Tuubi on ollut elämäni koira ja merkittävä monella tapaa. Haaveilin sen ostaessani agilityurasta sen kanssa, mutta D/D lonkat eivät sovellu mielestäni niin fyysiseen lajiin. Niinpä tokosta tuli meidän juttu. Tuubi oli lajissa varsin lahjakas ja perfektionisti luonteella kun se hommia teki, oli tulokset hienoja. Luulen, että minulle se oli liiankin hyvä koira.
Aloitimme tokouran heti kun koira täytti 10kk ja sen kanssa etenin tottelevaisuuden kärkikahinoihin tässä maassa. Ei me mitään isoja skaboja voitettu, mutta sen kanssa oli niin upeeta mennä kehään; aina sai olla ylpeenä. Muilla koirillani en ole yltänyt vastaavaan fiilikseen.
Tuubi oli myös loistava perhekoira; se rakasti kaikkia ja kaikki rakastivat sitä. Se oli kaikessa aina mukana ja sen kanssa oli äärettömän helppoa liikkua ja olla missä vain. Ainoa kenen kanssa sille tuli ongelmia oli hänen nuorempi velipuolensa Troy. Vaikka ikäeroa oli 4v äityivät niiden välit niin huonoiksi, että lopulta 2012 Tuubi muutti ystäviemme luokse eläkekotiin, aivan lähelle meitä.
Sielä Tuubi ehti viettää neljä rakkauden täyteistä vuotta perheen suuresti rakastamana lemmikkinä.
Hautasin rakkaan ystäväni mökille lauantai aamuna 3.10. tuntien suurta kiitollisuutta siitä, että tämä upea koira osui kohdalleni. En unohda sitä koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti