Taistelu-Jaska

Vihdoin Inkin lämmöt laskivat 65 vrk astutuksesta. Aamulla mittauksen jälkeen mentiin vielä hyvälle lenkille.
Valvoin Inkin laatikon luona ja aamuyön tunteina avautuminen alkoi. Se kesti aamupäivän. Ink alkoi ponnistukset ja pieni määrä vettäkin meni. Ponnistelut jatkuivat, välillä liikuttelin Inkiä ihan reippaasti. Lopulta Ink ei jaksanut enää, se vapisi ja nukkkui. Vatsan peitteiden läpi tuntui pentu, joka ei vaan liikkunut kohti synnytyskanavaa vaikka Ink oli tehnyt töitä ihan olan takaa.
Oli aika lähteä eläinlääkärille. Onneksi asema on muutaman sadanmetrin päässä. Leikkaus päätös tulikin aika pian kun yhtään pentua ei tuntunut kanavassa.

Pian hoitaja kantoi käsiini kirkuvan, mustan urospennun, painoltaan 360g. Sitä kuivaillessa koitin kuunnella seuraavan pennun kirkumista, mutta hoitaja tulikin pian kertomaan, että toinen pentu oli kuollut. Se ei ollut kehittynyt normaalisti, vaan sillä oli ns. ankanpää, se oli yli puolet pienempi ja suolet tulivat ulos sen aukinaisesta mahasta. Se oli pysynyt hengissä istukan avulla, mutta ilmeisesti oli kuollut synnytyksen käynnistyttyä. Oli siis erinomaisen oikea päätös leikata. Tämä olisi pitkittyessään voinnut olla koko kolmikon loppu! 

Nyt on kuitenkin pirteä pentu ja hyvin toipuva, huolehtiva emo. Se on paljon vähemmän kuin minä tai moni muu innokas odotti. Kaikkea voi kuitenkin eteen tulla tässä kasvatus-harrastuksessa, nyt tuli eteen tämäkin. Kun ei elämä ole liikaa viimeaikoina muutoinkaan hymyillyt, tuntui tämä kyllä kovin raskaalta. Harmittaa etenkin se, kun oli niin kovin monta järkevää ja mukavaa pennun odottajaa joille oisin oman kaverin mieluusti suonut.
"Kaikella on tarkoituksensa"- on se yksi väsynyt latteus, mutta kyllä kait näin on tässäkin. Voi olla, että on mun voimavaroille mitoitettua tämä pentue koko. Tyttäreni on vakavsti sairas ja hoidan häntä kotona. Ehkä  meille kaikille parempi on nyt näin.
Uusi tulokas ristittiin hyvin pian Taistelu-Jaskaksi ja jos se hengissä sinnittelee ja kun rekataan, tulee sen nimeksi Karmiwan Jag Ska.  Toivon kaikesta sydämmestäni, että se pysyy terveenä ja tuo paljon iloa kasvaessaan!

Ink ei enää pentuja tee, ikäkin tulee vastaan ja sektion yhteydessä lähti kohtukin.
Seuraava Karmiwan pentue on siis Pinkin heiniä, luultavasti jo kevään juoksusta. Alustavasti on ollut puhetta astuttaa se upealla Felltop Samurailla. Toivotaan suunnitelmien onnistuvan ja kaiken menevän hyvin!

Vrk 56 röntgen

Ink läpivalaistiin tänään ja lukuisten innokkaiden kyselijöiden suruksi pentuja näkyi vain kaksi :( .
Toinen jää luultavasti kotiin ja toinen on luvattu jo ystävälle, niin ei juuri kodin etsijöitä jää. Pienenpieni optio voi olla, että valtavan kakkasuolen takana piilottelisi yksi.
Pinkin pentuja sitten vaan odottamaan ensi kesään, mikäli se linja kiinnostelee ja puhuttelee.

Karmiwan kolmas pentue on itämässä!

Ink on nyt onnistuneesti astutettu kahteen kertaan Toughilla 18.9. ja 19.9.
mikäli tiineys lähtee onnistumaan on pentuja odotettavissa marraskuun puolenvälin jälkeen.

