Melkein paistoi taas, siis melkein...

Kaksi starttia Hyvinkäällä lauantaina omissa JAUn kisoissa.
On se metkaa miten muka jänskättää enemmän kun on tuttuja paikalla. Tähän "näyttämiseen" lienee tyrehtyi eka rata, jännitti ihan liikaa. Ohjaus näytti kuitenkin paremmalta kuin tuntui, tiedä sitten mitä Troy tuumas ;o). Kielto ja pituuden palikka kumoon eli kymppi.

Toka rata oli siis myös Saviojan Annen (kuten ekakin) ja tosi kiva rata, kumpikaan ei ollu mikään kaahotus rata ja ihan sai miettiä ohjaustakin.
Fiilis oli tosi keskittynyt kun tokaan lähdin ja suoritus oli kristallin kirkkaana mielessäni. Suunnitelman mukaan edettiin ja radalla tuli ihan himmeen hyvä olo siitä hienosta yhteydestä mikä mulla oli koiraan! Ihan paras tunne ikinä ja nautin siitä tunteesta vielkin :D .
Seurakaverit jännitti radan reunalla hipihiljaa ja kun Troy hyppäs vikan esteen kaikki hulluna tuuletti, minä mukaan lukien. Se vika rima vaan sit tuli alas... :( No, siitä taas jotain opin tai muistin jotain mitä Niinu esim. on mulle joskus toitottanut;" Ohjaa vika este niin kuin rata jatkuis vielä parin esteen verran." Tottahan se näin pitäis tehä, vaan en jaksa surra tuota kun fiilis oli niin mahtava; hyvästä suorituksesta ja kavereiden kannustuksesta! Kiitos ihanat!

Ihan paras laji ja super-koira <3 !!
Penttiset olivat niin ihunia, että kuvasivat meidän molemmat liidot, suur-kiitos siitä!

Videon alussa on pikkusen nopeutuksen tuntua... Ei me ihan niin vilkkaasti liikuta :D

Paistaa se risukasaankin...

Kirkkonummella pari agistarttia tänään Troyn kanssa.
Anne Viitasen radat; molemmat sujuvia, mukavia, ei mitään kaahotusratoja.
Eka rata meni ihan joka kohdaltaan aivan kuten olin suunnitellut ja koska irtoamispaikkoja oli paljon, lähettelin Troyta aikas paljon, silloin se on parhaimmillaan kun saa työrauhan ;).
Maaliin tultiin reilulla miinusajalla ja virheettömällä radalla: VOITTO!! Ja se ensimmäinen LUVA tulos :))
Toisella radalla varmistelin liikaa eli häiritsin ja kielto ja rima siitä mulle :( Aika ois riittänyt koko luokan kaatamiseen toistamiseen. Hieno fiilis kuitenkin, kun nyt homma sujuu myös sisätiloissa.

Inkeri oli tutustumassa paikkaan ja oli taas oma tyyni itsensä, sitä ei juuri mikään hätkäytyä. Uteliaana se vaan kaikkea kattelee <3, ihana pentunen!

Talvi tulee, samoin toko :)

Onneksi on kavereita jotka jaksaa patistella mua liikkeelle saamattomuuden suosta, mitä tokoon tulee...
Saija oli varannut tutuksi tulleen perjantain vuoron Kumpparin maneesilta ja kyllä, minä jätin kuin jätinkin zumba tunnin väliin ja menin tokottamaan! Paikalla oli myös Nilla ja Mia.

Troy pääsi ensin ja jestas, se oli yhtä leveää virnistystä kun tajus missä ollaan ja mitä tehdään :D Miten joku koira voikii saada kicksit ja tollaset super-kicksit tokosta :-o.
Paikalla olot ryhmässä meni tosi upeesti.
Seuraamista otin vain hiukan. Painoi ihan sikana, mut sen lie ymmärtää... Polven nostelu auttoi ja seuraaminen muuttui mallikkaaksi. Luoksetuloa kolme suorana ja yksi stopeilla. Kaikki toooosi hyviä :)). Ruutu me muistettiin myös hyvin, tottakai -> lemppari.
Ruudun suuntaan tehty ohjattukin toimi, vaik hetken Troy meinas paluumatkalla viedä kalikkaa ruutuun ;o).
Kaket toimi ilman mitään jumeja ja aikalailla liikkumatta. Ei siis jäännyt montaakaan liikettä kokeilematta, mutta voi todeta, että kyllä pakka on vielä tallessa :))

Inkeri pääsi myös ihmettelemään maneesimaailmaa. Vaikka toisia koiria mennä viiletti sinne ja tänne, se keskittyi tosi hyvin. Tehtiin luoksetuloja eri matkoilla ja välillä suoraan sivulle ja välillä palkka vauhdista. Kivaa sillä oli. Seuraamista ei olla juurikaan harjoiteltu, joten sitä ihan hiukan naksulla ja nopeasti se sitä alkoikin tarjoamaan.
Tutustuimme myös ruutuun ;o). Hieno pikku-akka se on, aivan ihana!
Jospas se toko kärpänen tästä heräilis, ainakin tuli hyvä mieli kun Troy oli niin iloinen ja nyt Inkerikin nukkuu ihan tajuttomana "rankan" treenin jälkeen ;-).

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...

...Se nolla nimittäin... :-(
Syys-skabat tänään ja kaksi agirataa; molemissa rima alas, mun kädestä näköjään. Voih, miten herkästi se rankasee :o/
Mutta hieno koira, en osaa muuta sanoa!! <3

Syksy taitaa tulla...

Niin se vaan on, että kesä on mennyt :(

Kesä meni pentuun tutustuessa. Inkeri ei edelleenkään osaa juuri mitään, nimensä ja luoksetulon se onneksi hallitsee. Kuulumme myös JAUn eskariryhmään, jossa opetellaan muutamia esteitä, ohjauksia ja palkkaamista. Ink onkin jo oppinut, että kentällä on aina ihan super-lystiä ja putkeen se osaa hakeutua jo kymmenien metrien päästä! :-O Mitä kaikkea se osaiskaan jos joku opettais..?
Jaa, osaahan se toki nyhtää istutuksia irti, ruukusta ja maasta, kaivaa kammottavan kokoisia monttuja pihanurmikkoon ja silputa lyijykyniä sarjatuotantona ;o).

Troyn kanssa on jatkettu aksaa. Muutamat kisatkin; viime viikonloppuna KATin kolme starttia. Huippu hyviä ratoja, olin tosi tyytyväinen koiraan, omaan ohjaamiseen, mutta pienestä on kiinni: kolme hyllyä. Se on tietty aina niin ikävää, että ne on samanarvoisia, oli ne sitten omasta mielestä kuinka hyviä tahansa :o(. Lauantaina syys-skaboihin suhaamaan, kahden startin verran. Toivon mukaan pysyisi nyt pakka kasassa paremmin....

Tokosta pitäis intoutua, Inkin vuoksi ja varmaan hiukka Troynkin. On se vaan nyt tiukassa...Kun ei ole treeni kaveria, niin ei juuri huvita. Pientä toivetta seurasta ois luvassa tässä syksyn mittaan, joten elätellään toiveita tokohirvikärpäsen puremasta ;o)

Lampaat.

Ink tapasi lomani lopuksi Lukumiehen lampolan lampaat. Aloitus olikin tosi fiksu ja filmaattinen :o/... Jäin Inkerin kanssa ihailemaan kun tilan duunari wk Nia haki uuhi katraan (n.200 eläintä) luoksemme. Jalkoihin siinä meinattiin jäädä ja arvatenkin Inkeriä hirvitti moinen lauma, joka hänen näkökulmastaa näytti enemmänkin biisoni laumalta! :-o
Aidan takaa eläimiä oli helpompi tarkkailla ja Ink rohkaistuikin paljon. Ainakaan mikään suuri kammo ei jäännyt. Pässi laitumella se kirmaili Nian perässä ja hyppäsi jokeen uimaankin uuden idolinsa johdattamana!
Isot jalostuspässit saivat emännän veren seisahtumaan, kun tulivat kaikki kolme kerralla tekemään tuttavuutta! Pelko oli turhaa, vimosen päälle herrasmiehiä olivat nämä jätit ;)
Kenties seuraava kerta täytyy miettiä ja suunnitella hieman paremmin...

Tapahtuma imi pienestä koirasta ihan kaikki mehut, kuten kuvasta näkyy ;-))

Elokuu

Niin se vaan hyrähti käyntiin kesän viimonen kuukausi :(. Onneksi lomaa on viellä jäljellä.
Lomani neljästä viikonlopusta, kolme menee rotuyhdistyksen touhuissa, enemmän tai vähemmän. Viime viikonloppuna oli yhdistyksen rotumestaruus koe Tuomarinkartanon vinttariradalla.
Sielläpä sitten koko armainen päivä ja kaikki kolme koiraa mukana. Häkkiä en ottanut mukaan, joten koirat oli narun päässä koko päivän. Ink kuului myös näihin onnettomiin ja se oli tajuttoman hienosti koko ajan!! Ei juuri protestointia, se makoili ja ihmetteli ja toki nukkuikin. Jos siis Inkistä ei tule muuta, niin ainakin ihan pro-odottelija :D Se ei ole koskaan ollut mun parhaita puolia ;)

Tokon jälkeen oli Heelwork to music-kurssi, tanskalais-ammattilaisen johdolla. Olipa hauska ja vaikea laji! Mulle on niin vaikeita nämä liiku -> koira tuonne, liiku-> koira tänne...Liikaa liikkuvia osia :o/. No, seura ei ainakaan ollut huonoa! Pari harjoittelussa saatiin pariksemme Sini Eriksson ja Sonic!! :-O Hyvä oli siis kaveri vierellä ;). Ohessa kuvia.

Kuvat; Sanna Hyytiäinen