Joulun odotusta.

Tai en tiijä odotanko sitä joulua nyt niin kovasti...Ihan väsy ja poikki olen, kun aattoa kohden työt vaan kiivastuu ja on ihan hullun kiire. Joulu ajoittuu tänä vuonna ikävästi viikonloppuun ja kun olen aaton töissä, joten ei ole vapaata normaalia viikkovapaita enempää :o/ .

No, koira asioistahan tänne on tapana kirjoitella. Niitä siis.

Tämä vuosi kuluin sanalla sanoen Inkerin ja agilityn huumassa ;).
Troyn kanssa otettiin parit tokokokeet alkuvuodesta ja niin on tarkoitus tulevanakin kevät talvena tehdä. Jos sais niitä EVL ykkösiä sen minimin kasaan... Ne kaksi koetta jotka käytiin, oli ihan kelpo suorituksia; kasista kymppiin pisteitä, mutta sitten joku nolla... Ekassa se oli ohjattu ja pisteet jäi 6 pisteen päähän ykkösestä. Tokassa meni nollille tunnari, joka sitten aiheutti nollan myös kaukkareissa. Tänä vuonna koitetaan siis saada paketti kasaan.
Aksassa ollaan menty eteenpäin (vihdoinkin!) mielestäni ihan reilusti. Nyt rataan tutustuminen ei enää aiheuta paniikkiahdistusta; "me ei selvitä tästä ja tästä...." Tiedän, että selvitään miltei mistä vaan ja se on niin hieno tunne :)) Laji on herkkä ja onnistumiset ovat juuri niin lähellä kuin ovat kaukanakin; yksi nolla plakkarissa ensi vuoteen. Kevään jatkuvat Liuhtojen treenit, jotka ovat olleet todella antoisia meille. Olen aina keskiviikko treenien jälkeen niin tohkeissani, etten meinaa unta saada ;-).

Kevät kului Inkeriä ootellessa; Stellan tiinehtyminen, synnytys ja sitten se katras. Ink sieltä meille valikoitui jo päivänä nro 1. Parempaa pentua ei vois meikäläinen itselleen toivoa! Virtaa piisaa ja aina on oppilas valmiina jos suvaitsen hänelle jotakin opettaa. Jos mitään ei tapahdu, ei pikku-akka myöskään kiipeile seinille. Rauhoittumisen taito on löytynyt!
Hanskin selkä leikattiin marraskuun alussa ja siitä lähtien on Ink (kera poikien) saannut suorittaa lähihoitajan tärkeää virkaa, se jopa nukkui Hanskin vieressä! :-O (meillä siis ei aikaisemmin ole koirilla ollut asiaa makkariin!)
Hanskin fysikaalinen kuntoutus on ollut myös koirien kontolla ja kävelylenkit on olleet välillä jopa kolmituntisia!! Kuntoa on siis kasvattettu; koirien ja isännän... Emännällä on vielä vähän vaiheessa ;o)
Ink jatkaa tottelevaisuus -ja agilityopintojaan tulevana vuonna ahkerasti. Aksa tietenkin alkaa todenteolla vasta kun lonkka yms kuvaukset on suoritettu. Hyvää aikaa siis keskittyä tokoiluun. Ja verraton oppilas se on. Niin nopea hoksaamaan asioita, että nyt joutuu Heidikin hiukan suunnittelemaan mitä aikaa opettaa ja miten.

Tuubi on ollut vuorotteluvapaalla kuluneen vuoden ja siirtynee siitä sujuvasti eläkeputkeen :D.
Se on onnellinen kun saa silloin tällöin pätevöityä tokotreenissä ja muutoin olla vaan.




Kaikille kavereille, ystäville tutuille;



PARAHINTA JOULUN AIKAA JA MENESTYSTÄ VUODELLE 2011!!

Kiitos Katjalle tonttulakeista :)

Vuoden vikat kirmailut.

Tämän vuoden vikat kisat (meidän osalta) käytiin napsakassa pakkassäässä Porvoossa. Tuomarina Martti Salonen. Radat olivat öööö, kivoja mutta liian suoria. Suoria putkia jopa useita ja jos jarrun käyttö unohtuu, on jälki hurjaa ;-)
No, nautiskelemaan lähdettiin ja varmasti se ainakin toteutui; mulla oli niin hauskaa ja en meinannut malttaa odottaa vuoroani radalle! Toki, sitten radan jälkeen oisin voinnut mennä uudestaan ja tehdä pari juttua toisin...
Eka rata oli siis agilityrata. Useastihan se on niin, että koira kääntyy katsomaan ohjaajaa kun tulee ulos putkesta. Tämä ei päde Troyn kohdalla, jos ei ääntä kuulu, saa vapaasti valita jonkuu kivan esteen ;).
Hyppyradan ohjasin mielestäni ihan hyvin, mut järkyttävä määrä rimoja anyhow?!?! Elämä on, agilitysta puhumattakaan! Rima kolinasta johtui, että loppua kohden ei ohjauskaan toiminut...
Tunnelma kisoissa oli erinomainen ja mulla oli kyllä lystiä koko rahan edestä!

Videointi oli tallentunut tavan kameralle tooooosi pimeänä, pahoittelut siitä :(

Onnea vaan kaikille menestyneille kavereille!
WINner takes it all!!

