"Pääsiäisruoho" on laitettu itämään ;)

Kun proget nousi tiistaina yhdeksään tuli Tampereelta tieto, että siemennys ois sitten torstai aamuna.
Ja vaikka tässä flunssa onkin päällänsä, kohti seuraava rastia lähdettiin.
Itse toimenpide oli ohi nopeasti. Ink rauhoitettiin kevyesti; sammui kuin sauna lyhty.. Se kärrättiin johkin huoneeseen ja ihan muutama hetki ja sitä tuotiin jo pois. Homma siis hoitui nopeasti ja rutiinilla. Tapio oli huippu miellyttävä lääkäri ja valoi minuun uskoa, vaikkakin päivän huono uutinen oli, että sperman liikkuvuus oli vain 40% :o(
Täytyy toivoa, että ne jotka hengissä olivat löysivät perille! Tapio sanoi lähtiessä tosi luottavaisena, että ilmoita sitten montako pentua tuli ja laita kuvia =).
Inkerille mahtaa olla yllätys, että tuollaisen totaali sammumisen jälkeen voi tulla tiineeksi, mutta kaiketi tää on aika tavallinen nuoren naisen tarina näin ihmisnäkökulmasta =D.
Tästäpä se countdown sitten lähtee kohti maaliskuun puoltaväliä!
-Jännää!!-

Pentuprojekti onkin jo pyörähtänyt käyntiin...

Niin tässä pääsi käymään, että Ink saa mahdollisuuden kokeilla äitiyttä jo kevään aikana jos kaikki menee hyvin.
Juoksu alkoi 5.1. ja siitähän asiat lähti rullaamaan. Olin ensin meinannut jättää pennutuksen loppuvuoteen, mutta koska Ink juoksee niin harvoin, on ajankohdan arvaaminen vähintäänkin haastavaa. Olin ajatellut keräillä niitä meriittejä kesällä, mutta; eihän se elämä pentuihin pääty! Voihan niitä tuloksia haalia kasaan mamma-loman jälkeenkin. Plussaa on tietty sekin, että onnistuessaan tämä homma tuottaa pentuja alkukesään luovutuksen osalta ja mikäs sen mukavampaa!!
Jokatapauksessa asiat ovat nyt siinä vaiheessa,että kahdesti on käyty progeissa. Tai itseasiassa Sepän Heini on ollut ihan korvaamattoman hyvänä" kennel-tyttönä" siskonsa Hannan kanssa; he ovat järjestäneet Inkin Mäntsälän eläinlääkäriasemalle progen ottoon aamutuimaan, jolloin minä olen ollut töissä. Ilman tuollasia ystäviä ei tulis kyllä mitään tästä hommasta.
Dewi Tweedin oljet odottovat Tampereella sulatusta ja huomenna varmasti tohtori jo osannee sanoa siemennysajankohdan kun kolmas proge on otettu. Kun aika saadaan sovittua lähdetään kohti Tamperetta!
Veikkaan loppuviikkoa, mutta saapas nähdä mitä "mestarit" sanoo.

Hirmuisen jännittävää tämä on, jos kohta t o d e l l a kallistakin lystiä. Sataset vaan vilahtelee käsien läpi kun Ink pyörähtää vastaaotolla. Ei kait tässä auta kuin pistää kädet kyynerpäitä myöten ristiin ja toivoa hyvää tulosta.
Ink on kyllä niin ihana koira, että kyllä se pentunsa ansaitsee ja toivon sen luonteen siirtyvän jälkeläisiin 100%:sti. Kaikeen tähän rulianssiin, joka on sisältänyt näitä kontrollikäyntejä ja silmäpeilauksen, se on suhtautunut täysin tyynesti. Heinin ja Hannan luo se jää mielellään ja on saanut tuhdin paketin Heinin tokokoulutusta siinä sivussa, ihan mahtavaa!!

Vuosi vaihtuu, vaihtuuko mikään muu..?

Hyvää alkanutta vuotta 2013!!
Vuosi on hyvin nuori ja jo tässä edellisen loppuessa tuli mietittyä menneitä ja tulevia.

