Ihana Talvi ja pakkanen

Kuurankukkasia :)


Pai-kelpie, kuurapartana.




Talvinen auringonlasku.


Kuu Pornaisten yllä.


-Jahuuuu!! Mä voitan!



Troy käskee; Stop!


Niin kaunista ja kylmää.


Kaunista oli viikonloppuna Helsingissäkin.

Uusi vuosi, uudet treenit.

Eilen alkoi "virallisesti" Troipan ja mun agikausi 2010. Edellisviikolla käytiin muistelemassa miten niitä esteitä suoritettiin. Taukoa on kuitenkin ihan reilusti; Mia treenit on vimoset joissa ollaan oltu.
Eilen siis vuorossa Niinun treenit JAUlaiselle pienryhmälle. Rata ei ollut mikään liian vaikea, paljon ihan perusohjaamista. Hyppyrata.
Mua jännitti ihan kuin kisoissa ois ollu :) Epäilin etten enää laisinkaan osaa temppuja ja kiemuroita radalla tehä. Hyvin lähti kuitenkin sujumaan. Tokihan minä möhelsin heti alkuun, huolimattomalla ohjauksella. Periksi en antanut kuitenkaan (kiitos Mian opetuksen ;) ) vaan jatkettiin aina uudelleen.
Oppimisen paikkoja; pysy pois koiran tieltä = älä estä koiraa näkemästä seuraavaa estettä. Oma ohjaaminen yksinkertaisemmaksi. Mun ylävartalo kieppuu sinne ja tänne, joten Troylla on vaikea päätellä mihin halutaan mennä. Kun tämä kirkastui minulle ja tein kuten opastettiin, tuntui meno todella hienolta ja sulavalta =)
Illalla oli viel maneesivuoro tokoryhmälle. Troyn annoin kerätä voimiaan tän päivän agitreeneihin ja Tuubi pääsi hommiin. Tehtiin EVLlää leikkimällä ja voi miten sillä oli kivaa! Teki se myös elämänsä parhaan stopin luoksetulossa, veret seisauttava se oli ;)
Voi vain todeta, että tauko tekee pelkästään hyvää niin koiralle kuin ohjaajalekkin. Nyt löytyi itsestä taas se tekemisen riemu, ilman pakkomielteistä onnistumisen pusertamista. Got to hold on to it!

Joulua!!

 

Tilinpäätös 2009

2009 vuosi alkoi lennokkaasti Turussa, aksa viikonlopun merkeissä. Harri Sepponen koetti kovasti saada minustakin agility ohjaajan tapaista edes ja paikoin saattoi asenne osua kohdalleen. Enimmäkseen taisi kuitenkin olla hirveää sähläystä...

Liekö se sitten ollut jokin nimittäjä tälle harrastuskaudelle, nimittäin siltä se on ainakin aksan osalta tuntunut.
No, tokoakin oli alkuvuodesta ohjelmassa Tuubin kanssa. Käytiin karsinta kokeita suorittamassa omaksi iloksi ja muiden kiusaksi (tulipahan niillekin pituutta kisapäiviin ;-) ).
Kotimaneesissa kisattiin onnistunut toko: Tuubi luuli, että on treenit; 307p :-D Muuten pysyteltiin tutussa "keskikastissa" ja kakkostuloksissa.
SM-tokoihin lähdettiin PORSKin joukkueessa, ei niin verenmaku suussa kuin aiempina vuosina. Kakkostulos saaliina ja joukkueelle hieno 5. sijoitus!


Seuranmestaruus uusittiin lepsu-Harrin tuomaroidessa ja piirin kisoihin lähdin rinta rottingilla kahdella koiralla. Joukkueelle kakkostila ja Troy onnettomalla III-tuloksellaan luokkansa kolmanneksi.
Troyn tokoiluun kuului tämän lisäksi vain kaksi kisaa. Toinen niistä rankkasateessa, mikä johti ykköstulokseen ja ovet EVL ovat siis avoinna.
Tokokärpänen kuitenkin taisi saada iskun lätkästä tahi jostakin, koskapa ei ole treenaaminen, eikä liioin kisaaminen maistunut. Silloin täytyy laittaa niin sanotusti takki narikkaan ja odottaa josko tokokärpänen tulisi vaikka muuttolintujen kanssa takaisin. Tästä johtuen jätimme paikkamme tokon valmennusrenkaassa taitavimmille ja intohimoisimmille harrastajille.

