SM tokot

Perjantaina lähdettiin Inkin ja Stellan kanssa kohti Imatraa, tokon SM kisoihin. Matkaseuraksi saatiin Soili ja Rilla, kiitos seurasta, oli kivaa! :))
Stella oli ilmoitettu rotuyhdistyksen joukkueeseen avoimeen, kun alempien luokkien koiria ei vaan ilmoittautunut. Kokemus se oli tämäkin; kisata vieraalla koiralla vain pari kertaa treenattuani sillä. Stella tiettykin osaa kaiken, mutta jokainen kouluttaa koiransa omalla tavallaan ja se tuo kyllä haastetta, kun vieras astuu ohjaksiin. Saatiin joitain hyviä numeroita, joitain ei niin hyvä ja pari nopeeta nollaa ;).
Parasta reissussa oli kuitenkin nähdä miten mukava ja cool koira Stella on tuollaisissa olosuhteissa. Se ei ottanut stressiä yhtikäs mistään ja keskittyi minuun aina 100% kun piti. Se nautiskeli myös "seurapiireistä" ja käyttäytyi niissäkin täysin moitteettomasti. Ink oli myös mukana meiningeissä ja siitä oli hienoa nähdä kaikenmoisia koiria. Se tapasi sisaruksistaan Wiin ja Pixien ja pari muutakin pentua, joten leikkiä riitti :). Ink oli tosi reipas ja äitinsä tapaan käyttäytyi tosi hienosti.
Taso oli SM kisoissa tänä vuonna tosi kova. Finaaliin vaadittiin 280,5p!!! Aikalailla siitä kehkeyti kuitenkin "jäsentenvälinen" ottelu, onneksi muutama maustekin oli seassa ;o)

Onnea kovasti kaikille menestyneille ja tuloksiinsa tyytyväisille!

Toipumista

Hyvin Inkeri toipuu vammastaan. Pian ei enää edes tiedä sen koskaan ontuneenkaan. On nuo pentuset ihmeellisiä tuossa parantumisessa.
Loma alkoi minulla vihdoin eilen ja samassa suunnilleen loppui myös helteet :o/ .No, loma on loma vaikka keli ois millainen.

Naksun sisään ajoa on Inkerin kanssa aloitettu. Sen tiimoilta täytynee keksiä kaikkea hyödyllistä opetettavaa. Katsekontakti ja odottaminen on toistaiseksi asiat joita ollaan harjoiteltu.
Sisäsiistiksi se oppi viikossa, osaa hienosti pyytää vinkumalla ulos jos ovet on kiinni. Ihan ennätys nopea tapaus tässä suhteessa.
Ensi maanantaina kontrolli kuvaukseen kintun kanssa ja rokotuksiin.

Saikkua :(

Ei nyt näytä onnettomuudet kaihtavan pikku-Inkeriä.
Viime perjantaina Tuubi tikkas Inkiä sillä seurauksella, että oikea etunen meni alta. Sitä sitten Keravalle Kauriiseen kuvaamaan. Hiusmurtuma jalasta löytyi ja sitä nyt parannellaan. Hoito-ohjeena viikko häkkiä ja viikko remmiliikuntaa.
10 viikon ikäisen penikan pitäminen häkissä on aikalailla mission impossible. Särkylääkettä en ole antanut lainkaan ja onnettomuuspäivää lukuunottamatta se ei ole valittanut kipua. Jos se vaan pääsee menemään on vauhti ihan hurjaa, kolmellakin pääsee lujaa ;o). Huoh, en tiijä mitä jalasta mahtaa tulla, mutta köpsähän tuosta tulee jos se on 24/7 häkissä :o/ . Uusinta kuvaus parinviikon kuluttua, sitten se nähdään.

Viikonloppuna Ink oli minun ja Troipan mukana Mikkelissä, helteisissä agikisoissa. Ohjelmassa oli 2 starttia molempina päivinä. Lauantain radat mentiin lujaa ja meni ihan takaa-ajoksi, joten rimoja ripsi tulemaan alas ;o(. Sunnuntai sujui jo siistimmin ja vaikka jotain pientä kuprua olikin, olin tosi tyytyväinen; nyt tuntui ohjaaminen hyvältä ja sitä myöten menokin oli mallikasta :o))
Enemmän pitäis vaan treenailla noita suoraviivasia ykkösen tykityksiä ja opiteltava elämään sen vauhdin kanssa, mikä niissä tulee.
Ink seuraili kisatapahtumia häkistä.

