Syksy tulee..

..Ja pimeä ja hallitreenit.. Huhhuijaa, mihin se kesä häviskään?

Kakkosissa ollaan Troipan kans muutamia startteja koitettu, tuloksia joo, mut ei mitään kehuttavia. Aina joku saamarin rima tai pari :/ .
En osaa päättää mitä tekis talvi-treenin ja Inkerin suhteen...Sille pitäis varmasti hiukan tokotus temppujakin opettaa, pitäiskö aksa jättää syyskaudelta taukoselle. Pitää tuumailla... On se hurja mänijä aksassa! Hitto, ei sen perässä pysy! Ja mä luulin, että Troy olis se nopea ;o). Onneksi se osoittautui hienoksi, A-lonkkaiseksi, eikä kyynärissäkään ollut moitittavaa! Jihuuu!

Ohessa kuvia KATin kisoista Jukka Pätysen tallentamina.
Hienoja tilanteita :)

Kesäkuvia

Oltiin Inkerin ja Troyn kans mökillä piiiitkä viikonloppu, ihanaa oli :))


Vadelmia...





ja mustikoita kerättiin..

Nautiskeltiin kesä-illoista ja rauhasta.

Uimista tottakai!


Troykin osaa uida hienosti jos haluaa ;)


Oma ranta kullankallis <3


Rantavahdit rakkaat <3


Oi, niin kaunista!

Villa Mustonen :)

Lomalla!

Vihdoin koitti tämä odotettu viikko 30 jolloin alkoi loma! Ihanaa!!
Suunnitelmia ei juuri ole, teen mitä sattuu huvittamaan.
Ink aloitti loman kunniaksi juoksunsa n.15kk iässä. Nyt ei sit käydäkkään Ristarilla treenaamassa :(. Muutaman tunnin kuluttua on Inkerin lonkistakin materiaalia lähettää kennelliittoon! Hui, kuin jännittää...
Troyn kans ollaan korkattu kakkoset. Debyytti Hau Openissa 11.7. Tulos tais olla 15 kun rimoja tipahteli. Oma ohjauskin oli aika löysää, joten ei voi muuta toivoakkaan. Video tallenne on tässä, kiitos Iriksen ja Jyrkin!
Toiset kakkosen kisat meidän kohdalla oli Mikkelissä viime viikonloppuna. Kaksi rataa Huittisia eli todella kivoja ratoja! Keli oli armoton; ei tuulta minkäänlaista ja +30 lämmintä...Troy ei niinkään välittänyt kuumuudesta, mutta mulla meinas sulaa pää. Anyhow, radat siinä trooppisessa helteessä kuitenkii juostiin ja koskapa olin miehelleni luvannut voittaa, niin me sit voitettiin eka rata! Vitosella se voitto tosin irtos, mut ainahan se on kivaa voittaa :) Iris ja Jyrki jälleen onneksi paikalla, joten silminnäkijä tallenne löytyy täältä :) Suur kiitokset taas!!

Nyt siis lomailutunnelmissa, muutamat kisatkin on luvassa tottahan toki! C U !!

Kakkosiin!!!

Voittajan on helppo "hymyillä" :o))


Ja niin siinä kävi, että luokkanousu tavoite saavutettiin Mikkelissä 2.7.2011 voittotuloksella!

Olen niin iloinen, että joku vois jo luulla mun saavuttaneen jotain suurempaakin, mutta minulle tämä oli voitto itsestä enemmän kuin mistään muusta. Todiste minulle itselleni, että asenteella ja ajatuksilla on uskomaton voima!
Menihän meillä siinä kaksi ekaa rataa harjoitellessa. Tokan radan hyllyn jälkeen meinas synkät ajatukset saada mut kiinni, kuten niin monesti aiemminkin. Koskapa aikaa oli, päätin poistua kisapaikalta hetkeksi ja saada taas positiiviset ajatukset kasaan.
Näin kävikin ja kolmanteen rataan, porottavassa helteessä hyvillä mielin. Rata suoritettiin virheittä ja voitto kotiin!! Ihan niin parasta :)) Surkeata oli vain, ettei paikalla ollut yhtään tuttua, joten tuuletukset jäi vaatimattomiksi vaikkakin sisäisesti kyllä riehuin =D
Kisoista lähdettiin mökille Päijänteen rantaan vilvoittelemaan. Ah, elämää!

Aina ei voi voittaa...