Odotan pennuista mukavia kavereita monenlaiseen menoon. Moottoria ja vauhtia tulee varmasti riittämään! Minkään lajin erityisosaajaa en kuitenkaan pysty lupaamaan ja myyn pennut kotikoiriksi, perheenjäseniksi, lemmikeiksi.

FYHR`S PERFECT TOUGH 4V.

Tämä on Alex Fhyrin Caleb x Lass pentueesta, jota olen seurannut jo jonkin aikaa. Hän jätti itselleen yhden uroksen, yksi narttu on Suomessa, Cass Anne Talasmäellä ja Tsekeistä löytyy yksi sisko Aibileen .
Koirat ovat työkoirina, paitsi Aibileen, joka on agilitykoiranakin. Tough on tehnyt myös hiukan agilityä, sen verran että vauhdin tiedetään olevan kova ;) .
 Toughin omistaja Marlene kertoo koirastaan:

"Tough on koira, joka on suurimmaksi osaksi vauhtia!
Hän rakastaa juosta ja mieluiten lujaa! :-)
Sisätiloissa hänellä on hyvä off-painike. Erilaiset pinnat eivät vaikuta koiraan.
Hän on harjoitellut / kilpaillut eri alustoilla ongelmitta.

Hänellä ei myöskään ole ääniarkuutta, ei laukauksille, eikä muille.

Hän ei välitä muista ihmisistä kovin paljon, hän on enemmän yhden naisen koira.
Hän olisi mieluummin kanssani koko ajan, joten hän ei ole ensimmäisenä menossa moikkamaan vieraita.
Toimii hyvin yhdessä muiden koirien, sekä urosten, että narttujen kanssa."

Toughin emä on Alex Fhyrin Lass, koira jonka haluan Karmiwan linjoihin! Alexin sivuilla myös juttua Toughin veljestä Bicistä , kandee lukasta tämäkin.

Oma kokemukseni uroksesta on hyvin positiivinen. Tough on iloinen ja avoin koira ja tervehti meitäkin kyllä ihan pusuttelemalla joka kerta. Emäntänsä kanssa sillä oli hyvä yhteys ja se reagoi käskyihin nopeasti ja kuuliaisesti. Mikään pehmo se ei kuitenkaan ole. Itsevarma, vahva uros. Tykkäsin oikein paljon! Tough on työkoirana 600 uuhen lammastilalla Ruotsissa.

Tough agilityssä, hypärillä: ja paimenessa

SUKUTAULU

Terveys:
Tough ja sen sisarukset ja vanhemmat ovat kaikinpuolin terveitä. Riskejä kuitenkin liittyy kaikkiin linjoihin tänäpäivänä. ( Tästä voit lukea lisää ja kannattaakin,  aikaisemmasta blogi kirjoituksestani )
Epilepsiaa esiintyy uroslinjassa, sen taustalla olevien urosten jälkeläisissä, joita on käytetty paljon. Caleb (Anadunen mukaan jälkeläisiä on 87kpl) on Briteissä, joten sen jälkeläisistä ei juuri julkista tietoa ole. 
OCDtä ei ole esiintynyt pentueessa eikä vanhemissa, eikä Toughin emän muissa pennuissa. Velipojalla Bicillä sen sijaan on yksi OCD pentu. Sukutaulssa runsaasti käytetty Joe esiintyy myös joidenkin OCD tapausten sukutaulussa.
OCDn ilmenemiseen vaikuttaa myös perimän lisäksi ruokinta ja liikunta, ihan kuten lonkkiinkin. Osavastuu siis on aina myös omistajalla eikä periytyvyyttä ole pystytty selvittämään.




TRONIC PEPPERINA 7V.

Ink on mun kasvatusharrastuksen peruspilari. Se on koira jossa on kaikkea mitä olen halunnut; iloa, moottoria, vauhtia, rohkeutta, lojaalisuutta, itsenäisyyttä ja sylikoiraa. Kaikkea juuri sopivassa suhteessa. Se on aina ollut perusterve, lääkärissä on käyty vain rokotuksilla. Se lähtee kaikkeen aina suurella sydämmellä ja tekee täysillä parhaansa. En olisi voinnut parempaa koiraa toivoa.
Inkin emä Stella oli luonteeltaan samanlainen; helppo koira ja niin sydämmellinen. Aina valmis tekemään kenen kanssa tahansa. Se oli myös varsin terve ja eli pitkän elämän. Sillä on kolme upeaa pentuetta, joista kaikista on kehkeytynyt loistavia harrastus kavereita.
Inkin isä on Rising Sun Dark Raider ja Ink on sen ensimmäisestä pentueesta. Sittemmin Raideria on käytetty p a l j on ja sen jälkeläisiä on myös useita Suomessa. Terveys ja vauhti lienee sanoja jotka hyvin kuvaavat Raiderin jälkeläisiä. Myös luonteet ovat hyvin pidettyjä. 

Inkeri agiradalla ja toisellaki. Agility on ollut pääharrastuksemme, ihan kokeilun verran tokoa ja paimennusta on tehty.

Terveys

Ink ja sen sisarukset ovat perusterveitä koiria. Yhdellä siskolla on tosin ollut ongelmia anturoiden aukeamisen kanssa. En tiedä mistä johtuu.
Vanhemmat niin ikään terveitä. Inkin isoisä emän puolelta Spark astui Suomessa useita narttuja jätti suht tervettä jälkeä. Euroopassa se sai lisää jälkeläisiä ja siellä oli joitakin epilepsia tapauksia eri narttujen kanssa. Suomessa yksi.
OCDtä ei ole esiintynyt lähisuvussa. Raiderilla toki jälkikasvua on niin paljon, että varmasti löytyy jo OCD tapauksiakin. Selkä Inkiltä on kuvattu vain epävirallisesti, eikä siinä ollut vikaa. Inkin siskon pennuilla sen sijaan on ollut selkien kanssa huonoa tuuria klik. 
Inkillä on 12 pentua, jotka ovat tervettä porukkaa. Muutamat C-lonkat ei muita suuria murheita. Ensimmäisen pentueen luonteisiin en ollut tyytyväinen, mutta toinen pentue eri uroksen kanssa antoi hienoluonteisia koiria! Ja ennenkaikkea terveitä! Kaikki Inkin pennut ovat omistajiensa kanssa aktiivisesti harrastaneet ja menestystäkin on tullut. Ja mainittava vielä, että myös ekan pentueen omistajat ovat koiriinsa varsin tyytyväisiä. Niissä esintyi terävyyttä, joka on tuonut haasteita, mutta oikeanlaisella pidolla on ollut ihan kelpokoiria. Jalostukseen en niitä kuitenkaan tahtonut.

SUKUTAULU

Pentu tästä pentueesta tuo taatusti vauhtia ja vaarallisia tilanteita elämään!
Uusiin koteihinsa pennut lähtevät rekisteröityinä, siruttettuina, silmäpeilattuina ja eläinlääkärin tarkistamana sekä useasti madotettuina.
Pennun hinta on 1200€ , ei osamaksua.

Ink x Tough

Ruotsin reissu tuli tehtyä ja aiotun  kahden yön sijaan olimme siellä neljä yötä. Kun saavuimme oli juoksun päivä 14. Ink tarjosi Toughille kuitenkin käsilaukkua. Käytiin pitkällä kävelyllä kauniin rannikkokartanon mailla. Ink jätti merkkejä, Tough tutki ne. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Ink jäi miehelään päiväksi. Näin teimme joka päivä, aina lähtöpäivän aattoon asti joka oli juoksun 16. päivä. 