Ei turhia nollia ;-)

Tuomari tälleen lipsautti freudilaisesti, puhutellessaan ohjaajia ennen rataan tutustumista.. ;-)
Me kuitenkii ollaaan sen verta tunniollisia, että jos tuomaris ihminen ei suvaitse turhia nollia, niin niitä ei sitten oteta. Kympit tuli mulle ja Troipalle molemmilta Anne Viitasen radoilta.
Eka rata oli aika peruskaahotusta a´la Troy. Sen tuntee jo halliin tullessaan, että tänään mennään, eikä kuunnella. Näin myös tapahtui :o/.
Toka radasta on myös Cabaroo-Katjan taltioima video http://www.youtube.com/watch?v=gC-ZhOm8Nh0
Sitä voipi taas miettiä, että onko kivaa kun koira on keppihullu...Sanan kaikissa merkityksissä ;-) .
No, ei se ketään; löysään taas hiukan pipoa ja jatkan treenaamista ja kaikkien "iloksi" myös kisaamista :D

Osavuosi katsaus.

Ink ja sen sisarukset ovat päässeet elämässään eteenpäin puolen vuoden verran. Vipin emäntä oli tehnyt pennustaan kivan katselmuksen, joten arvelin matkia ;-)..

Inkeri on lähes virallisen mittauksen mukaan 47cm korkea, painosta ei hajuakaan kun ei löydy puntaria kotoa. Varsin sopusuhtainen pikku-neiti tuo kuitenkin on.
Virtaa ja vauhtia on päivä päivältä enemmän! Ihan hirvittää se vauhti mihin se jo nyt kykenee, pojat on niin helisemässä sen kanssa :). Sen kropan hallinta on myös toisinaan ällistyttävää, eniten ihailen täydestä vauhdista kääntymisiä 180 astetta ja äkkipysähdyksiä :-o Toivon mukaan saan ne mukaan harrastus kuvioihin.
Virtaa riittää myös kaikenmoiseen "ilkivaltaan" kotona ja puutarhassa... Kotiin voi jättää vain rajatulle ja riisutulle alueelle. Pihalla Ink ei pysy aidoissa, ne eivät koske häntä millään tapaa.. :o/
Onneksi meilä on myös vahvatekoisempi tarha, joka on aikoinaan tehty tanskandogille, siellä pysyy kyllä.
Mukavaa Inkerissä on sen leppoisa, humoristinen luonne. Se ei juuri hätkähdä mitään ( ei myöskään minua ;) ) ja sen kanssa on helppo olla missä vaan, kun se ei juuri turhia hosu ja säädä, katselee ja kuuntelee vain uteliaana. Mitkään äänet eivät ole aiheuttaneet ongelmia, ei edes ne aplodit :D. Se oppii myös tosi nopeasti ja pystyy keskittymään hyvin. Opitun asian se kykenee tekemään jo aika hyvin myös uusissa ympäristöissä.

Vandalismin & karkailun lisäksi ärsyttävä piirre on hillitön hinku nuolla ihmisiä; naamasta ja etenkin naamasta, mutta kaula, kädet, jopa jalatkin kelpaa. Aaaargggh, raivostuttavan vaikea tapa kitkeä pois, ollaan kuitenkin jo saatu vähenemään p a l j o n.
Inkeri myös "tissittää" makuu alustojaan, vilttejä, lampaan taljoja, mitä vaan pehmoista. Yleensä tämä näyttää liittyvän väsymykseen ja usein se nukahtaakin viltin kulma suussa :).

Tuubi ei leiki Inkerin kanssa vielkään, paitsi joskus vetoleikkejä. Troy hammasmiekkailee ja painiikin ja koko kööri tykkää keppihipasta =D Yllättävän hyvin pojat sietää Inkerin paimenuksia, ainakin toistaiseksi.

Aksaa on pikkuisen aloitettu ja vauhti on pelottavan kova JO nyt...Voi mua...
Tokon ihan perusjuttuja on opeteltu, en ole jaksanut hulluna hinkata, enää ei ole kiire. Johan tuossa tuli hössötettyä kaksi koiraa ;-)
Enemmän pitäisi tehdä kahdenkeskeisiä lenkkejä sen kanssa, sillä minä kyllä jään armotta kolmoseksi jos pojat on paikalla. Siinä siis työmaata viellä paljon, jos toki monessa muussakin jutussa.
Ihana koira, en ole osannut katua hankintaa :))
Ohessa kollaasi Inkeristä 5-6kk iässä ja seassa isukki Raiderin kuvia. Kyllä isi on näkönsä jättänyt jos kohta värinkin ja hyvä niin!

Melkein paistoi taas, siis melkein...

Kaksi starttia Hyvinkäällä lauantaina omissa JAUn kisoissa.
On se metkaa miten muka jänskättää enemmän kun on tuttuja paikalla. Tähän "näyttämiseen" lienee tyrehtyi eka rata, jännitti ihan liikaa. Ohjaus näytti kuitenkin paremmalta kuin tuntui, tiedä sitten mitä Troy tuumas ;o). Kielto ja pituuden palikka kumoon eli kymppi.

Toka rata oli siis myös Saviojan Annen (kuten ekakin) ja tosi kiva rata, kumpikaan ei ollu mikään kaahotus rata ja ihan sai miettiä ohjaustakin.
Fiilis oli tosi keskittynyt kun tokaan lähdin ja suoritus oli kristallin kirkkaana mielessäni. Suunnitelman mukaan edettiin ja radalla tuli ihan himmeen hyvä olo siitä hienosta yhteydestä mikä mulla oli koiraan! Ihan paras tunne ikinä ja nautin siitä tunteesta vielkin :D .
Seurakaverit jännitti radan reunalla hipihiljaa ja kun Troy hyppäs vikan esteen kaikki hulluna tuuletti, minä mukaan lukien. Se vika rima vaan sit tuli alas... :( No, siitä taas jotain opin tai muistin jotain mitä Niinu esim. on mulle joskus toitottanut;" Ohjaa vika este niin kuin rata jatkuis vielä parin esteen verran." Tottahan se näin pitäis tehä, vaan en jaksa surra tuota kun fiilis oli niin mahtava; hyvästä suorituksesta ja kavereiden kannustuksesta! Kiitos ihanat!

