Paisteinen viikonloppu.

Torstaina olin piiiitkästä aikaa osallisena ohjattuun toko treeniin. Jessica piti Porskin koirakoille valmennusta. Eka treeni oli meiltä jo jäännyt väliin, mutta nyt käärittiin hihat, poistettiin kauluri ja ryhdyttiin hommiin. Seuraamista ensin. Eka pätkä oli ihan kauhia, yliyrittämistä ja painoi ihan törkeesti. Pikkuisen polven nostelua ja homma alkoi tasaantua. Tempo vaihteluihin selkeämmät erot (minulle) ja pitää vähän muistuttaa merkkien kyttäilystä. Ei myöskään saa antaa sen hillua liikkeiden välissä vaan pitää se makaamassa lähellä = kaikki kiva tapahtuu mun kanssa, ei muualla.
Tunnaria otettiin myös. Troy muistaa pääosin hyvin, mitä tämä tehtävä sisältää ja vahvistamista jatketaan. Ruutu otettiin myös. Ekalla varasti luoksetulon, kuten arvasinkin, mutta toinen toimi jo hienosti. Keskittyi oikein kivasti hommiin. Paikallaolo ei liioin tuottanut ongelmia.

Viikonloppua lähdettiin viettämään "pelasta-edes-parisuhde"merkeissä mökille. Tyttäret lähti tädin luo Helsinkiin, joten todellakin, mökillä oli vain minä ja mun miehet ;o).
Sää suosi meitä heti perjantaista lähtien ja lauantaina auringon paiste vain jatkui ;o). Siivoiltiin rantaa, vaihdettiin kiuaskivet, puutöitä yms. Touhujamme seurailivat laulujoutsenet, jotka olivat lienee suurin osa matkalla jonnekin pohjoisempaan. Niitä oli n.20 linnun parvi. Aina kun Troy meni uimaan lähtivät nuorimmat joutsenet kiivaasti tulemaan kohti. Mitenkään vihamielisiä ne ei olleet vaan pikemminkin uteliaita. Kenties ne uskoivat Troyn oikeasti olevan joutsen, jonka paha noita on taikonut räkyttäväksi 4jalkaiseksi hirviöksi ;)))
Troy viihdyttikin jousenoita vedessä ja rannalla. Se istuskeli pitkät tovit rannassa "looppi" päässään kuunnellen järvi/avaruus kohinaa.
Tuubin viikonlopun kohokohdat liittyivät kalastukseen. Se on sananmukaisesti koho-kohta. Kohoa nimittäin tuijottaa Tuubi liki transsissa. Ei vaan tuijottelut auttaneet, ei saalista :o(.
Ihana viikonloppu! Nyt voinee taas harrastellakin ihan hyvällä omalla tunnolla...? ;)

Onnea ja onnettomuutta.

Huh hei, mitä kaikkea mahtuukaan yhteen pieneen viikkoon!
Turusta palattuamme oli tullut aika viedä Troy tohtorille "lobotomiaan" ( = kastraatio). Toimenpide meni hienosti. Koskapa mieheni tuntee suurta veljessurua tapahtuneesta, hän tarjoutui hakemaan tajuttoman potilaan kotiin. Unta tuntuikin piisaavan vaikka kuinka ja vasta myöhemmin illalla jaksoi Troippa-ruuna jaloilleen. Kun kaulassa ollut kauluri kolahti ekan kerran johkin kulmaan lopetti herra liikkumisen siihen paikkaan. Halvaantuneena kauluskammosta se makas keittiössä hyvän tovin ;). Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi liikkua ja tottui kauluriin, jopa siinä määrin, ettei sen kolina enää lainkaan häirinnyt sitä lainkaan. Niimpäs sitä kolisteltiin huoletta vasemmalle ja oikealle ja eräänä päivänä kauluri oli kuin vappuviuhka, ihan risa :o/. Kaulurin menettettyä henkensä pääsi Troy käsiksi haavaan ja tikkeihin. Ja woe, miten se olikaan latkuttanut !! Ei muuta ku Cothivetiä ja betadineä vuoron perään ja uusi kauluri + kuonokoppa päähän. Kopasta oli luovuttava, kun ei voi juoda se päässä eikä kunnolla läähättää. Troippa on kuitenkin neuvokas ja oletettua ketterämpi kaveri. Se sai nuoltua haavaa kaulurista huolimatta!! =O Nyt sitte antibioottia päälle. Odotan vaan kauhulla mitä tästä viel kehkeytyy.... No, kipeä se ei onneksi tunnu olevan.