Sain ystävältäni viestin. Hän oli seurannut tuskailuani nihkeästi sujuneesta astutus reissusta facesta ja kertoi tulevansa Ruotsiin seuraavalla viikolla ja voivansa tuoda Inkin kotiin. Kyyti Tukholmaan järjestyisi Toughin omistajan taholta. Hän on kyllä ihana ihminen! En voi käsittää miten voikin olla!! Kuin ihanaa, että elämään tupsahtaa näin ihania ihmisiä! *kiitollinen*

Nyt eletään sunnuntai-iltaa ja juoksun päivää 18. Tänään Tough on ollut ensi kertaa todella innoissaan Inkistä. Ink on tarjonnut itseään jo muutaman päivän. Toughilla on historiaa narttujen kanssa ja se on aina ollut erittäin tarkka ajankohdasta. Marlenen toinen uros olisi astunut Inkin. Ink ei huolinut väärää miestä ;) . Toughilla on 23 pentua ja se on saanut tiineeksi kaikki astumansa nartut, että kyllä siihen on luottaminen!

Nyt he saavat kuherrella keskiviikkoon asti, siihen mennessä luulis onnaavan!!

Ohessa kuvia ensi-treffeiltä ja upeasta Breviksnäsistä, missä Marlene asuu ja työskentelee 600 uuhen tilalla, jonkun multimiljonäärin palkkaamana.

 Kuvat on ottanut matkassa mukana ollut tyttäreni Sara.

Tänään 18.9. sain päivällä tämän kuvaviestin Ruotsista tekstillä; "no nyt!"

Nyt siis alkaa odotus, joka on aiemmilla kerroilla kestänyt 61 vrk.

Projekti alkaa!

Inkin juoksu on alkanut ja Ruotsin reissu on varattu!
Jos matka on tuloksellinen, syntynee uusi Karmiwan pentue marraskuun puolivälissä!
Peukut pystyyn!!

Nuoren koiran kanssa.

Minua on jo pidempään mietityttänyt, puhututtanut nuoren koiran, bordercollien peruskoulutus.
En tarkoita sen suuremmin mitään toko pohjustuksia, en varsinkaan mitään agility juttuja.
Ihan perus arkitottelevaisuutta.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että koiralle on tärkeää heti pennusta oppia kolmen sanan merkitys:
1. TÄNNE! Tule luokse viipymättä, heti ja niin lujaa kuin pääset.
2. ODOTA! Odotta paikallasi.
3. EI! Lopeta heti se mitä olet tekemässä!

Näiden ymmärtävä koira on jo varsin kelpo ja helppo kaveri arjessa. Luoksetuloa alan opetella pennun kanssa ihan heti ja päivittäin ja paljon! Odota-käskyä meillä joutuu tottelemaan monessa paikkaa; ulos menessä, sisään tulessa, ruokailun yhteydessä, autoon mennessä, sieltä tullessa jne. En myöskään omista koirakaltereita autossani, joten koirat oppivat varhain, että vaikka luukku on auki autosta ei lähdetä ennenkuin odota-käsky on muuksi muutettu.

EI!-käskyn opettaminen onkin sitten se mikä herättää paljon tunteita tänäpäivänä. On tullut trendiksi koiran-kuin lapsen kasvatuksessakin, että EIsanaa ei käytetä lainkaan! Mitään ei kielletä vaan tarjotaan vaihtoehtoja!? No, joo mutta kyllä ei toimi koirilla. En ole ainakaan yhtään näin koulutettua koiraa nähnyt joka ois hanskassa. Koira, etenkin fiksu BC oppii kyllä käymään kauppaa käytöksellään ja tämmöinen vaihtoehtojen tarjoaminen on sille ihana seikkailu, tottelevaista se ei siitä tee. Jos koira on esim. ekaa kertaa lampailla ja päättää, että noi on syötävää ja minä paloittelen ja syön ne! EI-käskyn merkityksettömyys tilanteessa on kyllä helkkarin hankala. Vaihtoedotkaan ei siinä mielentilassa juurikaan kiinnosta.