Ihan paras laji ja super-koira <3 !!
Penttiset olivat niin ihunia, että kuvasivat meidän molemmat liidot, suur-kiitos siitä!

Videon alussa on pikkusen nopeutuksen tuntua... Ei me ihan niin vilkkaasti liikuta :D

Paistaa se risukasaankin...

Kirkkonummella pari agistarttia tänään Troyn kanssa.
Anne Viitasen radat; molemmat sujuvia, mukavia, ei mitään kaahotusratoja.
Eka rata meni ihan joka kohdaltaan aivan kuten olin suunnitellut ja koska irtoamispaikkoja oli paljon, lähettelin Troyta aikas paljon, silloin se on parhaimmillaan kun saa työrauhan ;).
Maaliin tultiin reilulla miinusajalla ja virheettömällä radalla: VOITTO!! Ja se ensimmäinen LUVA tulos :))
Toisella radalla varmistelin liikaa eli häiritsin ja kielto ja rima siitä mulle :( Aika ois riittänyt koko luokan kaatamiseen toistamiseen. Hieno fiilis kuitenkin, kun nyt homma sujuu myös sisätiloissa.

Inkeri oli tutustumassa paikkaan ja oli taas oma tyyni itsensä, sitä ei juuri mikään hätkäytyä. Uteliaana se vaan kaikkea kattelee <3, ihana pentunen!

Talvi tulee, samoin toko :)

Onneksi on kavereita jotka jaksaa patistella mua liikkeelle saamattomuuden suosta, mitä tokoon tulee...
Saija oli varannut tutuksi tulleen perjantain vuoron Kumpparin maneesilta ja kyllä, minä jätin kuin jätinkin zumba tunnin väliin ja menin tokottamaan! Paikalla oli myös Nilla ja Mia.

Troy pääsi ensin ja jestas, se oli yhtä leveää virnistystä kun tajus missä ollaan ja mitä tehdään :D Miten joku koira voikii saada kicksit ja tollaset super-kicksit tokosta :-o.
Paikalla olot ryhmässä meni tosi upeesti.
Seuraamista otin vain hiukan. Painoi ihan sikana, mut sen lie ymmärtää... Polven nostelu auttoi ja seuraaminen muuttui mallikkaaksi. Luoksetuloa kolme suorana ja yksi stopeilla. Kaikki toooosi hyviä :)). Ruutu me muistettiin myös hyvin, tottakai -> lemppari.
Ruudun suuntaan tehty ohjattukin toimi, vaik hetken Troy meinas paluumatkalla viedä kalikkaa ruutuun ;o).
Kaket toimi ilman mitään jumeja ja aikalailla liikkumatta. Ei siis jäännyt montaakaan liikettä kokeilematta, mutta voi todeta, että kyllä pakka on vielä tallessa :))

Inkeri pääsi myös ihmettelemään maneesimaailmaa. Vaikka toisia koiria mennä viiletti sinne ja tänne, se keskittyi tosi hyvin. Tehtiin luoksetuloja eri matkoilla ja välillä suoraan sivulle ja välillä palkka vauhdista. Kivaa sillä oli. Seuraamista ei olla juurikaan harjoiteltu, joten sitä ihan hiukan naksulla ja nopeasti se sitä alkoikin tarjoamaan.
Tutustuimme myös ruutuun ;o). Hieno pikku-akka se on, aivan ihana!
Jospas se toko kärpänen tästä heräilis, ainakin tuli hyvä mieli kun Troy oli niin iloinen ja nyt Inkerikin nukkuu ihan tajuttomana "rankan" treenin jälkeen ;-).

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...

...Se nolla nimittäin... :-(
Syys-skabat tänään ja kaksi agirataa; molemissa rima alas, mun kädestä näköjään. Voih, miten herkästi se rankasee :o/
Mutta hieno koira, en osaa muuta sanoa!! <3

Syksy taitaa tulla...

Niin se vaan on, että kesä on mennyt :(

Kesä meni pentuun tutustuessa. Inkeri ei edelleenkään osaa juuri mitään, nimensä ja luoksetulon se onneksi hallitsee. Kuulumme myös JAUn eskariryhmään, jossa opetellaan muutamia esteitä, ohjauksia ja palkkaamista. Ink onkin jo oppinut, että kentällä on aina ihan super-lystiä ja putkeen se osaa hakeutua jo kymmenien metrien päästä! :-O Mitä kaikkea se osaiskaan jos joku opettais..?
Jaa, osaahan se toki nyhtää istutuksia irti, ruukusta ja maasta, kaivaa kammottavan kokoisia monttuja pihanurmikkoon ja silputa lyijykyniä sarjatuotantona ;o).

Troyn kanssa on jatkettu aksaa. Muutamat kisatkin; viime viikonloppuna KATin kolme starttia. Huippu hyviä ratoja, olin tosi tyytyväinen koiraan, omaan ohjaamiseen, mutta pienestä on kiinni: kolme hyllyä. Se on tietty aina niin ikävää, että ne on samanarvoisia, oli ne sitten omasta mielestä kuinka hyviä tahansa :o(. Lauantaina syys-skaboihin suhaamaan, kahden startin verran. Toivon mukaan pysyisi nyt pakka kasassa paremmin....

Tokosta pitäis intoutua, Inkin vuoksi ja varmaan hiukka Troynkin. On se vaan nyt tiukassa...Kun ei ole treeni kaveria, niin ei juuri huvita. Pientä toivetta seurasta ois luvassa tässä syksyn mittaan, joten elätellään toiveita tokohirvikärpäsen puremasta ;o)

Lampaat.