Koko kuluneen viikon järkkäilin myös rotuyhdistyksen yhdistysmestaruus tokoja. Voi ahdistus, mitkä kisat! Pokaalit tuli matkikseen liian myöhään, ei ehtineet koskaan kisapaikalle :o(. Kisapäivänä alkoi ensin sataa kaatamalla ja kun se loppui alkoi maailmanlopun tuuli! Vois kerrankin sanoa, että tais olla oikeen haisunäädänkusimyrsky Afrikasta! Toimitsijateltta oli lähdössä lentoon vaikka sitä koitettiin pitää maassa useamman neitokaisen voimin, sama ongelma oli tietty kanttiiniteltan kanssa. Onneksi kisaväki jeesas ja saatiin lentoteltat purettua ja kisa jatkui. Tuubi oli mulla autossa mukana, tarkoitus oli näyttää sitä Sannalle (ELL) koskapa se ontui edellisenä iltana pahasti oikeaa eturannetta. Makuu hoito autossa kuitenkin poisti vamman, mikä ikinä se olikaan?!. Kotiin päästiin; märkinä, paleltuneina ja lopen uupuneina. Henkisesti kenties raskaimmat kisat ikinä... Kyllä kisaaminen on niin paljon helpompaa kuin järkkääminen.


Tiistaina oltiin Troipan kanssa agitreeneissä, viikkotreenit alkoi jo viimeviikolla, jolloin osallistuttiin katsomosta. Meillä on ihan huippu ihana ryhmä ja hyvä vetäjä Eva. Tein harjoitukset matalilla hypyillä, ei siksi että Troy ois kipee, vaan jotta se ei tulisi kipeeksi. Aikas hieno harjoitus oli poispäin kääntö puomille kun itse jäätiin hypyn taakse ja se meni hyvin (jee! Hyvä Jaakko !;) ).
Troippa oli niin vauhtia täynnä, että pois alta. Oli ihan mahtava fiilis ja parasta oli tieto siitä, että kesä on vasta edessäpäin!!
Koko ihana agiliito kesä <3

Aksaa leirin verran.

Kyllösen Pirkko järkkäs Tuorlassa, Piikkiössä agilityleirin vappuviikonloppuna. Kyseessä on siis jo perinteeksi muodostunut leiri, jolle minä ja Troy osallistuimme ekaa kertaa. Uteliaisuus oli tietty yksi syy kun kouluttajina oli Janita ja Jaakko. Toki täytyy ihan heti kärkeen sanoa, että 2X20min hintaan 70€ on kyllä railakaasti ylihinnoiteltua antiin nähden. Ei voi tietty mitään kirkastumista kenties tuossa ajassa odottaakkaan. Minulla menee aina oma aikani kun tutustun kouluttajan tyyliin ja jännitän aina kutakin jonkin aikaa. Tässä tapauksessa totutteluun meni koko koirakolle varattu treeniaika :(.
Lauantaina Janitan rataa, mukava ja vaikea. Päästiin pätkittäin kahlattua vissiin parikymmentä estettä. Välistä vetoon ja johkii muuhun ohjaus kuvioon meni aikaa paljon, mutta sujui se lopulta.

Illanvietto rantasaunalla oli taattua JAU laatua ja naurulihakset kramppaa vieläkii ;o)).

Kävelytin Kutka-Penaa ja Troippaa Tuorlan ihanissa lehtometsissä. Siellä oli kyllä kauneutta kaikille aisteille! Ihanat metsät heräämässä kesään.
Sunnuntaina sitten Jaakon rataan. Mainittakoon, että Janita, eikä itse Jaakkokaan selvittäneet rataa yhdellä yrityksellä lauantai-iltana. No, joo ne on tietty ihan eri liigassa kuin minä.
Rata oli kinkkinen ja otin tavoitteeksi kymmenen ekaa. Tavoitteeseen ei päästy, tie nousi pystyyn esteellä kuusi. Ekaan kuvioon jäätiinkin sitten saamaan alkeisopetusta poispäin käännöstä... En tiedä harmittiko Jaakkoa enemmän kuin minua. Minä ainakin tunsin itteni helvetin tyhmäksi kun piti tuotakin mennä opettelemaan korkeaan hintaan yli 200km päähän. Kenties se on nyt sen verran muistissa, että osaan sen koiralleni opettaa. Troipalle vasen käännös on tokotaustan vuoksi vaikea ja täytyy se tekniikka opettaa.
Kaikenkaikkiaan mietiskelin sitä ahdistusta jota tunsin, kun en ymmärrä hienoja nyansseja ohjaus kuvioissa. Termejä vilisee joka paikka, saksalaisleikkaukset ja flipflopit, lista on loputon. Itse kaipaisin ihan vaan perusohjausopetusta kikkailun sijaan. En voi opettaa koiralleni tekniikkaa jota en itsekkään hallitse, kun en itseasiassa hallitse ihan perus kuvioitakaan. *huokaus* (iso sellanen) ja ahistus....
Ohessa videon pätkiä Jaakon radalta.