Joulun odotusta.

Tai en tiijä odotanko sitä joulua nyt niin kovasti...Ihan väsy ja poikki olen, kun aattoa kohden työt vaan kiivastuu ja on ihan hullun kiire. Joulu ajoittuu tänä vuonna ikävästi viikonloppuun ja kun olen aaton töissä, joten ei ole vapaata normaalia viikkovapaita enempää :o/ .

No, koira asioistahan tänne on tapana kirjoitella. Niitä siis.

Tämä vuosi kuluin sanalla sanoen Inkerin ja agilityn huumassa ;).
Troyn kanssa otettiin parit tokokokeet alkuvuodesta ja niin on tarkoitus tulevanakin kevät talvena tehdä. Jos sais niitä EVL ykkösiä sen minimin kasaan... Ne kaksi koetta jotka käytiin, oli ihan kelpo suorituksia; kasista kymppiin pisteitä, mutta sitten joku nolla... Ekassa se oli ohjattu ja pisteet jäi 6 pisteen päähän ykkösestä. Tokassa meni nollille tunnari, joka sitten aiheutti nollan myös kaukkareissa. Tänä vuonna koitetaan siis saada paketti kasaan.
Aksassa ollaan menty eteenpäin (vihdoinkin!) mielestäni ihan reilusti. Nyt rataan tutustuminen ei enää aiheuta paniikkiahdistusta; "me ei selvitä tästä ja tästä...." Tiedän, että selvitään miltei mistä vaan ja se on niin hieno tunne :)) Laji on herkkä ja onnistumiset ovat juuri niin lähellä kuin ovat kaukanakin; yksi nolla plakkarissa ensi vuoteen. Kevään jatkuvat Liuhtojen treenit, jotka ovat olleet todella antoisia meille. Olen aina keskiviikko treenien jälkeen niin tohkeissani, etten meinaa unta saada ;-).

Kevät kului Inkeriä ootellessa; Stellan tiinehtyminen, synnytys ja sitten se katras. Ink sieltä meille valikoitui jo päivänä nro 1. Parempaa pentua ei vois meikäläinen itselleen toivoa! Virtaa piisaa ja aina on oppilas valmiina jos suvaitsen hänelle jotakin opettaa. Jos mitään ei tapahdu, ei pikku-akka myöskään kiipeile seinille. Rauhoittumisen taito on löytynyt!
Hanskin selkä leikattiin marraskuun alussa ja siitä lähtien on Ink (kera poikien) saannut suorittaa lähihoitajan tärkeää virkaa, se jopa nukkui Hanskin vieressä! :-O (meillä siis ei aikaisemmin ole koirilla ollut asiaa makkariin!)
Hanskin fysikaalinen kuntoutus on ollut myös koirien kontolla ja kävelylenkit on olleet välillä jopa kolmituntisia!! Kuntoa on siis kasvattettu; koirien ja isännän... Emännällä on vielä vähän vaiheessa ;o)
Ink jatkaa tottelevaisuus -ja agilityopintojaan tulevana vuonna ahkerasti. Aksa tietenkin alkaa todenteolla vasta kun lonkka yms kuvaukset on suoritettu. Hyvää aikaa siis keskittyä tokoiluun. Ja verraton oppilas se on. Niin nopea hoksaamaan asioita, että nyt joutuu Heidikin hiukan suunnittelemaan mitä aikaa opettaa ja miten.

Tuubi on ollut vuorotteluvapaalla kuluneen vuoden ja siirtynee siitä sujuvasti eläkeputkeen :D.
Se on onnellinen kun saa silloin tällöin pätevöityä tokotreenissä ja muutoin olla vaan.




Kaikille kavereille, ystäville tutuille;



PARAHINTA JOULUN AIKAA JA MENESTYSTÄ VUODELLE 2011!!

Kiitos Katjalle tonttulakeista :)

Vuoden vikat kirmailut.

Tämän vuoden vikat kisat (meidän osalta) käytiin napsakassa pakkassäässä Porvoossa. Tuomarina Martti Salonen. Radat olivat öööö, kivoja mutta liian suoria. Suoria putkia jopa useita ja jos jarrun käyttö unohtuu, on jälki hurjaa ;-)
No, nautiskelemaan lähdettiin ja varmasti se ainakin toteutui; mulla oli niin hauskaa ja en meinannut malttaa odottaa vuoroani radalle! Toki, sitten radan jälkeen oisin voinnut mennä uudestaan ja tehdä pari juttua toisin...
Eka rata oli siis agilityrata. Useastihan se on niin, että koira kääntyy katsomaan ohjaajaa kun tulee ulos putkesta. Tämä ei päde Troyn kohdalla, jos ei ääntä kuulu, saa vapaasti valita jonkuu kivan esteen ;).
Hyppyradan ohjasin mielestäni ihan hyvin, mut järkyttävä määrä rimoja anyhow?!?! Elämä on, agilitysta puhumattakaan! Rima kolinasta johtui, että loppua kohden ei ohjauskaan toiminut...
Tunnelma kisoissa oli erinomainen ja mulla oli kyllä lystiä koko rahan edestä!