Ink tapasi lomani lopuksi Lukumiehen lampolan lampaat. Aloitus olikin tosi fiksu ja filmaattinen :o/... Jäin Inkerin kanssa ihailemaan kun tilan duunari wk Nia haki uuhi katraan (n.200 eläintä) luoksemme. Jalkoihin siinä meinattiin jäädä ja arvatenkin Inkeriä hirvitti moinen lauma, joka hänen näkökulmastaa näytti enemmänkin biisoni laumalta! :-o
Aidan takaa eläimiä oli helpompi tarkkailla ja Ink rohkaistuikin paljon. Ainakaan mikään suuri kammo ei jäännyt. Pässi laitumella se kirmaili Nian perässä ja hyppäsi jokeen uimaankin uuden idolinsa johdattamana!
Isot jalostuspässit saivat emännän veren seisahtumaan, kun tulivat kaikki kolme kerralla tekemään tuttavuutta! Pelko oli turhaa, vimosen päälle herrasmiehiä olivat nämä jätit ;)
Kenties seuraava kerta täytyy miettiä ja suunnitella hieman paremmin...

Tapahtuma imi pienestä koirasta ihan kaikki mehut, kuten kuvasta näkyy ;-))

Elokuu

Niin se vaan hyrähti käyntiin kesän viimonen kuukausi :(. Onneksi lomaa on viellä jäljellä.
Lomani neljästä viikonlopusta, kolme menee rotuyhdistyksen touhuissa, enemmän tai vähemmän. Viime viikonloppuna oli yhdistyksen rotumestaruus koe Tuomarinkartanon vinttariradalla.
Sielläpä sitten koko armainen päivä ja kaikki kolme koiraa mukana. Häkkiä en ottanut mukaan, joten koirat oli narun päässä koko päivän. Ink kuului myös näihin onnettomiin ja se oli tajuttoman hienosti koko ajan!! Ei juuri protestointia, se makoili ja ihmetteli ja toki nukkuikin. Jos siis Inkistä ei tule muuta, niin ainakin ihan pro-odottelija :D Se ei ole koskaan ollut mun parhaita puolia ;)

Tokon jälkeen oli Heelwork to music-kurssi, tanskalais-ammattilaisen johdolla. Olipa hauska ja vaikea laji! Mulle on niin vaikeita nämä liiku -> koira tuonne, liiku-> koira tänne...Liikaa liikkuvia osia :o/. No, seura ei ainakaan ollut huonoa! Pari harjoittelussa saatiin pariksemme Sini Eriksson ja Sonic!! :-O Hyvä oli siis kaveri vierellä ;). Ohessa kuvia.

Kuvat; Sanna Hyytiäinen

SM tokot

Perjantaina lähdettiin Inkin ja Stellan kanssa kohti Imatraa, tokon SM kisoihin. Matkaseuraksi saatiin Soili ja Rilla, kiitos seurasta, oli kivaa! :))
Stella oli ilmoitettu rotuyhdistyksen joukkueeseen avoimeen, kun alempien luokkien koiria ei vaan ilmoittautunut. Kokemus se oli tämäkin; kisata vieraalla koiralla vain pari kertaa treenattuani sillä. Stella tiettykin osaa kaiken, mutta jokainen kouluttaa koiransa omalla tavallaan ja se tuo kyllä haastetta, kun vieras astuu ohjaksiin. Saatiin joitain hyviä numeroita, joitain ei niin hyvä ja pari nopeeta nollaa ;).
Parasta reissussa oli kuitenkin nähdä miten mukava ja cool koira Stella on tuollaisissa olosuhteissa. Se ei ottanut stressiä yhtikäs mistään ja keskittyi minuun aina 100% kun piti. Se nautiskeli myös "seurapiireistä" ja käyttäytyi niissäkin täysin moitteettomasti. Ink oli myös mukana meiningeissä ja siitä oli hienoa nähdä kaikenmoisia koiria. Se tapasi sisaruksistaan Wiin ja Pixien ja pari muutakin pentua, joten leikkiä riitti :). Ink oli tosi reipas ja äitinsä tapaan käyttäytyi tosi hienosti.
Taso oli SM kisoissa tänä vuonna tosi kova. Finaaliin vaadittiin 280,5p!!! Aikalailla siitä kehkeyti kuitenkin "jäsentenvälinen" ottelu, onneksi muutama maustekin oli seassa ;o)

Onnea kovasti kaikille menestyneille ja tuloksiinsa tyytyväisille!

Toipumista

Hyvin Inkeri toipuu vammastaan. Pian ei enää edes tiedä sen koskaan ontuneenkaan. On nuo pentuset ihmeellisiä tuossa parantumisessa.
Loma alkoi minulla vihdoin eilen ja samassa suunnilleen loppui myös helteet :o/ .No, loma on loma vaikka keli ois millainen.

Naksun sisään ajoa on Inkerin kanssa aloitettu. Sen tiimoilta täytynee keksiä kaikkea hyödyllistä opetettavaa. Katsekontakti ja odottaminen on toistaiseksi asiat joita ollaan harjoiteltu.
Sisäsiistiksi se oppi viikossa, osaa hienosti pyytää vinkumalla ulos jos ovet on kiinni. Ihan ennätys nopea tapaus tässä suhteessa.
Ensi maanantaina kontrolli kuvaukseen kintun kanssa ja rokotuksiin.

Saikkua :(

Ei nyt näytä onnettomuudet kaihtavan pikku-Inkeriä.
Viime perjantaina Tuubi tikkas Inkiä sillä seurauksella, että oikea etunen meni alta. Sitä sitten Keravalle Kauriiseen kuvaamaan. Hiusmurtuma jalasta löytyi ja sitä nyt parannellaan. Hoito-ohjeena viikko häkkiä ja viikko remmiliikuntaa.
10 viikon ikäisen penikan pitäminen häkissä on aikalailla mission impossible. Särkylääkettä en ole antanut lainkaan ja onnettomuuspäivää lukuunottamatta se ei ole valittanut kipua. Jos se vaan pääsee menemään on vauhti ihan hurjaa, kolmellakin pääsee lujaa ;o). Huoh, en tiijä mitä jalasta mahtaa tulla, mutta köpsähän tuosta tulee jos se on 24/7 häkissä :o/ . Uusinta kuvaus parinviikon kuluttua, sitten se nähdään.

Viikonloppuna Ink oli minun ja Troipan mukana Mikkelissä, helteisissä agikisoissa. Ohjelmassa oli 2 starttia molempina päivinä. Lauantain radat mentiin lujaa ja meni ihan takaa-ajoksi, joten rimoja ripsi tulemaan alas ;o(. Sunnuntai sujui jo siistimmin ja vaikka jotain pientä kuprua olikin, olin tosi tyytyväinen; nyt tuntui ohjaaminen hyvältä ja sitä myöten menokin oli mallikasta :o))
Enemmän pitäis vaan treenailla noita suoraviivasia ykkösen tykityksiä ja opiteltava elämään sen vauhdin kanssa, mikä niissä tulee.
Ink seuraili kisatapahtumia häkistä.

Pentueloa.

Kyllä ihmisellä vois olla paljon useammin koiranpentu kasvamassa! Voi sitä iloa, mitä se elämään tuo; hymyilemme ja nauramme niin paljon enemmän tuon pienen piraijan ansiosta.

Ink ei ole treenaillut vielä yhtikäs mitään muuta kuin elämää. Ollaan käyty paljon paikoissa, kaupungissa, maalla, veneellä, autossa ja niin; kolarissakin :( Ei kuitenkaan tapahtunut mitään sen pahempaa, peltiä vain ruttaantui. Vaikka kyseessä olikin peräänajo ei Inkille jäännyt minkäänmoista kammoa asiasta.
Se on kaikenkaikkiaan aivan hurmaava villikko! Rohkea, sopivasti itsenäinen, erittäin ihmisiin sitoutunut penneli. Se leikkii hyvin niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Se on oppinut oman nimensä ja luoksetulo on aina vauhdikas ja täynnä riemua :)).
On se ihana neiti ja olemme kaikki siitä todella onnellisia (kaikki ei kuitenkaan taida tarkoittaa Tuubia ja Troyta..;-) ).

INK on täällä!

Ihana, pitkän odotuksen tulos on täällä! Hän on 8vko vanha Tronic Pepperina alias Ink.
Liki vuosi tässä odottelussa meni, sitä edelsi tietty melkoinen etsiminen. Joskus on mukavaa, että ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan onni löytyikin ihan likeltä. Pirjon ja meidän maantieteellinen välimatka on alle 20km, joten menneinä kuukausina tätä väliä on tullut ajettua.

Ink on tullut valituksi hienon sukunsa vuoksi. Emä on Pirjon ihana Stella ja isä on Puolaan jenkeistä tuotu upea Rising Sun Dark Raider. Se on peräisin yhdistelmästä jossa on käytetty vanhoja amerikkalaisia työkoira sukuja ja maahan tuotua skotlantilaista Astra linjaa. Ja nämä amerikkalaiset koirat ovat töissä karjatiloilla, joten odotukset luonteen puolesta lienevät sen mukaiset... No, aika näyttää miten käy :)
Ohessa sukutaulu, kuvineen:

Rising Sun DARK RAIDER HD A ED 0-0 OCD free CEA/CL/TNS DNA NORMAL EYES CEA/PRA/CAT/gonioscopy FREE	Indian Oak RAYZOR HD OFA EXCELLENT CEA DNA CARRIER	Llh BEAU ABC 269724
		Indian Oak ANNIE ABC 236744
	Rising Sun SPIN ISDS 283826 HD OFA GOOD CEA DNA NORMAL	Astra TWEED ISDS 231276 CEA DNA NORMAL HD UK 4-4
		Rising Sun LUCKY PENNY CEA DNA NORMAL HD OFA GOOD
A3 BH TK1 Tronic STELLA POLARIS HD A/A ED 0-0 CEA/CL/TNS DNA NORMAL	Fin Ob Ch APACHE Van De Vrundenhoeve ISDS 255731 HD B	Leon's IRISH ISDS 234071 HD A
		Irish Jess ISDS
	Fin Sh Ch Int Ch Festivo QUINCINA HD A/B	Dan Ch Beagold Righteous HD UK 5-5
		Fin Sh Ch Fin Ob Ch Festivo NICOLE DANA HD B/B

Mikä tästä neidistä sitten isona tulee?
Jaaha..... ;o)

Ou noooou!

Muutamat agilityt taasen takana ja hieman (liikaa) kaikkea muutakin.

Torstaina oli Niinun treenit Ristinummella ja rata oli oikein mukava ja haastava.
Me ei Troipan kans meinattu päästä alkua pidemmälle vaan jysähdettiin hinkkaamaan alun leikkausta, jota en millään meinannut saada onnaamaan.
No, loppurata oli aikamoista epäonnea niin ikään, enkä saannut itseäni ryhdistäytymään vaikka tiedostin oman "vetelyyteni"... Ihan kamalaa, kun ei vaan, niin ei :o( Ja Troippanen painoi duunia ja akka senkun löysäili. Ilmeisesti näinkin voi käydä...Käskyt ei vaan mee aivoista lihaksiin/jäseniin...?