Edellinen vuosi vaihtui tropiikin lämmössä Khao Lakissa. Sieltä alkanut vuosi on koiratouhuilun kannalta ollut Inkerin vuosi. Kisattiin aksassa ja kokonaista yhdenkerran myös tokossa ;).
Troyn kanssa en ole juurikaan kisannut. Sen kuumuminen kisapaikalla ei sovi mun luonteelle ja niinpä sen ohjaksissa onkin ollut Mäkelän Taija. Hienosti pari on kisannutkin, mutta kuumuminen aiheuttaa keskittymisen herpaantumisen ja rimat lentää :o/ .
Inkeri käyttäytyy kisapaikoilla ihan yhtä hyvin kuin missätahansa muuallakin ja on todella rauhallinen aina siihen asti kun lähtölupa tulee. Silloin kipinät lentää (usein myös rimat) ja kyyti on kylmää. Ihanneajat eivät siis varsinaisesti tule olemaan ongelma, mutta onhan niitä muuttujia muitakin...
Tähän ongelmaan, eli ohjaukseen olen koittanut saada apua sitenmiten omat resurssit riittävät. Kesällä meillä oli loistava omatoimiryhmä, jota Taija kävi koutsaamassa silloin tällöin. Inkeri vaan alkoi lipeemään lapasesa yhä pahemmin. Kuopiossa agirodussa se oli aivan reikäpää, ei kontrollia ja siitä suivaantuneena sain puristettua sen ainoan kontrolloidun nollan HAU openissa.
Kaikenmoista kurssia ja ryhmää ois toki ollut syksylläkin tarjolla. Pyrin oman seuran SM-ryhmään, mutta jo etukäteen oli selvää ettei sinne yhdellä nollalla ole asiaa. Ulkopuolisten koulutusten hinnat on karanneet mun käsistä ihan tyystin. Eräässäkin, ehkä yhdessä niistä kalleimmista koulutuksista, jonne ajomatkaakin oli, kuuntelin kouluttajan monologia kun hän pohti "tulinko palkanneeksi koiraani siitä vai tästä". Jokainen minuutti maksoi reilut 2€...Kallista pohdintaa sanoisin...Mutta joo, kysyntä luo tarjonnan ja minä, pienituloisena ihmisenä olen siitä kelkasta ulkona kuin lumiukko.
Kun ei SM ryhmän ovet auenneet oli keksittävä jotain muuta opastusta. Sitä löytyikin AgilityAkatemiasta ja pääsin Oreniuksen Juhan koulutukseen. Sinnepä olen ajellut kerta viikkoon ja olen ollut tosi tyytyväinen. Hinta/laatusuhde on kohdillaan. Näin varmasti jatketaankin Inkerin kanssa kevät kausi.

Agilityn "hiekkalaatikko" on Suomessa vain kovin pieni. Onneksi laatikolla lapioitaan heittelevät itseäni paljon suuremmat tekijät. Laatikko on käynnyt pieneksi ja sora lentää.. Millään muotoa ne ei mielestäni minua koske, nämä " huippujen " välienselvittelyt, mutta alkaahan tämä olla sellasta naurettavaa leiriytymistä sinne ja tänne. Minä olen kuitenkin vain harrastuksestani nauttiva tätiliitäjä ja teen ratkaisut lähinnä sen mukaan mihin minulla on mahiksia ja varaa.

Tokosta koitan taas kevään tullen innostua.Tokon etu on aina se, että sitä voi harrastaa menemättä kotia kauemmas. Innostus vain puuttuu ;).
 Aika, joka ennen meni lasten kuskaamiseen heidän harrastuksiinsa, on vaihtunut omiin kuntoilutreeneihin. Kahvakuula ja kuntosali vievät aikaa useampana iltana viikossa. Yritän kuitenkin käydä myös itekseni hallilla koirien kanssa edes kerran viikossa. Olen vaan tosi surkea yksin treenaaja. En saa oikein mitään järkevää aikaiseksi. Se toki sitten näkyy tuloksissakin. Jos sitten panostais kaiken ajan aksaan ja jättäis kuntoilun, ei jaksais töissä, ei missään. Ei pysyis perässä sitäkään vähää. Hirveä ajan ( ja rahan!)puutteen dilemma :(