Videointi oli tallentunut tavan kameralle tooooosi pimeänä, pahoittelut siitä :(

Onnea vaan kaikille menestyneille kavereille!
WINner takes it all!!

Ei turhia nollia ;-)

Tuomari tälleen lipsautti freudilaisesti, puhutellessaan ohjaajia ennen rataan tutustumista.. ;-)
Me kuitenkii ollaaan sen verta tunniollisia, että jos tuomaris ihminen ei suvaitse turhia nollia, niin niitä ei sitten oteta. Kympit tuli mulle ja Troipalle molemmilta Anne Viitasen radoilta.
Eka rata oli aika peruskaahotusta a´la Troy. Sen tuntee jo halliin tullessaan, että tänään mennään, eikä kuunnella. Näin myös tapahtui :o/.
Toka radasta on myös Cabaroo-Katjan taltioima video http://www.youtube.com/watch?v=gC-ZhOm8Nh0
Sitä voipi taas miettiä, että onko kivaa kun koira on keppihullu...Sanan kaikissa merkityksissä ;-) .
No, ei se ketään; löysään taas hiukan pipoa ja jatkan treenaamista ja kaikkien "iloksi" myös kisaamista :D

Osavuosi katsaus.

Ink ja sen sisarukset ovat päässeet elämässään eteenpäin puolen vuoden verran. Vipin emäntä oli tehnyt pennustaan kivan katselmuksen, joten arvelin matkia ;-)..

Inkeri on lähes virallisen mittauksen mukaan 47cm korkea, painosta ei hajuakaan kun ei löydy puntaria kotoa. Varsin sopusuhtainen pikku-neiti tuo kuitenkin on.
Virtaa ja vauhtia on päivä päivältä enemmän! Ihan hirvittää se vauhti mihin se jo nyt kykenee, pojat on niin helisemässä sen kanssa :). Sen kropan hallinta on myös toisinaan ällistyttävää, eniten ihailen täydestä vauhdista kääntymisiä 180 astetta ja äkkipysähdyksiä :-o Toivon mukaan saan ne mukaan harrastus kuvioihin.
Virtaa riittää myös kaikenmoiseen "ilkivaltaan" kotona ja puutarhassa... Kotiin voi jättää vain rajatulle ja riisutulle alueelle. Pihalla Ink ei pysy aidoissa, ne eivät koske häntä millään tapaa.. :o/
Onneksi meilä on myös vahvatekoisempi tarha, joka on aikoinaan tehty tanskandogille, siellä pysyy kyllä.
Mukavaa Inkerissä on sen leppoisa, humoristinen luonne. Se ei juuri hätkähdä mitään ( ei myöskään minua ;) ) ja sen kanssa on helppo olla missä vaan, kun se ei juuri turhia hosu ja säädä, katselee ja kuuntelee vain uteliaana. Mitkään äänet eivät ole aiheuttaneet ongelmia, ei edes ne aplodit :D. Se oppii myös tosi nopeasti ja pystyy keskittymään hyvin. Opitun asian se kykenee tekemään jo aika hyvin myös uusissa ympäristöissä.

Vandalismin & karkailun lisäksi ärsyttävä piirre on hillitön hinku nuolla ihmisiä; naamasta ja etenkin naamasta, mutta kaula, kädet, jopa jalatkin kelpaa. Aaaargggh, raivostuttavan vaikea tapa kitkeä pois, ollaan kuitenkin jo saatu vähenemään p a l j o n.
Inkeri myös "tissittää" makuu alustojaan, vilttejä, lampaan taljoja, mitä vaan pehmoista. Yleensä tämä näyttää liittyvän väsymykseen ja usein se nukahtaakin viltin kulma suussa :).

Tuubi ei leiki Inkerin kanssa vielkään, paitsi joskus vetoleikkejä. Troy hammasmiekkailee ja painiikin ja koko kööri tykkää keppihipasta =D Yllättävän hyvin pojat sietää Inkerin paimenuksia, ainakin toistaiseksi.

Aksaa on pikkuisen aloitettu ja vauhti on pelottavan kova JO nyt...Voi mua...
Tokon ihan perusjuttuja on opeteltu, en ole jaksanut hulluna hinkata, enää ei ole kiire. Johan tuossa tuli hössötettyä kaksi koiraa ;-)
Enemmän pitäisi tehdä kahdenkeskeisiä lenkkejä sen kanssa, sillä minä kyllä jään armotta kolmoseksi jos pojat on paikalla. Siinä siis työmaata viellä paljon, jos toki monessa muussakin jutussa.
Ihana koira, en ole osannut katua hankintaa :))
Ohessa kollaasi Inkeristä 5-6kk iässä ja seassa isukki Raiderin kuvia. Kyllä isi on näkönsä jättänyt jos kohta värinkin ja hyvä niin!

Melkein paistoi taas, siis melkein...