EI-käsky tehdään raameiltaan niin suureksi jo pennusta asti, että sanalla on ihan oikeasti merkitys! Liian usein näen/kuulen kun hoetaan eieiei ja se ei tarkoita koiralle yhtään mitään.  EI!-käskyn osaaminen voi jopa pelastaa koiran hengen! Sen osaaminen helpottaa myös hyvin paljon ei toivotun käytöksen karsimista. Tästä asiasta puhuttiin kerran pitkään tokon valmennusrenkaan leirillä kun kouluttajana oli nyt jo edesmennyt Jon Eklöf. Hän on erittäin menestynyt toko kisaaja ja kouluttaja. Usein leireillä juttu palasi kuitenkin perusteisiin ja Jontte kertoi, että ensimmäinen asia jonka pentu hänelle tullessaan oppii on EI!-käsky. Koirilla on erinomainen taipumus muistaa ensimäiseksi opetettuja asioita. Kyllä minä myös panostan alussa näiden kolmen sanan opettamiseen ja etenkin o p p i m i s e e n kuin jonkun agility esteen suorituksen opetukseen.

Eräs asia jota Jontte aina leireillä ihmetteli; hän koulutti siellä Suomen toko-huippuja ja lähes jokaisen koira (bordercollieita miltei kaikki) vetivät hihnassa kuin huskyt! Se on asia jota myöskään minä en voi sietää, enkä ymmärrä! Hihnassa kulkeminen on niin helppo opettaa pienelle pennulle. Omille koirille olen aina myös opettanut taakse!-käskyn, jolloin ne kävelevät takanani. Ei sivulla vaan takana. Tämä toimii erinomaisesti esimerkiksi kun pitää ohittaa räyhääviä koiria; minä määrittelen mitä vauhtia mennään ja miten vastaantulija kohdataan. Jos koira kiskoo hihnanpäässä on se tietysti silloin se joka päättää mm nämä asiat ja yleensä tulos ei ole toivottu. Minä myös puollustan koiriani, mikäli vastaantuleva koira päättää tulla iholle. Koskaan se ei ole koirieni tehtävä.

Olen siis aika vanhanaikainen mitä koulutukseen/kasvatukseen tulee, niin lasten kuin koirienkin osalta. Tämä ei ole yhtäkuin väkivaltainen! Olen yrittänyt ymmärtää kaikenmoisia koulukuntia, mutta kun kohtaan niiden hedelmiä tuolla kentällä niin käsitys omasta tavasta ja sen vahvuuksista vain kasvaa. Lapsetkin on selvinneet kotikasvatuksesta hengissä ja ovat korkeakouluopintojen poluilla. Koiriani voin reilusti sanoa hyvin käyttäytyviksi, niin hihnassa kuin vapaanakin, porukassa ja yksin, urokset kuin nartutkin. Koirieni käytöstä minun ei ikinä, missään tilanteessa tarvitse arvailla tai pelätä. Muiden käytöstä kyllä joutuu arvailemaan ja joskus pelkäämäänkin. 

Tiedän tämän aiheen herättävän paljon tunnetta, mutta mielipiteeni ovat rakentuneet kokemuksesta ja useamman koiran kouluttamisesta alusta loppuun.

Suunnitelmia!

Ja suunnitelmia ne on, ennenkuin oikeasti on jotain tapahtunut. Sen olen tässä lähimenneisyydessä oppinut; suunnitelmatkin on vaihtuneet moneen kertaan eri syistä.

Nyt kuitenkin päädyin Inkin astutuksen suhteen ruotsalaiseen urokseen, joka on Fyhr`s Perfect Tough ja sen sukutaulu on tässä.

Tämä on Alex Fhyrin Caleb x Lass pentueesta, jota olen seurannut jo jonkin aikaa. Hän jätti itselleen yhden uroksen, yksi narttu on Suomessa, Cass Anne Talasmäellä ja Tsekeistä löytyy yksi sisko Aibileen .
Koirat ovat työkoirina, paitsi Aibileen, joka on agilitykoiranakin. Tough on tehnyt myös hiukan agilityä, sen verran että vauhdin tiedetään olevan kova ;) .
 Toughin omistaja Marlene kertoo koirastaan:

"Tough on koira, joka on suurimmaksi osaksi vauhtia!
Hän rakastaa juosta ja mieluiten lujaa! :-)
Sisätiloissa hänellä on hyvä off-painike. Erilaiset pinnat eivät vaikuta koiraan.
Hän on harjoitellut / kilpaillut eri alustoilla ongelmitta.

Hänellä ei myöskään ole ääniarkuutta, ei laukauksille, eikä muille.

