treeneihin äitiyslomalta ja muutama kisakin on käyty. Pennutus ei ole mitenkään ainakaan hidastavasti vaikuttanut siihen. Meidän suhteelle se on tehnyt pelkästään hyvää vaikka aikamoisessa symbioosissa ollaan aina elelty.

Pink on aloitellut tokon alkeita ja hömppätemppuja. Hän on opetellut oppimaan. Ihana koira se on; kaikkea mitä ikinä toivoinkin!

Tuubi kävi veteraaniluokan pokkaamassa Porvoon näytelmissä. Hän viettää ihanaa eläke-elämää naapurissamme.

Troy on jäänyt myös pois aktiivikoiran elämästä, mitä tulee kisaamiseen ja treenaamiseen. Sen sijaan se on erittäin aktiivisesti mukana mökkielämässä ja kotonakin touhottaa kuten ennenkin.

Itsellä on harrastuslistalla noussut kahvakuulailu varteeotettavaksi kilpailijaksi agilitylle. Valitettavasti toinen syö aina toisen aikaa ja toki rahaakin. Toisaalta taas hyvä fysiikka on eduksi agilityssa.

Nähtäväksi jää kuinka ehtii kaikkea ens vuonna touhuta, toivon mukaan riittävästi!

TERVEYTTÄ JA ONNELLISUUTTA KAIKILLE YSTÄVILLE, TUTTAVILLE KASVATTEILLE JA OMISTAJILLEEN!

Suurensuuri kiitos kuluneesta vuodesta!!

Pentu elämää.

Ink ja Pink ovat palanneet kotiin Pirjon luota ja pennun tutustuttaminen meidän elämäämme (ja päinvastoin!) on alkanut.
Pink on hirmu reipas ja rohkea pentu. Monenmoisia asioita on jo yhdessä nähty ja koettu. Ink on tässä tietenkin suurena apuna ja olenkin päässyt monessa asiassa kovin helpolla, luulen.
Mitään sen kummempia ei siis olla viellä tehty koulutuksen suhteen, perus juttuja vaan.

Olen kyllä nauttinut tästä pennusta jotenkin tosi paljon! Siinä missä aijemmin odotin malttamattomana koiran varttuvan, nyt toivoisin tämän pentuajan jatkuvan vielä pitkään!
Pentu on niin liikuttava tutkiessaan maailmaa ja niin hauska :).
Olen kyllä niin ihmeissäni yhäkin, että miten Ink pystyikin tekemään minulle pennun; täysin toiveideni mukaan! Mutta sellainenhan Inkeri on; se ylittää aina mun toiveet ja odotukset kaikessa. Huippu koira ja ihanin ystävä!!
Kuten Inkiä, rakastan sen pentuakin ihan hulluna. Koko perhe on sen kanssa aika pähkinöinä ja se tuo meille niin paljon naurua ja iloa. Joskus kyllä onni potkasee ja mojovasti :). Tapahtumaketjuhan lienee jo käynnistynyt silloin kun aloin haaveilla omasta narttukoirasta, viitisen vuotta sitten.

Edessä on kiireinen loppusyksy töiden osalta ja harmittaa, että se on pois meidän yhteisistä hetkistä ja retkistä koirien kanssa. Toisaalta; rahaa kuluu kahden teinitytön ja kolmen koiran kanssa ihan mukavasti, joten lienee syytä olla siitä kiireestä iloinenkin...
Inkin kanssa on palattu aksatreeneihin ja päästiin  mukaan HAUn Huippis-ryhmään! Alku on ollut oikein lupaavaa ja jatkokin vaikuttaa haastavalta ja mielenkiintoisalta! Ihan parasta!
Kisaamaan on kova hinku, niin tosi ihanalta on tuntunut agiliito mun parhaan kaverin kanssa. Ei oikein adjektiivia löydy kuvailemaan sitä onnen tunnetta kun sain sen radalle takaisin äitiyslomilta .;)

Ohessa muutamat huikeen hienot kuvat, jotka otti Taija Mäkelä.
Kiitos hälle!!

Syksyä!

Kesä olkaa olla taputeltuna taka-alalla ja mukava ja lämmin se on llutkin!
Jotkut narisivat, että oli lomalla liian kuuma kun ei mitään jaksanut, mutta mun mielestä asenne kysymys.
Kävin salilla ja juoksentelemassa koko kesän, kelistä riipumatta. Mun lomalla satoi kuitenkin veden lisäksi myös lunta, että kyllä Suomen suveen mahtuu :) .

Inkerin pennut muuttivat Tronic-Pirjon luo kaksi viikkoisina ja Ink tottakait mukana. Nyt ne ovat kuuden viikon ikäisiä piraijoja ja kyyti on kylmää!

Mahtava pentue se kyllä on, rakenteellisesti, fyysisesti tasaisia, luonteistakaan ei hypi silmille kuin narttujen suurempi dominanssi. Uusiin paikkoihin ne marssii kuolemaa halveksuen, häntä pystyssä, yksin ja yhdessä. Aivan mainioita kyllä kerrassaan!

Pink ja Ink muuttavat kotiin kunhan kaikki pennut ovat lähteneet. Mulla ei ole kiire ja mieluusti soisin, että Pink saisi painia sisarusten kanssa mahdollisimman pitkään. (paitsi, että oli niitä niin kauhee ikävä, että hain ekana :o haaahaahaaa ;> )

Kotiuduttuaan on pennun varalle suunnitelmia alkavasta toko urasta. Sieltä aloitellaan ja nähtäväksi jää minne päädytään.
Ihanaa on saada mun kainaloinen Inkeri myös kotiin! Se on hoitanut pentujaan niin hyvin, että jos oisin koira niin kyllä Inkin pentuna ois hyvä olla :)
Kuntoa aletaan sitten kohottamaan, jotta voitais alkaa tavoittelemaan ens kesän SM-kisoja. Viimeksikin kuntoutuminen kävi ripeästi, toivotaan, että nytkin.

Iloinen uutinen oli myös, että Guessin lonkat ja kyynärät kuvattiin terveeksi, eikä muitakaan vikoja löytynyt.

Voi miten ihanaa onkaan saada pentu taas taloon! Ihan parasta, että se on vielläpä Inkin ja SamSamin pentu :)