Kaksi starttia Hyvinkäällä lauantaina omissa JAUn kisoissa.
On se metkaa miten muka jänskättää enemmän kun on tuttuja paikalla. Tähän "näyttämiseen" lienee tyrehtyi eka rata, jännitti ihan liikaa. Ohjaus näytti kuitenkin paremmalta kuin tuntui, tiedä sitten mitä Troy tuumas ;o). Kielto ja pituuden palikka kumoon eli kymppi.

Toka rata oli siis myös Saviojan Annen (kuten ekakin) ja tosi kiva rata, kumpikaan ei ollu mikään kaahotus rata ja ihan sai miettiä ohjaustakin.
Fiilis oli tosi keskittynyt kun tokaan lähdin ja suoritus oli kristallin kirkkaana mielessäni. Suunnitelman mukaan edettiin ja radalla tuli ihan himmeen hyvä olo siitä hienosta yhteydestä mikä mulla oli koiraan! Ihan paras tunne ikinä ja nautin siitä tunteesta vielkin :D .
Seurakaverit jännitti radan reunalla hipihiljaa ja kun Troy hyppäs vikan esteen kaikki hulluna tuuletti, minä mukaan lukien. Se vika rima vaan sit tuli alas... :( No, siitä taas jotain opin tai muistin jotain mitä Niinu esim. on mulle joskus toitottanut;" Ohjaa vika este niin kuin rata jatkuis vielä parin esteen verran." Tottahan se näin pitäis tehä, vaan en jaksa surra tuota kun fiilis oli niin mahtava; hyvästä suorituksesta ja kavereiden kannustuksesta! Kiitos ihanat!

Ihan paras laji ja super-koira <3 !!
Penttiset olivat niin ihunia, että kuvasivat meidän molemmat liidot, suur-kiitos siitä!

Videon alussa on pikkusen nopeutuksen tuntua... Ei me ihan niin vilkkaasti liikuta :D

Paistaa se risukasaankin...

Kirkkonummella pari agistarttia tänään Troyn kanssa.
Anne Viitasen radat; molemmat sujuvia, mukavia, ei mitään kaahotusratoja.
Eka rata meni ihan joka kohdaltaan aivan kuten olin suunnitellut ja koska irtoamispaikkoja oli paljon, lähettelin Troyta aikas paljon, silloin se on parhaimmillaan kun saa työrauhan ;).
Maaliin tultiin reilulla miinusajalla ja virheettömällä radalla: VOITTO!! Ja se ensimmäinen LUVA tulos :))
Toisella radalla varmistelin liikaa eli häiritsin ja kielto ja rima siitä mulle :( Aika ois riittänyt koko luokan kaatamiseen toistamiseen. Hieno fiilis kuitenkin, kun nyt homma sujuu myös sisätiloissa.

Inkeri oli tutustumassa paikkaan ja oli taas oma tyyni itsensä, sitä ei juuri mikään hätkäytyä. Uteliaana se vaan kaikkea kattelee <3, ihana pentunen!

Talvi tulee, samoin toko :)

Onneksi on kavereita jotka jaksaa patistella mua liikkeelle saamattomuuden suosta, mitä tokoon tulee...
Saija oli varannut tutuksi tulleen perjantain vuoron Kumpparin maneesilta ja kyllä, minä jätin kuin jätinkin zumba tunnin väliin ja menin tokottamaan! Paikalla oli myös Nilla ja Mia.

Troy pääsi ensin ja jestas, se oli yhtä leveää virnistystä kun tajus missä ollaan ja mitä tehdään :D Miten joku koira voikii saada kicksit ja tollaset super-kicksit tokosta :-o.
Paikalla olot ryhmässä meni tosi upeesti.
Seuraamista otin vain hiukan. Painoi ihan sikana, mut sen lie ymmärtää... Polven nostelu auttoi ja seuraaminen muuttui mallikkaaksi. Luoksetuloa kolme suorana ja yksi stopeilla. Kaikki toooosi hyviä :)). Ruutu me muistettiin myös hyvin, tottakai -> lemppari.
Ruudun suuntaan tehty ohjattukin toimi, vaik hetken Troy meinas paluumatkalla viedä kalikkaa ruutuun ;o).
Kaket toimi ilman mitään jumeja ja aikalailla liikkumatta. Ei siis jäännyt montaakaan liikettä kokeilematta, mutta voi todeta, että kyllä pakka on vielä tallessa :))

Inkeri pääsi myös ihmettelemään maneesimaailmaa. Vaikka toisia koiria mennä viiletti sinne ja tänne, se keskittyi tosi hyvin. Tehtiin luoksetuloja eri matkoilla ja välillä suoraan sivulle ja välillä palkka vauhdista. Kivaa sillä oli. Seuraamista ei olla juurikaan harjoiteltu, joten sitä ihan hiukan naksulla ja nopeasti se sitä alkoikin tarjoamaan.
Tutustuimme myös ruutuun ;o). Hieno pikku-akka se on, aivan ihana!
Jospas se toko kärpänen tästä heräilis, ainakin tuli hyvä mieli kun Troy oli niin iloinen ja nyt Inkerikin nukkuu ihan tajuttomana "rankan" treenin jälkeen ;-).