...Mut aina joskus kuitenkin voi!!
Kun lähdin Porvoon iltakisaan aksaamaan, lähdin voittamaan! Fiilis oli hyvä jo edeltävänä päivänä. Tein itselleni selväksi, että minä pystyn ihan miten vaan voittamaan ja tekemään nollan; on mulla niin pahuksen hyvä koira ja osaan ohjata ihan hyvin :).
Fiilis jatkui hyvänä myös kisapaikalla, siitä huolimatta, että töistä soitettiin ja valitettiin :( ja siitä huolimatta, että Ink veti multa kirjaimellisesti jalat alta Kokonmäen laskettelu rinteessä :-0
Onnex on fylliä pakarassa niin tuskin mustelmaa kummempaa tulee siitä ilmalennosta, vaikka siinä aineksia toki oli vaiks mihin..
Lähtöviivalle siis asettui "Asenne-Heidi" niin eniten varmana ja rauhallisena, etten muista ikinä olleeni. Mahtava tunne!
Rata lähtikin rullaamaan hyvin. Eka oli siis Allan Mattsonin aksarata ja ainahan hänen radoissaan joku kikkapaikka on, niin tässäkin. Niistä kaikista selvittiin ja me niiiiin liidettiin! <3 Olin sitten niin fiiliksissä ja voimieni tunnossa, että vastoin mitään ennakkosuunnitelmaa huomasin valssaavani ihan himmeeseen paikkaan :-0..? Troy hämmästyi moista koukeroa myös ja tiputti riman.... :´( NIIN mun rima, prkl! Ihan omalla kädellä kiskaisin ales... Pah!
Kaikesta huolimatta samalla hienolla fiiliksellä maaliin asti. Tuntui kuin ois nollan kuitenkin tehny, oli se yks meidän parhaita kisaratoja :))

Hypärille en saannut enää samaa latinkia, ajatukset harhaili eikä fiilis enää kantanutkaan. Hypäri oli profiililtaan aika karsee; pitkiä estevälejä ja koira näki kilsan päähän mihin rata menee ja sit joku hirmu syherö suoran päässä...Jee, jee :o/ En ymmärtänyt radan pointtia lainkaan ja tunne oli kuin ois ferrari lähteny lapasesta motarilla...Ei kivaa. Radan alku oli kinkkinen, siihen keskityin; se onnistui! :)
Aksaradalla ei tullut lainkaan nollia, joten meidän nopein vitonen riitti voittoon :o)
On se ihan mahtava koira!! Katsokaa vaikka tästä!

Sukulais-meeting

Toukokuun 30. päivä tavattiin, juuri Suomenmaasta lähtöä tehnyt Inkerin upea isä; Rising Sun Dark Raider. Koira oli omistajineen Suomessa viikon, kouluttamassa frisbeeta ja kouluttautumassa itsekin mitä moninaisemmissa lajeissa. Koiria heillä oli matkassa useita, joista tietysti odotetuin oli Raider! Se oli kyllä ihan kaikkea mitä olin ajatellutkin, ehkä hiukan pienempi kuin oisin luullut. Käytös oli tosi fiksua ja super sosiaalista, niin toisia koiria kuin ihmisiäkin kohtaan :) Mr. Täydellinen siis!

Paikalla oli myös Inkin emo Stella ja siskoista Vea ja Sola. Perhe potretit ja kaikki mahdolliset poseeraukset oli pakko tietty ottaa, eihän sitä tiijä jos tilaisuus ei enää toistu...

Inkeri j iskä :))
Ja pieni isä-tytär hetkikin järjestyi, mutta saattoi kaatua kieli muuriin.. Raider haukkuu vain puolaksi.



Troy oli mukana Inkin henkisenä tukena, onhan se rankka paikka nuorelle neidille kun pitää aikuisuuden kynnyksellä luoda isäsuhde! :-0
Troy löysi värikumppanin (jos ei muuta) Ewan upeasta Astra Jai Ho uroksesta. Näitä poikia ei juuri poseeraaminen kiinnostanut...



Oli todella mukava ja lämminhenkinen tapaaminen. Ewa tuntui heti ihmiseltä jonka on jo ikäänkuin tuntenut kauan ts. helppo ihminen tutustua. Koiria hänellä on paljon ja kasvatteja jo pitkä liuta. Ewan kotisivut: http://www.bordercollie.pl/
Toivon mukaan pääsevät tulemaan uudemman kerran ja silloin pitää järkätä paremmin tapaaminen, niin et on todella aikaa jutella ja tutustua.

If you're brave enough to say "good bye", life will reward you with a new "hello"