Lauantaina oltiin Troyn kanssa tutustumassa dog-frisbeen saloihin Kirkkonummella Tsekki-open johdolla. T o d e l l a mielenkiintoinen ja vauhdikas laji, jossa Troy oli ihan luonnonlahjakkuus! No, kaikki jotka on nähneet mun heittävän ihan mitä vaan, voivat kuvitella, että minua tämä luonnonlahjakkuus ei juurikaan koskenut ;o). Lätty lensi minne sattui ja miten sattui. Ohjeita oikein heittämiseen saatiin ja heittoharjoittelu kattaakin lajista 80% !
Troy oli aikalailla tasaraha iltapäivän heittotreenien jälkeen, rankkaa hommaa!

Sunnutai-aamuna JAUn kisat Järvenpäässä ja 2 x Kari Jalosen aksarata.
Radat oli yllättävän haastavia verraten siihen mihin oon tottunut; hankalia kulmia ja vientejä. Yhtäkaikki, en pitänyt ratoja meille mitenkään vaikeina. Sellasia niistä kuitekii tuli :o/.
Hyllyt molemmilta radoilta. Toka oli kyllä ihan pyllystä, Troy bongas pujottelun jostain kaukaa ja jätti mut ohjailemaan jotain mielikuvituskoiraa ja meni intopiukeena pujottelemaan!!
Harmitti ihan eniten paljon ja kauhiasti! En saannut otetta radasta, itsestäni, en koirasta. Ihme mahalasku, kun pitkään on mennyt niin hyvin. Nyt tars jotenkii saada ajatukset paremmiksi ja itseluottamus takaisin huomisiin iltakisoihin.
Sen jälkeen taidetaan ottaa isompi projekti epiksiä ja frisbeen heittotreenejä perheen kanssa ;0).

Aksa startteja.

Kisavideo hyllyradasta; http://www.youtube.com/watch?v=7rddg95u_Lw


Vaihteeksi agility kisaa!
Aamulla varhain lähdettiin Troyn kanssa kohti Lohjaa.
Eka radan rataan tutustuminen oli yhdeksältä. Oli muutama aste pakkasta ihan aamulla ja kevään ekat ulkokisat.
Rata oli kaima-naisen rakennelma ja oikein mukavan oloinen. Ei mitään paahtosuoraa, vaan vähän tekniikkaakin piti hallita. Muutama kohta radassa tuntui jo tutustuessa vaikealta ehtiä, mutta yrittää pitää.
Troy kävi aika kuumana kisapaikalla, mutta pystyi kuitenkin keskittymään (tosin se "lauloi" hieman kun jätin sen lähtöön). Rataa taitettiin todella kovaa vauhtia ja mokoma lähti kontakteilta ilman lupaa :o/. Toiseen tiukaan paikkaan radalla kerkesin eteen, toiseen en. Tuloksena nopea vitonen (rima).
Hypäri aiheutti suurempaa pohdintaa alun vuoksi; kaksi hyppyä ja 90 asteen kääntö mutkaputken kauempaan päähän ja suoraan edessä neloshyppy. Mietin tätä kohtaa lähes koko tutustumisen, rata oli muuten aika helppo. Tai se on helppo irtoavalla koiralla kuten Troy; ei tarvitse saattajaa joka hypylle ;). Lopussa oli suora putki joka antoi suoraan ansa hypylle; koitui monen kohtaloksi :(. Sain kuitenkin päätettyä miten alun vien ja tein juuri niinkuin suunnittelin. Ja kas kummaa, sehän toimi kuin unelma! Jäin tätä ihmettä ihastelemaan ehkä nanosekunniksi => blokkasin putkesta tulevan Troyn näkyvyyden neloshypylle ja niin se kerkes työntää nenänsä pujottelun ekaan väliin! :( . Jatkoin kuitenkin täpöillä radan loppuun ja jestas kuin se meni upeesti! Siitä suorasta putkestakin selvittiin helposti :).

Jäähdyttelylenkillä käveltiin järven rantaa pitkin ja kun löytyi pieni sula lampi sai Troy heittää talviturkin. Voi sitä riemua ja melskettä! Miten iloinen se olikaan saadessaan jahdata roiskeita pitkän talven jälkeen =o)

Toka yritelmä.

No niin, toinen yritelmä tokon erkoisvoittajaa on takanapäin ja edessä on työntäyteinen harjoittelukausi. Ei siis hyvin mennyt, ei. Harmittaa eniten koska nyt alkaa ulkokausi ja silloin ei oikein voi Troyn kanssa kisata. No, lokakuun maneesikisaan on aikaa, joten voidaan treenata rauhassa.
Tänään Kumpumäellä tuomarina Pörsti ja liikkurina Koskelan Ari, mistä johtunee, että liikejärjestys oli sama kuin maajoukkuekarsinnassa edellislauantaina.

Paikalla istuminen 10p.
Paikalla makaaminen 8p. Naapurin käskyllä maahan :(
Metalli 10p. Lemppari liike ja saatiin kierrokset päälle heti alkuun...
Tunnari 0p. Kaahotti kapuloille, oma peittyi jarrutus-turpeeseen, niillä kierroksilla ei pysty etsimään; toi jonkun muun. :(((((
Kaukot 0p. Vaistosi otsaan kasvaneen kepin ja päätti olla tekemättä mitään, niin ei ainakaan mokaa :((((((.
Ruutu 9p. Vauhti merkille ei riittänyt ihan loppuun saakka...? Muuten ok.
Idari 8,5p Painoi seuraamisessa ja istui vajaasti, mut kaikki asennot ja se oli hienoa!
Ohjattu 10p. Taas sama merkki kuin ruutuun ja arpa antoi ruudun puoleisen kapulan. Tätä on nyt treenattu, onneksi onnistui!
Seuraaminen 8,5p. Alkuun oli turhan tiivistä ja muutama sitkeä istuminen.
Tästä tulee siis kakkostulos...taas.
Hommaa piisaa siis.

