Joulu ei kuulu suosikkeihini ja yleensä nostan kaulukset pystyyn ja hiivin sen läpi vähin äänin.
Tänä vuonna on kuitenkin odotettavissa syntymän ihmeitä!
Ryhdyimme Suontaustan Katjan kanssa pentuprojektiin hänen omistamansa nartun Keijon (Erica) kanssa. Tykästyttiin molemmat neljä vuotta sitten perusrata tilaisuuteen tulleeseen urokseen, Karjapaimenen Merriin. Päivä oli sateinen ja sänkipelto savinen ja ikävä lampaiden kulkea. Pälsejä ne taisivat ollakin ja jäivät kyllä seisomaan jos koiralla yhtään puntti tutisi. Monilla kaatui rata puruun, kun koirat koittivat saada lampaita liikkumaan sateessa ja savessa.
Merri tuli paikalle kokemattoman ohjaajansa kanssa ja sen karisma ja voima riitti oikein hyvin saamaan lampaat liikkeelle ilman sen kummempia temppuja. Lauma kulki rauhallisesti koko radan. Häkillä ne tais sitten karata tai jotain, mutta kyllä oli vakuuttavaa hommaa siihen asti!
Merrin sisko Mimmi on tuttu näky paimennuskisojen varikolla luotettuna duunarina ja toki myös kisaajana! Pirjo Vanhalalla on Mimmi lypsytilallaan töissä ja myös näiden sisarusten emä Kimma. Samanlaista luonnehdintaa olen saanut kuulla Kimmasta, mitä tulee työntekoon kuin mitä olen nähnyt Merrissä ja Mimmissä. Koirat ovat myös hyvin sosiaalisia ja ystävällisiä, toki tarvitsevat jämäkän ohjaajan, mutta näinhän on asia monenkin koiran kohdalla.
Merrin isä on Leena Jussilan luotettu kisakoira Killiebrae Spot. Sen kanssa Leena nousi maamme kärkinimien joukkoon paimennuksessa voittaen SM kisat ja edustaen maajoukkueessa monissa kisoissa maailmalla! Erinomainen työ-ja kisakoira siis sekin.
Keijo on tullut Katjalle aikuisena ja koulutettuna Briteistä Anni Ritakalliolta. Keijolla on valtava miellyttämisen halu ja vaikka se on herkkä tyttö, menee halu onnistua tehtävissä yli herkkyyden aiheuttaman epäröinnin. Näin on syntynyt varsin hyvä työsuhde Katja ja Keijon välille ja se selviää tehtävästä kuin tehtävästä Katjan lammastilalla.
Keijolla on puolentoista vuoden ikäinen pentue ja neljästä pennusta kolme paimentaa. Pennut ovat olleet erittäin helppoja koiria arjessa ja sopeutuvaisia monenlaisiin olosuhteisiin. Pentueen merle narttu Taavi oli minulla kasvamassa vuoden verran ja oli kyllä valtavan vaivaton ja vaatimaton koira. Kaikinpuolin mukava kaveri!
Terveysriskeistä on OC, EPI ja kaikki muutkin mahdollisia. Rodussa nyt eniten esiintyy juurikin tuota irtopala vaivaa(OC) ja mysteeri on yhä miten se periytyy. Kummallakaan vanhemmista näitä tai muitakaan vaivoja ei ole ollut, eikä liioin isovanhemmilla. Sen sijaan jos katsoo sukulaisia niin toki sieltä OC löytöjä löytää ja joidenkin polvien päässä oli epilepsia tapauskin. Nämä nyt ovat kuitenkin riskejä joita joutuu ottamaan aina kun pennun ostaa, tuskin kukaan voi luvata tervettä tulevaisuutta kun siihen vaikuttaa niin moni muukin asia. Pennulle suosittelen ehdottomasti vakuuutusta ainakin ensimmäiseksi elinvuodeksi.
Näillä spekseillä siis odotellaan pentuja! Ultrassa näkyi ainakin kolme, eli sen verran tai enemmän. Synnytys varmaan sitten ihan joulun pyhinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti