Sitä mä vaan ajattelin tulla sanomaan, että vähintäänkin mielenkiintoista on, että minkä näköisiä mahtaa olla pariskunnan yhteiset jälkeläiset.... ;o)
Ja juu, ei kannata innostua näytelmiin menemisestä. Kauneushan on katsojan silmässä usein, mutta voin vakuuttaa, että ei taida olla ulkomuototuomarin silmässä ;D
Ei mul sit muuta. Moe!

Pentusuunnitelmia...

Inkerin ensimmäinen pentue tulee ajankohtaiseksi ensi syksynä. Mun kristallipallo.com kertoo, että juoksu tulisi elokuussa, jotenka siitä se sitten lähtee :)

Sulho Inkille oli vaikea ja helppo valita. Koskapa Birkin toinen kives jäi jonnekin matkan varrelle, ei sitä voi käyttää :(.  Ja onhan se viellä hirmu nuorikin. Birk edustaa kuitenkin sukuja jotka halusin jonkinlaiseksi peruskiveksi kasvatukselleni.
Löysin toisen uroksen, nuori sekin ja kovin lupaava. Tämänkin uroksen taustalta löytyvät ne samat suvut, joista pidän Inkissä ja Birkissä. Tämäkin uros jää odottamaan elämänkokemuksia ym mutta varmaankin tulee olemaan Inkerin sulho tulevaisuudessa.

Kävi niin hassusti, että Birkin omistaja Ninka oli jo ennenkuin hänellä oli mitään tietoa Birkistä, ostanut Birkin isän pakastespermaa. Tämä piti alkuperäissuunnitelman mukaan käyttää hänen narttuunsa tänä syksynä.
Kaikki ei kuitenkaan mene aina kuin elokuvissa ja niin kävi, että minulle tarjottiin tuota pakastetta ostettavaksi.
Tämä pitkä alustus johtaa siis uutiseen joka kertoo, että Inkin ensimmäisen pentueyrityksen isänä tulee olemaan Int Sup CH Dewi Tweed !!
Olen ihan äärettömän onnellinen asiasta ja toivon, että kaikki menee hyvin sitten kun siemennyksen aika tulee :) Dewi Tweed on siis täysverinen työkoira. Haen Inkerin jälkeläisiin tästä yhdistelmästä hyvää luonnetta, jota Dewi on tiettävästi hyvin periyttänyt, sekä tietenkin moottoria kaikkeen touhuun. Näyttelykehiin ei varmaankaan ole asiaa näillä jälkeläisillä.

Kaikkea tätä odotellessa pyrkimyksemme on Inkin kanssa kasata muutama tulos agilitysta (vaikkakin siinä pärjäämättömyys kertoo enemmän kirjoittajan jalostusominaisuuksista!) ja tokosta.
Ja haaveksitaan Dewista :)

Pohjalta on tukevampaa ponnistaa...

Agility ja toko eivät ole kovin runsainmitoin mahtuneet kalenteriin tänä kesänä. Syynä kesämökin saunaremontti; siihen menee kaikki aika ja raha.

Kuitenkin hiukan on seikkailtu Inkin kanssa. Kesäkuun alussa tokon SM karkeloissa Kuopiossa, joissa keskityin lähinnä iloitsemaan muiden onnistumisesta ;). Olin tosi laiskalla treenaamisella liikkeellä, eikä odotukset olleet järin korkealla. Ykköstulos kuitenkin ja ohjaajan piikkiin meni muutamakin piste menetys.
Inkerin super-taitava, huippuunsa treenattu veli Wii sen sijaan korjas koko potin alokasluokassa täysin pistein! Ei ollu iloitku kaukana, ei.


Tie vei uudemman kerran Kuopioon kesäkuun lopulla, nyt agirotu ohjelmassa vuosien tauon jälkeen.

Saatiin kunnia osallistua rotuviestiin huipparijoukkueessa, ohjelmassa myös muutama virallinen startti.
Lauantain päivä kisa meni jotenkuten parhaiten. Jarmo Jämsän vauhdikas rata, jolta kuitenkin kielto renkaalta ja yks rima :o/
Siihen tulokset sitten loppuivatkin. Iltaradasta vastasi Salme Mujunen.
Perinteinen Mac Donalds-rata, lopussa muutama kiemura. Ink tosin lähti jo ekalta esteeltä mun selän takaa keskelle kenttää A:n päälle ?!?
 Joukkueviesti olikin sitten kaikista nöyryytyksistä suurin. Meille siunaantui ankkuri osuus, eli lähdössä katsottiin kaikkien muiden suorituksia ja taisimme molemmat niistä innostua. Tosin Inkerin innostus sai ihan infernaaliset mitat; Lentävä lähtö oli nimensä mukainen! Mä jäin tyhmänä kääntämään koiraa kakkos esteelle, koira oli jo tehnyt arviolta viisi muuta estettä ja jatkoi tolkutonta tykitystään ihan itekseen :-0
Aikani kalastelin sitä ja viimein sain raivelista kiinni. Sähisin Inkille muutaman terävähkön kirosanan ja kaksi seuraavaa estettä mentiikin ohjauksen mukaan. Sitten se kaahotus taas jatkui ja voih, aih...
Leikkiähän se on joo, mutta oisin voinut kaivautua kymmenen metriä maan alle silkasta häpeästä! Joukkuekuva olisi ehdottomasti pitänyt ottaa ennen tätä kauheutta; en oikein osannut peittää tunteitani kun piti poseerata...Kuva puhuu puolestaan ;o))
Joukkue oli kuitenkin mitä ihanin; naurua ja iloa!! (mikä ei just tässä minusta näy...)

Kotimatka menikin sitten mietiskellessä syntyjä syviä. Melkoisen kepakon sellainen touhu mielensä pahoittajan otsaan kasvatti. Olin ennen Kuopioon lähtöä ilmonnut Inkerin HAU openin iltakisoihin heti maanantaina. Puhelu Mäkelän Taijan kanssa kuitenkin auttoi kirkastamaan omaa asenetta ja osaa tässä leikissä. Lähdin siis Purinalle ainoana tavoitteena pitää koira hanskassa ja keskittyä itse.
Näin kuulkaa tapahtui ja Esa Muotkan radalta asenne tuotti vitosen ja Anne Saviojan radalta (likempänä puoltayötä...) tempastiin virheetön rata ja aikas hyvä vaikka ite sanonkin ;D

Our first clean run in A1 :)) (second course)

Tämä asenne pitää säilyttää; jos se katoaa saan sen takaisin viivähtämällä nanosekunnin Kuopion joukkueradan fiiliksissä ;))

Birk kävi kylässä

Nuorimies Birk piipahti perheineen yökylässä ja kylläpä oli ihana nähdä!

Birk ei ole välttämättä missään ihanimmassa kasvun vaiheessa, eikä siis kovin kuvauksellinen ;). Mutta kuviahan pitää räpsiä ja paljon, silloin kun on tilaisuus!
Birk on edelleen oikein mukava, sosiaalinen ja hyväntuulinen koiran alku. Sillä on edelleen kaikki murot kulhossa, mikä on oikein mukava asia :D

                          Birk istuu...

Birk makaa...

Birk seisoo...

Birk takaa :D

Inkillä on kiva luu!

"Vain nopeat elävät"- sanoo Birk. "Talk to the paw"- puolestaan tuumaa Ink.

Nams, mums!

Ketjutuijotus.

Pihamaan kuninkaalliset :) 

Kuveja :)

Ekasta aksa startista oli ilmestynyt Jukka Pätysen albumeihin hienoja kuvia =))

Tässähän on selkeesti jokin ohjausliike menossa! :-0
Tai ehkä vain varon vihaista koiraa ;)) Onhan tuo hurtta tuos aika hurjana...

Kontaktille varmasti!









Tunneliin! Sinne menee kuin metro!

Kaunis, komea Ink! <3

10 Hyvää...

Haasteen laittoi mulle Birkin emäntä Ninka.
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen). Minä puolestani haastan: Annen, Ninan, Mariannen, Hannen ja Pian ;D

1. Hyvät yöunet saa mut onnelliseksi! Usein viikonloppuisin mahdollista. Aamulla kuvittelen nukkuneeni toooosi pitkään ja kun katson kelloa, se on jotakuinkin sama aika kuin arkenakin eli 05.15 Eli vaikka ajassa ei eroa olekaan laadussa on.
2. Metsäkävelyt ja juoksut koirien kanssa saa mut super onnelliseksi. Samoillaan vaan minne huvittaa. Välillä ihastellaan maisemia. Höpisen metsän keijuille ja koirille :)

3. Hauskat hetket tyttärien kanssa! Meillä on joskus vaikka elokuvaa katsellessa ihan ratkiriemukasta tai jos on nyyhky, niin nyyhkytetään joukolla ;)Mun tytöt on ihan parhaat! Rakastan heidän hauskoja juttujaan <3

4. Onnistunut treeni tai kisa saa aina onnellisuuden kohisemaan oikein! Silloin ei voi mennä edes heti kotiin tultuaan nukkumaan. Pitää kelata mielessään onnistumista uudestaan ja uudestaan.






5. Marjastus/sienestysreissut Hanskin kanssa. Hanski painelee tosin jossaa kaukana Troyn kanssa kuin hirvet konsanaan; kartoittamassa mestoja. Minä nysvään hyvällä apajalla kauemmin ja etsin lähistöltä lisää ja Ink pitää seuraa.Olo on kuitenkin turvallinen; Hanski löytää mut a i n a.
6. Mökillä olot. Järveen ja tuleen tuijotus on hommia joita voin jatkaa loputtomiin. Se lienee yksi meditaation muoto ja saa olon rentotuneeksi ja rauhalliseksi. Vesi on niin uskomaton elementti; muuttuu kokoajan, samoin tuli.












7. Koirani saa mut onnelliseksi päivittäin. Se ehdoton kiintymys, rakkaus ja hyväksyntä hakee vertaistaan. Voiko ystävältä enempää pyytää?! Kaikki ne ilmeet, "hymyt" , eleet ja miten ne tuntee mut hyvin :).

8. "Koira sitä, koira tätä"-tapahtumat ;) Ihanat leirit, koulutukset, semmat, kisat, kaikki! Tilaisuudet jotka ovat pullollaan kaveruutta ja vertaistukea. Ihmisiä erilaisista taustoista joita yhdistää sama onnellisuuden lähde!
9. Onnistuminen töissä on onnellista. Kera kiitoksen lisää euforiaa kivasti :).
10. Mun lemppari on kiireettömät sunnuntai aamut; aamukahvia (useita kuppeja) munakas, lehtien pläräilyä, ja "avara luonto"-uusinta lauantailta. Sen jälkeen voikin ryhtyä ihan mihin vaan =).

P-HAU illassa.

Maanantai ehtoona ajeltiin Pennalaan, kesän ekoihin ilta-kisoihin.
Kyllähän ne noin aikataulullisesti meni ihan yö kisoiksi... En tiedä miksi tokaa rataa rakennettiin niin hartaudella.
Nooh, kyllä ne vajaan kuuden tunnin unet näin täti-ihmiselle riittää ;)
Ei edellenkään suurta menestystä, mutta Herrallalla oli mukavat radat ja ihan hyviäkin kohtia oli. Eka radan alussa tein jonkuu niiston ja ihmisnuolen sekoituksen, johon Ink tuli niin tiukkaan, että toka siiveke meni nurin. Radan takaosan improvisaatiossa rima. Kymppi siis. Toka rata ajautui keppien jälkeen väärään putken päähän :vekin puuttuessa. Rata tallenne t ä s s ä.
 Hyvä fiilis ja erityisen mukavaa oli tavata Inkin velimies Wii, joka oli tullut Inkeriä ja Solaa kannustamaan :)) Yhteispotrettikin järjestettiin ja odotettiin hyvä tovi, että Wii sais naamansa peruslukemille (ja korvat pystyyn) mutta hymy pysyi leveänä ;)

 Kaikesta huomataan kuka on joukon posettaja ;) Kun muut häipyi kuvauspaikalta, Ink törötti vielä jähmettyneenä paikallaan :))
Kiitos Marko ja Maria kun tulitte meitä morjestamaan!!