Pentueloa.

Kyllä ihmisellä vois olla paljon useammin koiranpentu kasvamassa! Voi sitä iloa, mitä se elämään tuo; hymyilemme ja nauramme niin paljon enemmän tuon pienen piraijan ansiosta.

Ink ei ole treenaillut vielä yhtikäs mitään muuta kuin elämää. Ollaan käyty paljon paikoissa, kaupungissa, maalla, veneellä, autossa ja niin; kolarissakin :( Ei kuitenkaan tapahtunut mitään sen pahempaa, peltiä vain ruttaantui. Vaikka kyseessä olikin peräänajo ei Inkille jäännyt minkäänmoista kammoa asiasta.
Se on kaikenkaikkiaan aivan hurmaava villikko! Rohkea, sopivasti itsenäinen, erittäin ihmisiin sitoutunut penneli. Se leikkii hyvin niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Se on oppinut oman nimensä ja luoksetulo on aina vauhdikas ja täynnä riemua :)).
On se ihana neiti ja olemme kaikki siitä todella onnellisia (kaikki ei kuitenkaan taida tarkoittaa Tuubia ja Troyta..;-) ).

INK on täällä!

Ihana, pitkän odotuksen tulos on täällä! Hän on 8vko vanha Tronic Pepperina alias Ink.
Liki vuosi tässä odottelussa meni, sitä edelsi tietty melkoinen etsiminen. Joskus on mukavaa, että ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan onni löytyikin ihan likeltä. Pirjon ja meidän maantieteellinen välimatka on alle 20km, joten menneinä kuukausina tätä väliä on tullut ajettua.

Ink on tullut valituksi hienon sukunsa vuoksi. Emä on Pirjon ihana Stella ja isä on Puolaan jenkeistä tuotu upea Rising Sun Dark Raider. Se on peräisin yhdistelmästä jossa on käytetty vanhoja amerikkalaisia työkoira sukuja ja maahan tuotua skotlantilaista Astra linjaa. Ja nämä amerikkalaiset koirat ovat töissä karjatiloilla, joten odotukset luonteen puolesta lienevät sen mukaiset... No, aika näyttää miten käy :)
Ohessa sukutaulu, kuvineen:

Rising Sun DARK RAIDER HD A ED 0-0 OCD free CEA/CL/TNS DNA NORMAL EYES CEA/PRA/CAT/gonioscopy FREE	Indian Oak RAYZOR HD OFA EXCELLENT CEA DNA CARRIER	Llh BEAU ABC 269724
		Indian Oak ANNIE ABC 236744
	Rising Sun SPIN ISDS 283826 HD OFA GOOD CEA DNA NORMAL	Astra TWEED ISDS 231276 CEA DNA NORMAL HD UK 4-4
		Rising Sun LUCKY PENNY CEA DNA NORMAL HD OFA GOOD
A3 BH TK1 Tronic STELLA POLARIS HD A/A ED 0-0 CEA/CL/TNS DNA NORMAL	Fin Ob Ch APACHE Van De Vrundenhoeve ISDS 255731 HD B	Leon's IRISH ISDS 234071 HD A
		Irish Jess ISDS
	Fin Sh Ch Int Ch Festivo QUINCINA HD A/B	Dan Ch Beagold Righteous HD UK 5-5
		Fin Sh Ch Fin Ob Ch Festivo NICOLE DANA HD B/B

Mikä tästä neidistä sitten isona tulee?
Jaaha..... ;o)

Ou noooou!

Muutamat agilityt taasen takana ja hieman (liikaa) kaikkea muutakin.

Torstaina oli Niinun treenit Ristinummella ja rata oli oikein mukava ja haastava.
Me ei Troipan kans meinattu päästä alkua pidemmälle vaan jysähdettiin hinkkaamaan alun leikkausta, jota en millään meinannut saada onnaamaan.
No, loppurata oli aikamoista epäonnea niin ikään, enkä saannut itseäni ryhdistäytymään vaikka tiedostin oman "vetelyyteni"... Ihan kamalaa, kun ei vaan, niin ei :o( Ja Troippanen painoi duunia ja akka senkun löysäili. Ilmeisesti näinkin voi käydä...Käskyt ei vaan mee aivoista lihaksiin/jäseniin...?

