Saikkua :(

Ei nyt näytä onnettomuudet kaihtavan pikku-Inkeriä.
Viime perjantaina Tuubi tikkas Inkiä sillä seurauksella, että oikea etunen meni alta. Sitä sitten Keravalle Kauriiseen kuvaamaan. Hiusmurtuma jalasta löytyi ja sitä nyt parannellaan. Hoito-ohjeena viikko häkkiä ja viikko remmiliikuntaa.
10 viikon ikäisen penikan pitäminen häkissä on aikalailla mission impossible. Särkylääkettä en ole antanut lainkaan ja onnettomuuspäivää lukuunottamatta se ei ole valittanut kipua. Jos se vaan pääsee menemään on vauhti ihan hurjaa, kolmellakin pääsee lujaa ;o). Huoh, en tiijä mitä jalasta mahtaa tulla, mutta köpsähän tuosta tulee jos se on 24/7 häkissä :o/ . Uusinta kuvaus parinviikon kuluttua, sitten se nähdään.

Viikonloppuna Ink oli minun ja Troipan mukana Mikkelissä, helteisissä agikisoissa. Ohjelmassa oli 2 starttia molempina päivinä. Lauantain radat mentiin lujaa ja meni ihan takaa-ajoksi, joten rimoja ripsi tulemaan alas ;o(. Sunnuntai sujui jo siistimmin ja vaikka jotain pientä kuprua olikin, olin tosi tyytyväinen; nyt tuntui ohjaaminen hyvältä ja sitä myöten menokin oli mallikasta :o))
Enemmän pitäis vaan treenailla noita suoraviivasia ykkösen tykityksiä ja opiteltava elämään sen vauhdin kanssa, mikä niissä tulee.
Ink seuraili kisatapahtumia häkistä.

Pentueloa.

Kyllä ihmisellä vois olla paljon useammin koiranpentu kasvamassa! Voi sitä iloa, mitä se elämään tuo; hymyilemme ja nauramme niin paljon enemmän tuon pienen piraijan ansiosta.

Ink ei ole treenaillut vielä yhtikäs mitään muuta kuin elämää. Ollaan käyty paljon paikoissa, kaupungissa, maalla, veneellä, autossa ja niin; kolarissakin :( Ei kuitenkaan tapahtunut mitään sen pahempaa, peltiä vain ruttaantui. Vaikka kyseessä olikin peräänajo ei Inkille jäännyt minkäänmoista kammoa asiasta.
Se on kaikenkaikkiaan aivan hurmaava villikko! Rohkea, sopivasti itsenäinen, erittäin ihmisiin sitoutunut penneli. Se leikkii hyvin niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Se on oppinut oman nimensä ja luoksetulo on aina vauhdikas ja täynnä riemua :)).
On se ihana neiti ja olemme kaikki siitä todella onnellisia (kaikki ei kuitenkaan taida tarkoittaa Tuubia ja Troyta..;-) ).

INK on täällä!

Ihana, pitkän odotuksen tulos on täällä! Hän on 8vko vanha Tronic Pepperina alias Ink.
Liki vuosi tässä odottelussa meni, sitä edelsi tietty melkoinen etsiminen. Joskus on mukavaa, että ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan onni löytyikin ihan likeltä. Pirjon ja meidän maantieteellinen välimatka on alle 20km, joten menneinä kuukausina tätä väliä on tullut ajettua.

Ink on tullut valituksi hienon sukunsa vuoksi. Emä on Pirjon ihana Stella ja isä on Puolaan jenkeistä tuotu upea Rising Sun Dark Raider. Se on peräisin yhdistelmästä jossa on käytetty vanhoja amerikkalaisia työkoira sukuja ja maahan tuotua skotlantilaista Astra linjaa. Ja nämä amerikkalaiset koirat ovat töissä karjatiloilla, joten odotukset luonteen puolesta lienevät sen mukaiset... No, aika näyttää miten käy :)
Ohessa sukutaulu, kuvineen:

Rising Sun DARK RAIDER HD A ED 0-0 OCD free CEA/CL/TNS DNA NORMAL EYES CEA/PRA/CAT/gonioscopy FREE	Indian Oak RAYZOR HD OFA EXCELLENT CEA DNA CARRIER	Llh BEAU ABC 269724
		Indian Oak ANNIE ABC 236744
	Rising Sun SPIN ISDS 283826 HD OFA GOOD CEA DNA NORMAL	Astra TWEED ISDS 231276 CEA DNA NORMAL HD UK 4-4
		Rising Sun LUCKY PENNY CEA DNA NORMAL HD OFA GOOD
A3 BH TK1 Tronic STELLA POLARIS HD A/A ED 0-0 CEA/CL/TNS DNA NORMAL	Fin Ob Ch APACHE Van De Vrundenhoeve ISDS 255731 HD B	Leon's IRISH ISDS 234071 HD A
		Irish Jess ISDS
	Fin Sh Ch Int Ch Festivo QUINCINA HD A/B	Dan Ch Beagold Righteous HD UK 5-5
		Fin Sh Ch Fin Ob Ch Festivo NICOLE DANA HD B/B

Mikä tästä neidistä sitten isona tulee?
Jaaha..... ;o)

Ou noooou!

Muutamat agilityt taasen takana ja hieman (liikaa) kaikkea muutakin.

Torstaina oli Niinun treenit Ristinummella ja rata oli oikein mukava ja haastava.
Me ei Troipan kans meinattu päästä alkua pidemmälle vaan jysähdettiin hinkkaamaan alun leikkausta, jota en millään meinannut saada onnaamaan.
No, loppurata oli aikamoista epäonnea niin ikään, enkä saannut itseäni ryhdistäytymään vaikka tiedostin oman "vetelyyteni"... Ihan kamalaa, kun ei vaan, niin ei :o( Ja Troippanen painoi duunia ja akka senkun löysäili. Ilmeisesti näinkin voi käydä...Käskyt ei vaan mee aivoista lihaksiin/jäseniin...?

Lauantaina oltiin Troyn kanssa tutustumassa dog-frisbeen saloihin Kirkkonummella Tsekki-open johdolla. T o d e l l a mielenkiintoinen ja vauhdikas laji, jossa Troy oli ihan luonnonlahjakkuus! No, kaikki jotka on nähneet mun heittävän ihan mitä vaan, voivat kuvitella, että minua tämä luonnonlahjakkuus ei juurikaan koskenut ;o). Lätty lensi minne sattui ja miten sattui. Ohjeita oikein heittämiseen saatiin ja heittoharjoittelu kattaakin lajista 80% !
Troy oli aikalailla tasaraha iltapäivän heittotreenien jälkeen, rankkaa hommaa!

Sunnutai-aamuna JAUn kisat Järvenpäässä ja 2 x Kari Jalosen aksarata.
Radat oli yllättävän haastavia verraten siihen mihin oon tottunut; hankalia kulmia ja vientejä. Yhtäkaikki, en pitänyt ratoja meille mitenkään vaikeina. Sellasia niistä kuitekii tuli :o/.
Hyllyt molemmilta radoilta. Toka oli kyllä ihan pyllystä, Troy bongas pujottelun jostain kaukaa ja jätti mut ohjailemaan jotain mielikuvituskoiraa ja meni intopiukeena pujottelemaan!!
Harmitti ihan eniten paljon ja kauhiasti! En saannut otetta radasta, itsestäni, en koirasta. Ihme mahalasku, kun pitkään on mennyt niin hyvin. Nyt tars jotenkii saada ajatukset paremmiksi ja itseluottamus takaisin huomisiin iltakisoihin.
Sen jälkeen taidetaan ottaa isompi projekti epiksiä ja frisbeen heittotreenejä perheen kanssa ;0).

Aksa startteja.

Kisavideo hyllyradasta; http://www.youtube.com/watch?v=7rddg95u_Lw


Vaihteeksi agility kisaa!
Aamulla varhain lähdettiin Troyn kanssa kohti Lohjaa.
Eka radan rataan tutustuminen oli yhdeksältä. Oli muutama aste pakkasta ihan aamulla ja kevään ekat ulkokisat.
Rata oli kaima-naisen rakennelma ja oikein mukavan oloinen. Ei mitään paahtosuoraa, vaan vähän tekniikkaakin piti hallita. Muutama kohta radassa tuntui jo tutustuessa vaikealta ehtiä, mutta yrittää pitää.
Troy kävi aika kuumana kisapaikalla, mutta pystyi kuitenkin keskittymään (tosin se "lauloi" hieman kun jätin sen lähtöön). Rataa taitettiin todella kovaa vauhtia ja mokoma lähti kontakteilta ilman lupaa :o/. Toiseen tiukaan paikkaan radalla kerkesin eteen, toiseen en. Tuloksena nopea vitonen (rima).
Hypäri aiheutti suurempaa pohdintaa alun vuoksi; kaksi hyppyä ja 90 asteen kääntö mutkaputken kauempaan päähän ja suoraan edessä neloshyppy. Mietin tätä kohtaa lähes koko tutustumisen, rata oli muuten aika helppo. Tai se on helppo irtoavalla koiralla kuten Troy; ei tarvitse saattajaa joka hypylle ;). Lopussa oli suora putki joka antoi suoraan ansa hypylle; koitui monen kohtaloksi :(. Sain kuitenkin päätettyä miten alun vien ja tein juuri niinkuin suunnittelin. Ja kas kummaa, sehän toimi kuin unelma! Jäin tätä ihmettä ihastelemaan ehkä nanosekunniksi => blokkasin putkesta tulevan Troyn näkyvyyden neloshypylle ja niin se kerkes työntää nenänsä pujottelun ekaan väliin! :( . Jatkoin kuitenkin täpöillä radan loppuun ja jestas kuin se meni upeesti! Siitä suorasta putkestakin selvittiin helposti :).