We were at evening competitions (agility) and met  few siblings of Ink; her brother Wii (in the middle) and her sister Sola (on the right). It was really nice to see them :)
We got two faults from the first course and disc. from the second. Allthough, very good feeling; we are getting there!
Video from the courses is here .
Enjoy ;))

Kisailua.

Toukokuun eka viikonloppu oli, juuri kaksi vuotta täyttäneen, Inkin debyytti agilityn kisamaailmassa.
Jännitys oli ihan eri tasolla kun menee kisaamaan nuoren koiran kanssa ekaa kertaa. Ei olla juuri edes epiksissä käyty, mut noo.. Nyt on korkattu ;)
Eka rata meni ihan jännityksen piikkiin molemmilta. Eka rima alas ja sitä rataa. Kun e k a  hylkäämiseen johtava virhe tuli, oli muita virheitä alla kasapäin. Eniten vaivas Inkin ryömiminen puomilla?! Ilmeisesti luuli olleensa keinulla, en tiedä..
Toiselle radalle mennessä ei enää niin paljoa jännittänyt, olin kuitenkin ohjauksessani paljon normaalia varovaisempi, mikä kostautui kahtena kieltona. Hyvä fiilis jäi kuitenkin tästä! Video TÄSSÄ.

Troy osallistui kolmeen starttiin, ohjaksissaan Taija Mäkelä. Hulluna jännitti heidän puolesta! Hienosti kuitenkin saivat yhteistyön sujumaan ja oli kyllä hienoa katsella heidän menoaan. Haastavat olivat kakkosten radat, en tiijä oisinko osannu itse lainkaan...? Taija osasi hienosti, tallenne hienoista radoista TÄSSÄ

Ink has done her debyt in agility competitions. No success yet, but a lot of good experience!
Video here!
Helsinkiläisen kisapaikan reunamilla oli ihana leskenlehtien meri! Kuva oli ihan must :))

Wappu hauskaa!

Ihan ehdottomasti paras tapa viettää vappua on lähteä treenaamaan aksaa aamutuimaan, kun muut vielä nukkuu! Näin myös tapahtui ja suuntailin kohti Mäntsälää, jonne rakennettiin Laamasen Mian viimevuotinen WAO-rata 2 luokille. Mialla on aivan super arkisto ratojaan kotisivuilla ja ne suosivat myös ilman tulostinta tuhraavaa harrastajaa, kun esteväli metrit on merkattu.

 Vappusää oli tänään poutainen, mutta pohjoistuuli oli kohtuu navakkaa ja asetti haasteita esteiden telakointiin. Jos tuuli ei niitä kaatanut, Ink kyllä kaatoi :).
Rata siis kasaan ja Taija treenas Troipalla, minä Inkerillä. Radassa oli haastetta ihan riittämiin ja mukavan treenin siitä tosiaan sai!
Inkerin kanssa opittiin monenmoista ja tuli harjoiteltua vastakäännöstä ja leijeröintiä. Käytäntö muistutti jälleen, ettei Inkeri pikku pinkoja-pinkeri anna mitään ilmaseksi. Ei tässä auta kuin koittaa pinkoa mukana ;D
Paikkapaikoin tuntui jopa ihan mukavalta!
En ollut alkuun pitänyt vaikeenä 4:sta ja putkeen vetämistä. Inkerin silmät nauliutuivat kuitenkin väärään päähän ja tästä tuli varsinainen taisto :-o.
 Kepeille sain hyvin ja pääsin, heti aloitetulla sivuetäisyydellä, menemään suoraan seiskalle merkkaamaan pakkovalssia.
Keinun jälkeinen elämä otatutti enemmänkin otoksia ja parhaiten Ink kääntyi hypyn 12 jälkeen seuraavalle vastakäännöksellä. Loppusuoralle vaihdettiin tuulen vuoksi hyppy. Ink irtosi eteen hyvin.
Troy hutiloi tässä ekalla kerralla ja törmäsi renkaaseen. Otti opikseen ja tähtäs paremmin seuraavilla kerroilla.