Back in business :)

Tänä sunnuntaina siis piiiiitkästä aikaa agilitykisoissa. Kisat oli Hyvinkäällä, JAUn "kotikisat".
Makseille oli ekana Mika Moilasen hypäri ja jos mua ei ihan oksettanut jännityksestä aikaisemmin, niin nähtyäni radan näin todella kävi.
Rata alkoi suoraan kentän kulmasta kulmaan; hyppy-hyppy-suoraputki-hyppy- mutkaputki-kepit.
Tämähän on mukavaa jos voi juosta koiran kanssa rintarinnan. Näin ei ole meillä, ei. Tämä johtuu siis minun hitaudestani. Radalla oli varsin taajaan näitä vauhtisuoria ja vielä toinenkin suora putki! Onneksi Troipan voi kuitenkin jättää kohtuu kauas. Jännittämisestä huolimatta, olo oli kohtuu rauhallinen kun menin radalle (rescue-remedyä meni aika paljon...).
Menin kolmosen ja nelosen väliin. Siitäpä se tykitys sitten alkoi, lujaa mentiin MUTTA; mentiin yhdessä! Ehdin sinne minne halusinkin ehtiä, jalat toimi kun annoin toimia :)) Vauhdin huumassa tuli virheitä, joista en missään kohtaa lannistunut. Tunne oli ihan mahtava! Me oltiin yhdessä ja onnistuttiin yhdessä, käsittämättömän hyvä olo :) Kauhuskenaarioni oli, että saisin hyvästellä Troyn sen kolmosputken jälkeen. Näin ei käynyt ja mulla pysyi homma hanskassa.

Agirata oli Jarmo Jämsän paljon kiemuraisempi rata, jossa oli monta vaikeaa kohtaa (hyppykulmia ois pitänyt pystyä ennakoimaan enemmän ja paremmin). Tästä selvittiin kolmella riman tiputuksella, joihin olen itse syypää. Siltikin vain vahvistui se tunne, että me olimme yhdessä tekemässä sitä juttua ja Troy ymmärsi opastusta ja minä ymmärsin opastaa ;o).
On kannattanut siis pohtia asioita ja treenata niin ahkerasti kuin se nyt talvisaikaan on ollut mahdollista. Olen pikku hiljaa saavuttamassa tilan, jolloin voin sanoa tuntevani Troyn ;o) Mahtavuutta!

EVL korkattu!

Troippasen kanssa tänä aamuna toko kokeeseen, ekaan erikoisvoittajan sellaiseen.
Paikkana oma tuttu Kumpumäki (treeni maneesi).
Troy oli hyvällä tuulella, kuten aina, eikä kiehunut yli ;). Tuomarina Laisi.

Paikalla istuminen 9,5p- Oli kerran nuuskaissut maata.
Paikalla makaaminen 10p :)
Seuraaminen 8p- Oli hyvää kun lakkasin jännittämisen Alun askelsiirrot oli rumat :(
Idari 9,5p- törmättiin hiukan tokassa kulmassa, muuten hieno.
Ruutu 8p- toisella käskyllä maahan ja kaahas lopussa hiukan ohi.
Ohjattu 0p - tehtiin samalta merkiltä kuin ruutu (ja liikkeet yhteen pötköön) joten ruutuun uudestaan :( Ihan perseestä, että arpaonni ratkaisee häiriön määrän, meille siis tiettykin se ruudun puoleinen kapula.
Metalli 8p- myyräloikasta huolimatta, ei sentään mitään tapporavistusta! Vino loppu.
Tunnari 9p -huolellinen ja rauhallinen, hyvä!
Kaukkarit 8p - tokassa setissä kasvoi juuret ja yksi asento jäi tekemättä.
250p II-tulos :o(

Ihan kelpo kokonaisuus ja koira oli hyvin läsnä ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen. Harmittaa tottakai, että kehärakentelun takia saatiin nolla ohjatusta, mutta elämä on.
Troippis oli hieno!

Kaunis talvi.

Blogi on ollut luvattoman hiljainen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö treenaisi tms. into siirtää selostuksia tänne on vaan kärsinyt inflaation.
Talvi on kisakentilläkin hiljaiseloa, ainakin meillä. Agilitya käydään nyt treenamassa kaksi kertaa viikossa ja saatan uskaltautua JAUn omiin kisoihin vielä sisäkaudella.
Tokoa on harjoiteltu myös ahkerasti ja Troy on osoittanut olevansa myös varsin pätevä tässä lajissa :). Totuus tulee ilmi kuitenkin kokeessa; kestääkö pää? Pian nähdään ja kuullaan!

Talvi lumineen ja pakkasineen on ollut mitä ihanin! En ole allerginen lumitöille, kylmyys on pukeutumista. Luonto on niin huisin kaunista, että sitä aivan pakahtuu. Paljon kuulee ihmisten marinaa lumen määrästä. Sitä on etelässä nyt vähemmän kuin normitalvena pohjoisessa. Tuskin pohjoisen ihmiset tuhlaavat energiaansa säästä stressaamiseen? Mitä auttaa jatkuva kiukuttelu asian tiimoilta? Negatiivisuus ei edesauta mitään, ei edes lumien sulamista tai pyryn loppumista.
Ja kevät, se on tullut joka vuosi niin pohjoiseen kuin eteläänkin, jopa viisimetristen hankien Yellowstoneen ;o)

Me vastataan haasteeseen :)

Tulinpa lukeneeksi Piinaavan plokia ja näin ollen, tulin myös saaneeksi haasteen itsetutkiskeluun. Toki tässä sai tutkailla myös koiriaan ;)


Tuubi
+ elämäni paras koira.
+ paras opettajani
+ luotettava
+ lukee ajatukseni
+ rauhallinen
+ paras kameran edessä poseeraja ikinä!
+ perusterve
+ luja hermoinen
+ toko on ihanaa Tuubin kanssa!
+ voi pitää vapaana melkein missä vaan.