Troyn kanssa vuosi on vierähtänyt agilityn lennokkaassa maailmassa. Kuten jo tuli mainittua, huippu koutsin kanssa vuosi korkattiin ja treenaamista kotipuolessa jatkettiin. Kisaura aloitettiin myös Riihimäellä kahdella startilla : Hyl ja 5.

Kisailtiin pitkin kevät talvea, keräten kokemusta. Rauhoittuminen ja keskittyminen kisapaikalla ovat Troylle ihan mahdoton yhtälö. En tiedä josko koskaan saavutamme mitään harmoniaa lajissa. Minulla on ainakin tunne, että juoksen kilpaa Pendolinon kanssa ilman mahiksen häivääkään. Paniikki on varmaan se sana joka usein tulee mieleen suorituksen aikana...
Oppeja olemme ammentaneet ihan alansa huipuilta, toki liian vähän kerkeää treenaamaan mikäli menestystä mielisi. Aika onkin ollut kortilla; Tyttäremme ovat varttuneet varhaisteini-ikään ja vapaa-ajastani menee suurin osa logistiikka tehtäviin, heidän harrastustensa parissa. Aikansa kutakin, tämäkin varmasti joskus loppuu,mutta nyt pidän sitä kuitenkin omia harrastuksiani tärkeämpänä.

Kevään mittaan Tuubin ja Troyn välit kävivät yhä kireämmiksi ja murina ja painiottelut alkoivat olla liki jokapäiväistä. Lopulta tappeluihin kyllästyneenä, varasin Troylle ajan kastraatioon ja niin syntyi ”Teuvo-Orvokki”, kaikkien kaveri =D.Ja rauha palasi taloon.

Sain kuluvana vuona myös kasvattaja nimen; ”Karmiwan”. Saa nähdä syntyykö nimelle koskaan yhtäkään pentua/pentuetta. Kuten tunnettua; tieto lisää tuskaa. Jalostusvalintojen tekeminen ole laisinkaan helppoa hommaa!

Entäpä sitten vuosi 2010?

Tavoitteet ovat Troyn osalta TVA ja ainakin yksi merkintä keltaiseen kilpailukirjaan. Tuubi jatkaa hyvin alkanutta vuorotteluvapaataan ja kukaties pääsee siitä suoraan eläke putkeen ;o). Mikään ei tietysti estä tekemästä räväkkää come-backia tokossa, ei sitä koskaan tiedä!

Heidin osalta tavoite on saavuttaa oikeaa asennetta, uskoa siihen että minulla on lupa olla hyvä, uskoa itseeni! Karmiwan nartun hankinta harkinnat jatkuvat ja etsinnät kiihtyvät ;) Loppuvuosi on ollut minulle raskas, noin psyykkisesti. Mikäli ihmeparantumista ei tapahdu, tulevat nämä ajat jatkumaan jokusen aikaa. Tämä vaikuttanee myös osaltaan tavoitteiden tavoitteluun. Kiire saavuttaa ne, ainakin on loppunut. Älkäät siis ihmetelkö tätä vaisua loppuvuotta ;).

Kukaan ei ole niin köyhä, ettei jaettavaksi ystävyyden lahjaa. Kukaan ei niin rikas,ettei sitä tarvitsisi. Ilo on annettu jaettavaksi, valo eteenpäin vietäväksi.

Mikä parasta, Joulun jälkeen alkaa elämä kohti kevättä ja se on aina ihanaa ja inspiroivaa aikaa!Sitä odotellessa toivottelen kaikille

Rauhaisaa Joulun aikaa & menestystä vuodelle 2010!!