Lauantaina oltiin Troyn kanssa tutustumassa dog-frisbeen saloihin Kirkkonummella Tsekki-open johdolla. T o d e l l a mielenkiintoinen ja vauhdikas laji, jossa Troy oli ihan luonnonlahjakkuus! No, kaikki jotka on nähneet mun heittävän ihan mitä vaan, voivat kuvitella, että minua tämä luonnonlahjakkuus ei juurikaan koskenut ;o). Lätty lensi minne sattui ja miten sattui. Ohjeita oikein heittämiseen saatiin ja heittoharjoittelu kattaakin lajista 80% !
Troy oli aikalailla tasaraha iltapäivän heittotreenien jälkeen, rankkaa hommaa!

Sunnutai-aamuna JAUn kisat Järvenpäässä ja 2 x Kari Jalosen aksarata.
Radat oli yllättävän haastavia verraten siihen mihin oon tottunut; hankalia kulmia ja vientejä. Yhtäkaikki, en pitänyt ratoja meille mitenkään vaikeina. Sellasia niistä kuitekii tuli :o/.
Hyllyt molemmilta radoilta. Toka oli kyllä ihan pyllystä, Troy bongas pujottelun jostain kaukaa ja jätti mut ohjailemaan jotain mielikuvituskoiraa ja meni intopiukeena pujottelemaan!!
Harmitti ihan eniten paljon ja kauhiasti! En saannut otetta radasta, itsestäni, en koirasta. Ihme mahalasku, kun pitkään on mennyt niin hyvin. Nyt tars jotenkii saada ajatukset paremmiksi ja itseluottamus takaisin huomisiin iltakisoihin.
Sen jälkeen taidetaan ottaa isompi projekti epiksiä ja frisbeen heittotreenejä perheen kanssa ;0).

Aksa startteja.

Kisavideo hyllyradasta; http://www.youtube.com/watch?v=7rddg95u_Lw


Vaihteeksi agility kisaa!
Aamulla varhain lähdettiin Troyn kanssa kohti Lohjaa.
Eka radan rataan tutustuminen oli yhdeksältä. Oli muutama aste pakkasta ihan aamulla ja kevään ekat ulkokisat.
Rata oli kaima-naisen rakennelma ja oikein mukavan oloinen. Ei mitään paahtosuoraa, vaan vähän tekniikkaakin piti hallita. Muutama kohta radassa tuntui jo tutustuessa vaikealta ehtiä, mutta yrittää pitää.
Troy kävi aika kuumana kisapaikalla, mutta pystyi kuitenkin keskittymään (tosin se "lauloi" hieman kun jätin sen lähtöön). Rataa taitettiin todella kovaa vauhtia ja mokoma lähti kontakteilta ilman lupaa :o/. Toiseen tiukaan paikkaan radalla kerkesin eteen, toiseen en. Tuloksena nopea vitonen (rima).
Hypäri aiheutti suurempaa pohdintaa alun vuoksi; kaksi hyppyä ja 90 asteen kääntö mutkaputken kauempaan päähän ja suoraan edessä neloshyppy. Mietin tätä kohtaa lähes koko tutustumisen, rata oli muuten aika helppo. Tai se on helppo irtoavalla koiralla kuten Troy; ei tarvitse saattajaa joka hypylle ;). Lopussa oli suora putki joka antoi suoraan ansa hypylle; koitui monen kohtaloksi :(. Sain kuitenkin päätettyä miten alun vien ja tein juuri niinkuin suunnittelin. Ja kas kummaa, sehän toimi kuin unelma! Jäin tätä ihmettä ihastelemaan ehkä nanosekunniksi => blokkasin putkesta tulevan Troyn näkyvyyden neloshypylle ja niin se kerkes työntää nenänsä pujottelun ekaan väliin! :( . Jatkoin kuitenkin täpöillä radan loppuun ja jestas kuin se meni upeesti! Siitä suorasta putkestakin selvittiin helposti :).

Jäähdyttelylenkillä käveltiin järven rantaa pitkin ja kun löytyi pieni sula lampi sai Troy heittää talviturkin. Voi sitä riemua ja melskettä! Miten iloinen se olikaan saadessaan jahdata roiskeita pitkän talven jälkeen =o)