Hän ei välitä muista ihmisistä kovin paljon, hän on enemmän yhden naisen koira.
Hän olisi mieluummin kanssani koko ajan, joten hän ei ole ensimmäisenä menossa moikkamaan vieraita.
Toimii hyvin yhdessä muiden koirien, sekä urosten, että narttujen kanssa."

Toughin emä on Alex Fhyrin Lass, koira jonka haluan Karmiwan linjoihin! Alexin sivuilla myös juttua Toughin veljestä Bicistä , kandee lukasta tämäkin.

Ink on mun timantti! Rakas ihana, paras ystäväni.
Faktuaalisesti, se on perusterve narttu jolla on 12 perustervettä jälkeläistä. Sen sisarukset ovat myös terveitä. Se on luonteeltaan iloinen ja sosiaalinen. Suhtatuu työntekoon (agility) suurella intohimolla ja tekee aina parhaansa. Se tekee mieluusti töitä myös vieraalle ohjaajalle. Kotona Ink on kainaloinen ja varsin vaivaton koira. Se tulee toimeen toisten koirien kanssa, eikä provosoi tai provosoidu nujakointiin.

Yhdistelmästä tullee vikkeliä raketteja moneen menoon! Ei ehkä ihan ensimmäiseksi koiraksi paras valinta. Yhdistelmään liittyy myös terveysriskejä epilepsian ja toki myös ODn (lähisuvuissa ei ole) osalta. Näistä vapaita linjoja ei ole olemassa tai ainakaan en löydä. Edellisestä päivityksestäni voi lukea lisää jalostusvalintojen helppoudesta.

Mikäli vauhdikas seikkailu kiinnostaa, niin tässä on specksit kohdallaan!

Odottelen Inkin juoksun alkavan elokuun alkupuolella.

 Se pelaa, joka ei pelkää!

( mustosenheid@gmail.com )

Jalostuksen sietämätön keveys.

Tänä vuonna oli vakaa tarkoitus astuttaa molemmat koirat; Ink ja Pink.
Pinkin kanssa oli suunnitelmissa lähteä Hollantiin, sulhon kanssa treffit oli sovittu jo viime vuoden puolella. Keväällä sain kuitenkin projektin kannalta surullisen uutisen; sulhasen Lessin serkku (emän puolelta) oli sairastunut epilepsiaan. Kävi vielä ilmi, että sen isän siskolla oli epi-pentue.
Se sitten siitä. Lentoliput on ostettu, mutta nyt siitä tulee vain pitkän viikonlopun lomareissu. Hyvä tietenkin, että asiat tuli julki ennen astutusta!
Inkerille sulhoa etsiessäni olen koittanut sukkuloida epien ja OD-sukujen viidakossa ja voi kyllä rehellisesti sanoa, että tervettä linjaa EI ole. Näiden lisäksi on tottakait pevisat ja sitten pitäis katsoa kaikki muut vitamiinien imeytymisen estävien geenivirheiden osuminen, hammaskiilteenliukeneminen ja mitä kaikkea näitä onkaan. Ja jos nyt näistä sapluunoista menee läpi, on mietittävä ääniarkuuksia ja mahdollisia viirauksia ja luonnetta nyt ylipäätään.
Vaikka ihmiseen ei ehkä pitäisi verrata, teen sen kuitenkin. Jos kriteerit ihmisillä menis samaan suuntaan kuin ne BC jalostuksessa tuntuvat menevän, sukupuutto olisi varmaan tosiasia.
Koirat ei tietenkään maailmasta lopu, ei edes beeceet.
Suuri ongelma juurikin näiden EPI ja OD tapausten osalta on tottakai periytyvyyden mysteeri. Hannes Lohen ryhmä EI OLE löytänyt altistavaa geeniä tai geenivirhettä, vuosien työstä huolimatta. Meillä ei ole kattavaa, luotettavaa tietokantaa sairastuneista ja operoiduista koirista. On olemassa epävirallisia tietokantoja, jotka perustuvat ihmisten omaan aktiivisuuteen ilmoittaa koiransa sinne. Sieltä puuttuu jo Suomen osalta aivan valtava määrä sairastuneita koiria, sama koskee ihan varmasti myös Eurooppalaisia tietokantoja.
Suomen kennelliitolla on lausunta systeemi ODn osalta valmis. Puuttuu toimeenpano. Valmiudet on olleet jo kauan, teot puuttuvat. Sama taho kuitenkin uhkaili minua kurinpitolautakunnalla kun olin viimekesänä tehnyt ODn osalta riskiyhdistelmän! VMP!!!!
Kyllä riittäisi kurinpitolautakunnalla hommia kun alkaisivat marssittaa tuomiolleen riskin ottaneita BC kasvattajia! Ja toistan; OD lausuntojen saaminen koiranettiin on SKLn saamattomuudesta kiinni, kaikki muu on valmiina.
Kestää tietenkin vuosia, että tietokantaan tihkuu edes hiukan riittävä määrä tietoa. EPIn osalta mitään tällaista ei ole lienee edes luvassa. Kasvattajat ovat siis kuulopuheiden ja epävirallisten tietojen varassa ja sitten on viellä kaikki se mitä ei tiedä: ne koirat jotka on hiljaisuudessa operoitu, eikä siitä ole missään mitään tietoa.