Hienoa oli katsella Taija ja Troyn menoa! Harvoin pääsee omaa koiraa siitä perspektiivistä ihailemaan :)

Treenit myös videoitiin ja mun osalta kooste tulee TÄHÄN jossa on kaikki, ennen kuin akku loppui...Kamerasta! ;o)

Some agility training with Ink today. We can finaly train outside! :)
It was very windy day, not too warm but okey. Video from the session is HERE.

Birk has left the building.

Niin muutti pikkuruinen prinssimme Birk kauas Pohjois-Karjalaan :( .Ikävähän sitä ihmeellistä, aamuvirkkua puolan poikaa tuli.

Viikon yhteiselosta päälimmäisenä mieleen jäi tietynlainen järkevyys. Se ei hösännyt mitään, ei kouhkannut vaan tutustui asioihin taakseen katsomatta, rohkeasti. Joskus se kannatti, joskus tuli turpiin, mutta yhtäkaikki tämä on Birkin tapa kohdata asioita ;). Kun se pääsi sinuiksi matkustamisen kanssa en kuullut siitä juuri mitään ääntä. Ei vinkumista (ekoilla kerroilla siis vinkui autossa), ei haukkumista, ei mitään. Hyvä! Leikkiminenkin sujui, mutta ei lisännyt merkittävästi kierroksia. Huonona puolena on kivien syönti :/. Sitä sai tosissaan vahtia, ettei se niellyt niitä. Vähän väliä kaivoin murikoita sen suusta. Myös kakka maistui, yäks!
Inkeri oli ihan loistava hoito-täti ja paini ja pelas sen kanssa väsymättä :). Troy koitti olla huomaamatta koko natiaista ja se mahtoi tuulettaa kun auton nokka lähti kohti Joensuuta ;D
Birk sai  loistavan kodin Ninkan ja Lassen luota. Innolla odotan millainen nuorukainen hänestä kehittyy.
Tässä muutama kuva viimeviikolta.

Birk has moved to Ninkas. We miss him a lot and his happy and lively character. What clever little guy he is!
I wish him all the best in his life  . Fortunately Ninka is updateing her blog quite often, so we`ll know how he is doing.
Here is some pics from last week.

Troy wasn`t so happy to have a puppy around. Still, he was very patient with him.














       Ink was the best nanny ever! She was was by his side
                                                                                 all the time. How cute is that! :)

Birk

Mun kovin nuoren kasvattajaurani ensimmäinen yritys saada ulkomaanvahvistusta riveihin on nyt saapunut Suomeen.
Birk saapui Puolasta 14.4. Kati W:n ystävällisellä avustuksella. Hän on NeverNeverLand- kennelin kasvatti. Isänä Birkillä on paimennuksessa mainetta ja kunniaa niittänyt Dewi Tweed.
Olen kuullut, että isukki on aika kova kundi, mutta se tukee hyvin sitä ajatusta mikä minulla on omasta ihanteestani tässä rodussa.
Birkin emä on Astra Chili Pepper, jonka isä on niin ikään maineikas paimen Mirk.


Kaikenkaikkiaan tämän pennun hankinta on perustunut enemmän intuitioon kuin mihinkään pitkäaikaiseen sukujen setvimiseen. Se oli vain pakko saada :) Ja kun kaikki on niin helppoa nykyään, niin on pennun hankintakin ulkomailta. Vois sanoa, että Birkin hankinta on hoidettu pitkälti Facebookin välityksellä ;o).
Olen monesti tässä projektin aikana miettinyt; miksi tämä pentu pitää tänne saada...? no, mikään ei elämässä ole sattumaa, niin uskon. Kenties tämäkin "juoni" minulle jossain kohtaa paljastuu.