- menettää liikunta kykynsä kun kuulee kameran menevän päälle :o/ (pitää poseerata)
- menee sekaisin "hämähäkki"-sanasta
- haisee aika ajoin tooosi pahalle
- on liian hidas tokoamiseen huipulla
- D-lonkat
- nuolee narttujen pissoja ihan liikaa
- leikkii ainoastaan Troyn kanssa.
- ei antaudu fyssareiden hoidettavaksi, vaikka syytä ois!


Troy
+ paras väri :)
+ hullu luonne
+ vilkas
+ innostuu kaikesta nanosekunissa
+ jaksaa toistoja tajuamatta, että edes toistoja tehdään.
+ hullut ilmeet
+ helppo uittaa
+ kaikkien kaveri (nykyään kun on palliton)
+ sylissä viihtyjä
+ nopee ku elohopee
+ helppo koira, kotona etenki ;)
+ jonottaa kynsien leikkuuseen.
+ voi pitää vapaana melkein missä vaan.
+ hieno tokottaja.
+ innokas oppimaan
+ perusterve
+ hurja kilpailuvietti ! Juoksemalla voittoon, laji kuin laji. (Hanski& Troy voittanevat vetohiihdot vielä jonain vuonna!)

- muiluttaa Tuubia, mikä usein johtaa tappeluun.
- kuumuu kisapaikoilla liikaa
- reagoi aplodeihin...liikaa
- kova kerjäämään keittiössä.
- ei meinaa saada järvestä tai mistään uinti mestasta pois.
- haukkuu uidessaan roiskeille.
- hyppii vasten.
- napanuora on liian venyvä
- kiihtyy tyhmistä asioista (kuten roiskeista)
- hurja kilpailuvietti ! Juoksemalla voittoon, laji kuin laji. ( Tästä syystä sekä minä, että mieheni olemme saaneet ruumiinvammoja yhdistelmällä fillari& Troy)

Heidi
+ olen kerännyt paljon elämänkokemusta (=ikää)
+ olen tunnollinen töissäni, kenties joskus muutenkin.
+olen hyvä laittamaan ruokaa
+ osallistun paljon kaikkeen
+ kuskaan lapsia paljon
+ harrastan paljon
+ innostun helposti
+ olen pääsääntöisesti iloinen ihminen ;)
+ en osaa murehtia huomista.
- olen periksi antaja, luovuttaja
- olen liian hidas agiliitäjä
- olen kömpelö
- en omaa pitkäjännitteisyyttä tarpeeksi
- olen huono pitämään puoliani.
- en ole oppinut EI-sanaa.
- haalin liikaa hommia
-harrastan paljon.
- en osaa murehtia huomista.
- en osaa säästää rahaa.

No jaa, kait tätä vois jatkaa loputtomiin. Tänä iltana ei tullut muuta mieleen.

Ihana Talvi ja pakkanen

Kuurankukkasia :)


Pai-kelpie, kuurapartana.




Talvinen auringonlasku.


Kuu Pornaisten yllä.


-Jahuuuu!! Mä voitan!



Troy käskee; Stop!


Niin kaunista ja kylmää.


Kaunista oli viikonloppuna Helsingissäkin.

Uusi vuosi, uudet treenit.

Eilen alkoi "virallisesti" Troipan ja mun agikausi 2010. Edellisviikolla käytiin muistelemassa miten niitä esteitä suoritettiin. Taukoa on kuitenkin ihan reilusti; Mia treenit on vimoset joissa ollaan oltu.
Eilen siis vuorossa Niinun treenit JAUlaiselle pienryhmälle. Rata ei ollut mikään liian vaikea, paljon ihan perusohjaamista. Hyppyrata.
Mua jännitti ihan kuin kisoissa ois ollu :) Epäilin etten enää laisinkaan osaa temppuja ja kiemuroita radalla tehä. Hyvin lähti kuitenkin sujumaan. Tokihan minä möhelsin heti alkuun, huolimattomalla ohjauksella. Periksi en antanut kuitenkaan (kiitos Mian opetuksen ;) ) vaan jatkettiin aina uudelleen.
Oppimisen paikkoja; pysy pois koiran tieltä = älä estä koiraa näkemästä seuraavaa estettä. Oma ohjaaminen yksinkertaisemmaksi. Mun ylävartalo kieppuu sinne ja tänne, joten Troylla on vaikea päätellä mihin halutaan mennä. Kun tämä kirkastui minulle ja tein kuten opastettiin, tuntui meno todella hienolta ja sulavalta =)
Illalla oli viel maneesivuoro tokoryhmälle. Troyn annoin kerätä voimiaan tän päivän agitreeneihin ja Tuubi pääsi hommiin. Tehtiin EVLlää leikkimällä ja voi miten sillä oli kivaa! Teki se myös elämänsä parhaan stopin luoksetulossa, veret seisauttava se oli ;)
Voi vain todeta, että tauko tekee pelkästään hyvää niin koiralle kuin ohjaajalekkin. Nyt löytyi itsestä taas se tekemisen riemu, ilman pakkomielteistä onnistumisen pusertamista. Got to hold on to it!