Koiran ostajalla on tietysti kovat odotukset aina kun koira hankitaan. Paperit sanoo, että loistava liitäjä pitäisi tulla. Kun näin ei sitten käy on pettymys suuri. Ja sitä se on kasvattajallekin. Minulla on ollut kaksi ihanaa, mutta luustosairasta koiraa ja tiedän sen pettymyksen.
Menemättä sen syvemälle yksittäiseen tapaukseen, totean vain, että juurikaan ikinä en ole tuntenut itseäni niin rikolliseksi ja pahaksi ihmiseksi kuin vastatessani OD syytöksiin. Se oli todella syvästi loukkaavaa.
Tämä on siis se paradoksi jonka kanssa kasvattaja elää; pitäisi tietää kaikki mikä ei ole edes tiedossa ja pystyä takaamaan 100% terve koira ostajalle. Minä en ole tämmöisiä lupauksia koskaan antanut, mutta oletusarvo se on.

OD on räjähtänyt käsiin rodussa. Kasvattajat keskustelevat asiasta kulisseissa vilkkaasti ja onneksi edes se epävirallinen tieto liikkuu, jossain mittakaavassa. Kaikki katseet on siis jalostuksessa vaikka kuulimme kasvattaja luennolla OD olevan monifaktorinen syntysyiltään; siihen on vaikutus myös ympäristöllä ja ravinnolla. Se ohitetaan kaikissa puheissa.
Olen mietinyt usein esim. pitävien tekonurmipohjien tulemista yleisempään käyttöön agilityssä ja tokossa. Se mahdollistaa ympärivuotisen harjoittelun ja pentujakin treenataan halleissa. Vaikka rimat on maassa, treenataan ohjauskuvioita kovassa vauhdissa; jarrutuksia, kiihdytyksiä... Mene ja tiedä.
Mutta kun ollaan tosipaikan edessä on kasvattaja se joka on tuomiolla kun koirasta ei tullutkaan toiveiden täyttäjää.
Omien koirien luustosairauksista oppineena en tee alle vuoden vanhalla koiralla lainkaan agilitya. Eka vuosi opetellaan vain liikkumaan ja oppimaan. Vuoden vanhana koira oppii oikein hyvin agilityn salat. Luusto ja pääkin kestävät lajia silloin jo paremmin. Mutta tämä on vain minun tapani toimia.