Inkerin tulevan vuoden suunnitelmissa on tosiaan ekat pennutkin. Siinä missä tuontiuros viime keväänä oli riski on sitä tämäkin. Mutta kaiketi joskus osuu jokin auringon säde tähänkin risukasaan. Tässä kohtaa ei voi kuin toivoa! Ihan lottoamistahan tämä kaikki on.
Tulevalta vuodelta toivon paljon uutta oppia, uusia tuttavuuksia ja paljon hyviäkin hetkiä.
-Ja jos nyt jokin tänävuonna vaihtuu, niin ehkä ohjaaja Inkerin ohjaimissa agilitykisoissa ;o)

Onnea ja menestystä kaikkille vuoteen 2013!

Sitä mä vaan ajattelin tulla sanomaan, että vähintäänkin mielenkiintoista on, että minkä näköisiä mahtaa olla pariskunnan yhteiset jälkeläiset.... ;o)
Ja juu, ei kannata innostua näytelmiin menemisestä. Kauneushan on katsojan silmässä usein, mutta voin vakuuttaa, että ei taida olla ulkomuototuomarin silmässä ;D
Ei mul sit muuta. Moe!

Pentusuunnitelmia...

Inkerin ensimmäinen pentue tulee ajankohtaiseksi ensi syksynä. Mun kristallipallo.com kertoo, että juoksu tulisi elokuussa, jotenka siitä se sitten lähtee :)

Sulho Inkille oli vaikea ja helppo valita. Koskapa Birkin toinen kives jäi jonnekin matkan varrelle, ei sitä voi käyttää :(.  Ja onhan se viellä hirmu nuorikin. Birk edustaa kuitenkin sukuja jotka halusin jonkinlaiseksi peruskiveksi kasvatukselleni.
Löysin toisen uroksen, nuori sekin ja kovin lupaava. Tämänkin uroksen taustalta löytyvät ne samat suvut, joista pidän Inkissä ja Birkissä. Tämäkin uros jää odottamaan elämänkokemuksia ym mutta varmaankin tulee olemaan Inkerin sulho tulevaisuudessa.

Kävi niin hassusti, että Birkin omistaja Ninka oli jo ennenkuin hänellä oli mitään tietoa Birkistä, ostanut Birkin isän pakastespermaa. Tämä piti alkuperäissuunnitelman mukaan käyttää hänen narttuunsa tänä syksynä.
Kaikki ei kuitenkaan mene aina kuin elokuvissa ja niin kävi, että minulle tarjottiin tuota pakastetta ostettavaksi.
Tämä pitkä alustus johtaa siis uutiseen joka kertoo, että Inkin ensimmäisen pentueyrityksen isänä tulee olemaan Int Sup CH Dewi Tweed !!
Olen ihan äärettömän onnellinen asiasta ja toivon, että kaikki menee hyvin sitten kun siemennyksen aika tulee :) Dewi Tweed on siis täysverinen työkoira. Haen Inkerin jälkeläisiin tästä yhdistelmästä hyvää luonnetta, jota Dewi on tiettävästi hyvin periyttänyt, sekä tietenkin moottoria kaikkeen touhuun. Näyttelykehiin ei varmaankaan ole asiaa näillä jälkeläisillä.

Kaikkea tätä odotellessa pyrkimyksemme on Inkin kanssa kasata muutama tulos agilitysta (vaikkakin siinä pärjäämättömyys kertoo enemmän kirjoittajan jalostusominaisuuksista!) ja tokosta.
Ja haaveksitaan Dewista :)

Pohjalta on tukevampaa ponnistaa...

Agility ja toko eivät ole kovin runsainmitoin mahtuneet kalenteriin tänä kesänä. Syynä kesämökin saunaremontti; siihen menee kaikki aika ja raha.

Kuitenkin hiukan on seikkailtu Inkin kanssa. Kesäkuun alussa tokon SM karkeloissa Kuopiossa, joissa keskityin lähinnä iloitsemaan muiden onnistumisesta ;). Olin tosi laiskalla treenaamisella liikkeellä, eikä odotukset olleet järin korkealla. Ykköstulos kuitenkin ja ohjaajan piikkiin meni muutamakin piste menetys.
Inkerin super-taitava, huippuunsa treenattu veli Wii sen sijaan korjas koko potin alokasluokassa täysin pistein! Ei ollu iloitku kaukana, ei.