Messari

Pojat tulivat "kutsutuksi" messukeskuksen vuotuiseen näyttelyn oheisohjelmistoon.
Yleisötilaisuudessa esiteltiin PK-lajeja ja myös PK oikeuksin varustettuja rotuja. Tuubi ja Troy esittivät bordercollieita ;o).
Esitys oli sekä lauantaina, että sunnuntaina ja käsitti kerrallaan 4-5 kierrosta keikarointia parrasvaloissa. Sara oli mukana lauantaina Tuubin handlerina, sunnuntaina olin koirineni yksin.
Olin pojista ja myös tyttärestäni hyvin ylpeä! Lauantain marssit meni oikein hinosti, Tuubi oli tosin vetänyt jonkin verran saavuttaakseen minut (se lyhkänen napanuora..). Sunnutaina molemmat kulkivat turvallisesti mun takana ja olivat mielestäni edukseen, mitä nyt Troy hiukan hörhöili taputuksille ja jäi tuijottamaan omaa kuvatustaan, joka siirtyi kameran kautta jätti screenille ;).
Kokemus oli siis kaikessa uuvuttavuudessaan kannattava ja toivon mukaan hyödyllinen.

Touhuja...

Aksaamaan ei olla päästy :´( kun en ottanut treenivuoroa ennenkuin kevääksi. No, "kevät" on ihan pian, tammikuussa :) onneksi.
Aikaa on käytetty pohjakunto huoltoon. Ollaan tehty piiiitkiä ja rauhallisempi tahtisia lenkkejä kestävyyttä kehittämään ja väliin kipakampia lyhykäisempiä. Troy on ihanteellinen lenkkikaveri, kaikki vauhdit kelpaa ja vauhti pysyy tasaisena.
Tokon olen Troyn osalta pilkkonut ihan palasiksi. Näitä pieniä osasia ollaan pikku hiljaa hiottu. Toivon mukaan niistä kehkeytyisi sellasia liikkeitä, joita kehtais kokeissakin esittää.
Tuubi täytti 7v ja viettää sapattivapaata kaikista lajeista. Lenkeillä se tietty on mukana. Kova sillä ois into toko hommiin, mutta antaa sen nyt vaan intoilla ;o)

Touhua ja töitä on ollut paljon. Toivon mukaan kevät ois turhan touhottamisen puolesta rauhallisempaa.... Se edellyttää, että minä opettelen sanomaan; -ei.

Mian treenit .

Eilen illalla oli Porskin järjestämä aksakoulutus Porvoossa PR maneesilla. Koutsina Mia Laamanen.
Maneesi oli jaettu kolmeen osaan, hyppy harjoitukseen, kepit+putki+ puomi ja valinta radan pätkään, sekä A ja putki harjoitteeseen. Näitä harjoitteita tehtiin pareittain. Meillä parina Jessica ja Katla (joka tekee ihan huikeita "mulkerokäännöksiä ;> )

Mian ankaran silmän alle pääsi 12 hypyn kuviossa, jossa tehtiin työntojä ja välistävetoja ja jos sun vaikka mitä! Mun kompastuskiveksi osoittautui asenne. Annan periksi, heitän pyyhkeen kehiin heti kun jotain virhettä tapahtuu. Tämähän on toki näkynyt kisoissakin; rima tippuu ja minä lakkaan ohjaamisen :< .
Tuskan kautta, päätti Mia. Niin se täti-liitäjä oppii! Jokaisesta luovutuksesta viisi punnerrusta, jokaisesta jatkamisesta viisi punnerrusta pois. Ideana oli saada meikä-akka tekemään töitä 100% kun Troy tekee joka tapauksessa ainakin 140%. Ihan reilua kyllä! Hävetti ihan eniten ja etenkin se kuinka oikeassa Mia oli. Taas kerran tuntuu etten ikinä pysty pyytelemään Troipalta tarpeeksi anteeksi kaikkea mitä ole tehnyt väärin! Kaikesta huolimatta se tänäänkin kaivautui syliini, kun istahdin nojatuoliin työpäivän jälkeen <3 . Kankea o olo varmaa Troyllakin, niin paljon se joutui taas loikkimaan, ihan vaan mua opettaakseen :) Sain tosi paljon ajateltavaa ja toivon mukaan pystyn korjaamaan itseäni.