Inkillä vois viellä yhden pentueen tehdä. Sillä on kaksi pentuetta 12 jälkeläistä. Kaikki terveitä. Kaikki rakastettuja perheenjäseniä ennenkaikkea! Toiveissa olisi viellä yksi sellainen setti.
Pinkin osalta homma on jäissä. En ole löytänyt mitään mitä uskaltaisin ajatella. Toivottavasti jotain kuitenkin löytyy.
Tuonti uros saapuu Suomeen heinäkuussa. Ihan lottokuponki on sekin, säkki päässä ostettu. Ei voi muuta kuin toivoa, että menis kaikki hyvin, yhtä hyvin voi olla menemättä. Edellinen tuontiuros saapui Suomeen kivesvikaisena. Myyjä sanoi; voivoi. Ei latiakaan takaisin. Oiskohan kurinpitolautakunta halunut häntäkin torua? :D

Tämmöistä tää on; hullun hommaa!
 Ihanne on kuitenkin olemassa omassa päässä ja se auttaa jatkamaan.

Vihdoin toimintaa!

Koko alkuvuosi on ollut hiljaiseloa koirarintamalla. En ole juuri muuta niiden kanssa tehnyt kuin lenkkejä, pitkiä sellaisia.
Tyttäreni sairastui vakavasti ja se on vienyt kaiken huomion ja ajan. Muutama hyvä ystävä on kuitenkin aktivoinut mun koiria aksan osalta, kun itse en ole pystynyt. Yhdessä kohtaa elämä kutistui niin pieneksi, että koirat oli hajasijoitettuna ympäriinsä ystäville. Koirat on hyvin sopeutuvaisia, eikä ainakaan mun koirat oo ottaneet mitenkään itteensä näistä kyläily reissuista.

Lauantaina 4.3. ilmosin sitten uhkarohkeena Pinkin omiin JAUn kisoihin. Treenasin pari kertaa ja se tuntui tosi hyvälle! Oli aikuistunut tai jotain?
Tehtiin kaikki kolme rataa, jotka oli Anne Saviojan käsialaa. Tosi kivat radat!
Heti ekasta radasta oli ihan mahtava yhteyden tunne Pinkin kanssa! Ei tullut yhtään paniikkia, eikä mitään pelasteluita. Kahdella radalla kepittely mokia ja keskimmäiseltä radalta NOLLA!!
Itkuhan minulta pääsi jo ekan radan jälkeen, silkasta ilosta ja onnesta ja siitä melkein maagisesta yhteydestä mun rakkaaseen herkkäsieluun! Ihanaa oli juhlia onnistumista seurakavereiden ympäröimänä ja hetkeksi unohtaa ihan kaikki huolet! Kaikki radat tehtiin samalla meiningillä, yhdessä. Mulle ei merkannut mokat yhtään mitään, toi tunne oli jotain niin upeeta!
Koko Muste-Sämpylä pentue on ollu hitaasti kypsyvää sorttia ja mä veikkaan, että tämä tunne ei ois voinutkaan tulla yhtään aikaisemmin. Nyt oli tarpeeksi tunteja ja kilsoja takana. Eikä voi sanoa, että ois treenin ansioo, kun ei juuri viimeaikoina treenailtu, mutta varmasti meidän suhde on nyt sillä tasolla, että tämmöistä voi tapahtua niillä taidoilla mitä meillä on. Niin tai näin; olen super tyytyväinen!!
Nythän tästä syttyi oikeen agility kiima; että mihin seuraavaksi ja pitäiskö oikeen treenakin! Haluisin kyllä olla pitkään ykkösissä ratojen ja fiiliksen vuoksi.

Niin ne suunnitelmat muuttuu...

Karmiwan pentue suunnitelmat tälle keväälle ovat peruuntuneet perheessä tapahtuneen sairastapauksen vuoksi.
Inkin astuttamista Astra Benjillä harkitsen myöhemmin uudestaan.
Å-pennut ovat ehtineet 6kk ikään! Hienoja nuoria heistä onkin varttunut.
Ikävä kyllä kahdella uroksella ilmeni OCD olkapäisssä. Toisella muutos oli lievä ja hoitui lääkityksellä. Toivottavasti terveysongelmat pentueen kohdalla loppuvat tähän.

Karmiwan`s planned litter for this spring has been deleted due sever illness in my family. I will concider Inks mateing with Astra Benji later.
Å-litter is now 6months and they are wonderful youngsters!
Unfortunately two male puppies has been effected with OCD , other one with more lenient changes. I trully hope these were the last of health concerns with this litter.