Jäähdyttelylenkillä käveltiin järven rantaa pitkin ja kun löytyi pieni sula lampi sai Troy heittää talviturkin. Voi sitä riemua ja melskettä! Miten iloinen se olikaan saadessaan jahdata roiskeita pitkän talven jälkeen =o)

Toka yritelmä.

No niin, toinen yritelmä tokon erkoisvoittajaa on takanapäin ja edessä on työntäyteinen harjoittelukausi. Ei siis hyvin mennyt, ei. Harmittaa eniten koska nyt alkaa ulkokausi ja silloin ei oikein voi Troyn kanssa kisata. No, lokakuun maneesikisaan on aikaa, joten voidaan treenata rauhassa.
Tänään Kumpumäellä tuomarina Pörsti ja liikkurina Koskelan Ari, mistä johtunee, että liikejärjestys oli sama kuin maajoukkuekarsinnassa edellislauantaina.

Paikalla istuminen 10p.
Paikalla makaaminen 8p. Naapurin käskyllä maahan :(
Metalli 10p. Lemppari liike ja saatiin kierrokset päälle heti alkuun...
Tunnari 0p. Kaahotti kapuloille, oma peittyi jarrutus-turpeeseen, niillä kierroksilla ei pysty etsimään; toi jonkun muun. :(((((
Kaukot 0p. Vaistosi otsaan kasvaneen kepin ja päätti olla tekemättä mitään, niin ei ainakaan mokaa :((((((.
Ruutu 9p. Vauhti merkille ei riittänyt ihan loppuun saakka...? Muuten ok.
Idari 8,5p Painoi seuraamisessa ja istui vajaasti, mut kaikki asennot ja se oli hienoa!
Ohjattu 10p. Taas sama merkki kuin ruutuun ja arpa antoi ruudun puoleisen kapulan. Tätä on nyt treenattu, onneksi onnistui!
Seuraaminen 8,5p. Alkuun oli turhan tiivistä ja muutama sitkeä istuminen.
Tästä tulee siis kakkostulos...taas.
Hommaa piisaa siis.

Back in business :)

Tänä sunnuntaina siis piiiiitkästä aikaa agilitykisoissa. Kisat oli Hyvinkäällä, JAUn "kotikisat".
Makseille oli ekana Mika Moilasen hypäri ja jos mua ei ihan oksettanut jännityksestä aikaisemmin, niin nähtyäni radan näin todella kävi.
Rata alkoi suoraan kentän kulmasta kulmaan; hyppy-hyppy-suoraputki-hyppy- mutkaputki-kepit.
Tämähän on mukavaa jos voi juosta koiran kanssa rintarinnan. Näin ei ole meillä, ei. Tämä johtuu siis minun hitaudestani. Radalla oli varsin taajaan näitä vauhtisuoria ja vielä toinenkin suora putki! Onneksi Troipan voi kuitenkin jättää kohtuu kauas. Jännittämisestä huolimatta, olo oli kohtuu rauhallinen kun menin radalle (rescue-remedyä meni aika paljon...).
Menin kolmosen ja nelosen väliin. Siitäpä se tykitys sitten alkoi, lujaa mentiin MUTTA; mentiin yhdessä! Ehdin sinne minne halusinkin ehtiä, jalat toimi kun annoin toimia :)) Vauhdin huumassa tuli virheitä, joista en missään kohtaa lannistunut. Tunne oli ihan mahtava! Me oltiin yhdessä ja onnistuttiin yhdessä, käsittämättömän hyvä olo :) Kauhuskenaarioni oli, että saisin hyvästellä Troyn sen kolmosputken jälkeen. Näin ei käynyt ja mulla pysyi homma hanskassa.

Agirata oli Jarmo Jämsän paljon kiemuraisempi rata, jossa oli monta vaikeaa kohtaa (hyppykulmia ois pitänyt pystyä ennakoimaan enemmän ja paremmin). Tästä selvittiin kolmella riman tiputuksella, joihin olen itse syypää. Siltikin vain vahvistui se tunne, että me olimme yhdessä tekemässä sitä juttua ja Troy ymmärsi opastusta ja minä ymmärsin opastaa ;o).
On kannattanut siis pohtia asioita ja treenata niin ahkerasti kuin se nyt talvisaikaan on ollut mahdollista. Olen pikku hiljaa saavuttamassa tilan, jolloin voin sanoa tuntevani Troyn ;o) Mahtavuutta!