Birk on nyt ollut vajaan vuorokauden uudessa kotimaassaan ja hän vaikuttaa kaikin puolin reippaalta ja tervepäiseltä pikkumieheltä. Elo täällä "mummolassa" angrybirds-lakanoissa ei kuitenkaan jatku kovin pitkään, vaan Birk jatkaa matkaa Pohjois-Karjalan suuntaan, Kontiolahdelle. Hänelle on luvassa ura paimenena, mikä on varmasti paras mahdollinen ammatinvalinta ;). Kenties muutakin toimintaa tulee kuvioihin...? Birkin elämää ja kehitystä voi käydä kurkkimassa Ninkan blogista.
Eka yö Suomessa on takana. No problem, kun sai kaverin kainalossa nukkua ;o)

Suorittamista?

Juuri kun olen itse miettinyt eri lajien treenaamisen mielekkyyttä elämässäni, puki Inkerin siskon, Vipin omistaja kaiken sanoiksi ja kirjoitti sen hienosti blogiinsa. Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa tämä juttu.

Ei siitä tosiaan niin pitkä aika ole kun katselin itsekin pitkin nenänvartta bc:n omistajia jotka ei saaneet mainittavia tuloksia aikaan. Nyt kun moni tekeminen on alkanut maistua puulta tai vähintäänkin pakkopullalta, kuulun itse tuohon ennen ylenkatsomaani ryhmään ;)
Koirani eivät kokeita tai kisoja kaipaa, se on kaikki onneksi vain mun korvien välissä.
Tässä suoritusyhteiskunnassa nämä koiratouhut voisivat hyvin olla henkireikä arjesta ja työkiireistä yms. Mutta kehityssuunta on sellainen, että jos et pyri ja panosta huipulle pääsyyn olet käsittämätön, muiden aikaa tuhlaava sunnuntaiharrastelija.
Omat tavoitteet on siis pidettävä itselleen hyvinä ja uskottavina, olivatpa ne sitten tulostavoitteita tai hauskanpitoa ;).
Pohdintaa siis herätti tuo Kirsin kirjoitus. Kiitos siitä!

Kevättä!

Elellään jo maaliskuuta, pian siirrytään kesäaikaan eli valoa kohti mennään :)
Talvi on koiratouhujen osalta sujunut aksaa treenaillessa.
Troyn kanssa teen nykyään hyvänmielen terapia-aksaa; se on niin taitava ja luotettava! Mutta vain treeneissä :/ . Kisatilanteeseen se on oppinut ottamaan liian hullun mielentilan pystyäkseen toteuttamaan kaikkia ohjauksia. Jos tehdään kolme starttia, saattaa kolmas onnistua jotenkin. Jos radat on samaan ratapohjaan tehtyjä se saattaa suuressa viisaudessaan lähteä suorittamaan edellistä rataa ihan omatoimisesti :-o
Saattaa olla, että kokeilen sille "lainakuskia", että saan selville johtuuko kaikki hulluus minusta tai onko se tapa?

Inkerin kanssa olenkin sitten suuremmissa vaikeuksissa; se on sairaan nopea etenemään ja reagoimaan! Mun pitäis tehdä kaikki ohjaukset niinko eilen, jotta ehtisin. Se on myös tosi kuumakalle, joten palkkaamisen kanssa joutuu olemaan tarkkana; taistelu on siitä ihan parasta, mutta riski sen överiksi menosta on ihan nurkan takana, joten taistelua vain rajoitetusti ettei tulis "aivopieruja" tai ettei sen tunnetila aksakentällä kuumuis enää tästä.

Siinä on siis pähkinöitä purtavaksi kyllin. Toko-kärpästäkin oon koittanut herätellä henkiin, vähän aikaa se räpisteli, mut mihin lienee taas hävis ;)

Ens kuussa olis tarkoitus saada maahan mun eka sijoituspentu; Puolassa asuva pentu yhdistelmästä Dewi Tweed x Astra Chili Pepper. Pentu muuttaa saavuttuaan pohjois-Karjalaan lammas- ja aksahommiin, mikä on ihan paras mahdollinen vaihtoehto. Ihan ei oo helppoa kaikkea järkkäillä, mutta kunhan saa kaiken pakettiin on sitä taas kokemusta rikkaampi (ja rahallisesti rutkasti köyhempi!).
Kuvassa kyseinen pentua 2 viikon ikäisenä.