Tie vei uudemman kerran Kuopioon kesäkuun lopulla, nyt agirotu ohjelmassa vuosien tauon jälkeen.

Saatiin kunnia osallistua rotuviestiin huipparijoukkueessa, ohjelmassa myös muutama virallinen startti.
Lauantain päivä kisa meni jotenkuten parhaiten. Jarmo Jämsän vauhdikas rata, jolta kuitenkin kielto renkaalta ja yks rima :o/
Siihen tulokset sitten loppuivatkin. Iltaradasta vastasi Salme Mujunen.
Perinteinen Mac Donalds-rata, lopussa muutama kiemura. Ink tosin lähti jo ekalta esteeltä mun selän takaa keskelle kenttää A:n päälle ?!?
 Joukkueviesti olikin sitten kaikista nöyryytyksistä suurin. Meille siunaantui ankkuri osuus, eli lähdössä katsottiin kaikkien muiden suorituksia ja taisimme molemmat niistä innostua. Tosin Inkerin innostus sai ihan infernaaliset mitat; Lentävä lähtö oli nimensä mukainen! Mä jäin tyhmänä kääntämään koiraa kakkos esteelle, koira oli jo tehnyt arviolta viisi muuta estettä ja jatkoi tolkutonta tykitystään ihan itekseen :-0
Aikani kalastelin sitä ja viimein sain raivelista kiinni. Sähisin Inkille muutaman terävähkön kirosanan ja kaksi seuraavaa estettä mentiikin ohjauksen mukaan. Sitten se kaahotus taas jatkui ja voih, aih...
Leikkiähän se on joo, mutta oisin voinut kaivautua kymmenen metriä maan alle silkasta häpeästä! Joukkuekuva olisi ehdottomasti pitänyt ottaa ennen tätä kauheutta; en oikein osannut peittää tunteitani kun piti poseerata...Kuva puhuu puolestaan ;o))
Joukkue oli kuitenkin mitä ihanin; naurua ja iloa!! (mikä ei just tässä minusta näy...)

Kotimatka menikin sitten mietiskellessä syntyjä syviä. Melkoisen kepakon sellainen touhu mielensä pahoittajan otsaan kasvatti. Olin ennen Kuopioon lähtöä ilmonnut Inkerin HAU openin iltakisoihin heti maanantaina. Puhelu Mäkelän Taijan kanssa kuitenkin auttoi kirkastamaan omaa asenetta ja osaa tässä leikissä. Lähdin siis Purinalle ainoana tavoitteena pitää koira hanskassa ja keskittyä itse.
Näin kuulkaa tapahtui ja Esa Muotkan radalta asenne tuotti vitosen ja Anne Saviojan radalta (likempänä puoltayötä...) tempastiin virheetön rata ja aikas hyvä vaikka ite sanonkin ;D

Our first clean run in A1 :)) (second course)

Tämä asenne pitää säilyttää; jos se katoaa saan sen takaisin viivähtämällä nanosekunnin Kuopion joukkueradan fiiliksissä ;))

Birk kävi kylässä

Nuorimies Birk piipahti perheineen yökylässä ja kylläpä oli ihana nähdä!

Birk ei ole välttämättä missään ihanimmassa kasvun vaiheessa, eikä siis kovin kuvauksellinen ;). Mutta kuviahan pitää räpsiä ja paljon, silloin kun on tilaisuus!
Birk on edelleen oikein mukava, sosiaalinen ja hyväntuulinen koiran alku. Sillä on edelleen kaikki murot kulhossa, mikä on oikein mukava asia :D

                          Birk istuu...

Birk makaa...

Birk seisoo...

Birk takaa :D

Inkillä on kiva luu!

"Vain nopeat elävät"- sanoo Birk. "Talk to the paw"- puolestaan tuumaa Ink.

Nams, mums!

Ketjutuijotus.

Pihamaan kuninkaalliset :)